Kirje ympäristöaktivistilta: ”Myrkyn ruiskutus ilmasta on lopetettava”

Lisäksi pidän myrkytystä luvattomana tunkeutumisena yksityisalueelle, jossa nuo tappavat ruiskutukset eivät ole tarpeellisia eivätkä toivottavia.

Pidän tiiviisti yhteyttä Massachusettsin luonnonsuojeluvirastoon ja lisäksi olen saanut yhteyden henkilöön, joka voi olla avuksi tässä asiassa.

Hän on nimeltään Allen Murphy, ja hän kertoo, että eräällä hänen luonnonsuojelualueistaan Connecticutissa eläimiä ja lintuja on altistunut DDT-ruiskutuksille.

Eläimistä on tullut steriilejä tai ne saavat epämuodostuneita jälkeläisiä. Sama voi tapahtua meille ihmisille. Miehemme luonnonsuojeluvirastossa kertoi, että Benson* aikoo tänä keväänä levittää DDT:tä vain Pohjois-Vermontiin, Pohjois-New-Hampshireen ja osiin Mainea.

Vaikka olen tiedosta henkilökohtaisesti helpottunut, se ei tee taistelua helpommaksi. Pohjois-Vermontin linnut ovat minulle yhtä rakkaita kuin omani.

Jatkamme siis taistelua lentokonemyrkytyksiä vastaan täällä Massachusettsissa. Sitä paitsi Benson on täysin arvaamaton. Viime kesänäkin hän kävi uhriensa kimppuun täysin varoittamatta.

Kaikessa kurjuudessani olen iloinen hyviltä ystäviltäni saamastani tuesta.

Rakkaat terveiset meiltä molemmilta
Olga

Duxbury, USA, 29.1.1958

Todisteita DDT:n vahingollisuudesta

The Heraldin päätoimittajalle

Herra R. C. Codman* kirjoitti olevansa ”aktiivisesti mukana” Massachusettsin ruiskutusohjelmassa hyttysten torjumiseksi.

Lisäksi Codman väitti osavaltion tekemissä kokeissa osoitetun, että öljyn ja DDT:n sekoitus, jota viime kesänä levitettiin Plymouthin ja Barnstablen piirikuntiin, on täysin vaaratonta.

Noiden kokeiden tekijöillä on täytynyt olla päässään tummat lasit, ja taimenien, joihin myrkky ”ei vaikuttanut mitenkään”, on täytynyt olla superkaloja.

Arvoisa tiedeväki! Voin kertoa, että arvostettu tutkija, tohtori Robert C. Murphy* havaitsi viime vuonna, kun New Yorkin osavaltio oli levittänyt myrkkyä samaan tapaan Long Islandille, että yksikään seisovan veden kala ei jäänyt henkiin.

Myös kaikki mehiläiset kuolivat suuressa osassa osavaltiota. Itse asiassa todisteita ilmasta ruiskutetun DDT:n tuhoista kertyy sellaista vauhtia, että herra Codmanin huolettomat vakuuttelut vaikuttavat suorastaan absurdeilta.

Myrkkykone lensi meidän pikku kaupunkimme yli viime kesänä. Koska asumme lähellä kosteikkoja, saimme myös osaksemme useita tappavia annoksia lentokoneen kierrellessä maidemme yllä.

Pidämme aktiivisen myrkyn ruiskuttamista yksityisalueelle vakavana rikkomuksena.

”Vaaraton” suihku tappoi seitsemän kaunista laululintuamme välittömästi. Seuraavana aamuna saimme kerätä kolmen linnun ruumiit aivan ovemme ulkopuolelta.

Nuo linnut olivat eläneet kanssamme, luottaneet meihin ja pesineet puissamme vuosi toisensa jälkeen.

Seuraavana päivänä löysimme jälleen kolme kuollutta lintua lintualtaan ympäriltä. (Olin tyhjentänyt ja kuurannut altaan lentokoneen lähdettyä, mutta MIKÄÄN EI TAPA DDT:TÄ.) Sitä seuraavana päivänä punarinta putosi yhtäkkiä oksalta metsikössämme. Olimme niin murtuneita, ettemme lähteneet etsimään alueelta muita kuolleita lintuja.

Kaikki nuo linnut kuolivat samalla hirvittävällä tavalla. Niiden nokka oli ammollaan ja niiden kynnet levällään ja rintaa vasten vedettynä, mikä kertoo erittäin tuskallisesta kuolemasta.

Herra Codman sanoi, että jos hänen pitäisi valita DDT:n ja hyttysten välillä, hän valitsisi DDT:n. Meille ei annettu valinnanvaraa: me saimme molemmat.

Koko kesän ajan aina kun menimme ulos, kimppuumme hyökkäsi parvi verenhimoisimpia itikoita* mitä täällä on koskaan nähty.

Sen sijaan heinäsirkat, mehiläiset ja muut harmittomat hyönteiset olivat kadonneet.

Ratkaisu tähän onnettomaan tilanteeseen ei ole myrkyn määrän kaksinkertaistaminen ja ruiskutuksien lisääminen.

MYRKYN RUISKUTTAMINEN LENTOKONEISTA ON LOPETETTAVA kaikkialla ja aineen välittömät ja pitkäaikaiset vaikutukset niin ihmisille kuin eläimillekin on selvitettävä biologisten todisteiden ja perusteellisten tieteellisten tutkimusten avulla.

Myrkyn levittäminen ilmasta ei ole välttämätöntä, eikä se ole toivottavaa. Se on epäinhimillistä, epädemokraattista ja todennäköisesti jopa perustuslain vastaista.

Meille, jotka elämme avuttomina tällä kidutetulla maalla, se on kestämätöntä.

Olga Owens Huckins

Jälkisanat

Saatuaan Olga Owens Huckinsin kirjeen Rachel Carson alkoi tutkia DDT:n haittavaikutuksia ja julkaisi vuonna 1962 kirjan Äänetön kevät, joka loi pohjan modernille ympäristöliikkeelle.

DDT kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1972, mutta sitä käytetään edelleen paikoin esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa.