Muinaiset egyptiläiset olivat ilmeisesti ensimmäisiä, jotka upottivat hampaansa rapeaan, uppopaistettuun ruokaan noin 4 500 vuotta sitten. Egyptiläiset valmistivat friteeraamalla etenkin suosittua jälkiruokaa upottamalla kuumaan öljyyn taikinakokkareita, jotka sitten valeltiin hunajalla.
Sekä öljy että hunaja olivat arvokkaita raaka-aineita, joten herkkua valmisti vain valtakunnan vauras yläluokka.
Egyptistä tapa friteerata ruokaa levisi muuallekin, ja siitä tuli suosittua muun muassa roomalaisten keskuudessa. He alkoivatkin paistaa oliiviöljyssä kaikenlaista. Roomalaisen keittokirjan De re coquinaria mukaan roomalaiset uppopaistoivat ensimmäisenä kanaa.
Ilmeisesti 1700-luvulla kehitetyt ranskalaiset ovat friteeratuista ruoista tunnetuimpia.
Valurauta toi friteerauksen kaikkien ulottuville
Friteeraaminen yleistyi Euroopassa 1200-luvulla. Uppopaistamisesta tuli etenkin etelässä suosittu tapa valmistaa kalaa. Kun eteläeurooppalaiset lähtivät myöhemmin löytöretkille, he veivät friteerauksen Aasiaan ja Uuteen maailmaan eli Amerikkaan.
Meidän aikamme friteeratut ruoat saivat alkunsa 1700-luvulla, jolloin valurautaiset keittiövälineet yleistyivät. Ne kestivät kovia lämpötiloja, ja niiden myötä syntyivät sellaiset klassikot kuin ranskalaiset perunat, uppopaistettu kala, fish and chips ja fried chicken.