Kalifit olivat leikeissä mukana: Vapaamielinen Lähi-itä
1800-luvulle asti seksuaalielämä oli muslimimaailmassa niin vapaamielistä, että puritaaniset eurooppalaiset julistivat islamin olevan perverssien kummajaisten uskonto. Lue, kuinka seksistä tuli osa uskonsotaa.
Eurooppalaiset taiteilijat tuottivat 1800-luvulla valtavasti maalauksia, joiden perusteella Lähi-idässä oli pelkkiä haaremeita ja himojensa orjia. Todellisuudessa muslimit olivat vain vapaamielisempiä.
Englantilainen seikkailija Thomas Shirley päätyi vuonna 1603 vangiksi ottomaanien pääkaupunkiin Konstantinopoliin ja järkyttyi siellä näkemistään seksuaalisista edesottamuksista:
”He harjoittavat sodomiaa julkisesti ja pidäkkeettä niin, että rehellistä kristittyä hävettäisi olla vaimonsakaan kanssa samalla tavalla kuin he ovat poikaprostituoitujensa kanssa.”
Vuonna 1885 brittiläinen tutkimusmatkailija sir Richard Francis Burton kirjoitti huomioistaan Pohjois-Afrikassa:
”Marokossa maurit ovat tunnettuja sodomiitteja. Muslimit, jopa pyhät miehet, saavat avoimesti pitää katamiitteja (nuoria poikia, jotka harjoittavat seksiä miesten kanssa).”
Miesten tyrmistys ei yllätä, sillä Britanniassa ja yleisesti Euroopassa sodomia eli anaaliyhdyntä oli vuosisatojen ajan ollut kuolemalla rangaistava rikos.
Myös Ruotsin valtakunnassa, johon Suomikin kuului, homoseksuaaliset suhteet kiellettiin laissa molempia osapuolia koskevan kuolemantuomion uhalla vuonna 1608.
Eroottiset maalaukset olivat vuosisatoja suosittuja muslimimaailmassa. Tämä turkkilainen maalaus on 1700-luvulta.
Ensimmäisinä suljettuun islaminuskoiseen Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan tutustuneet eurooppalaiset yllättyivätkin siellä näkemästään seksuaalisesta vapaamielisyydestä.
Muslimimaissa oli vuosisatoja kirjoitettu runoja ja tarinoita, jotka tihkuivat sellaista erotiikkaa, että ne saavat tänäkin päivänä monen punastumaan.
Eurooppalaisille muslimien vapaamielisyys oli melkoinen järkytys. Tosin sillä voitiin kätevästi perustella, että muslimit, kristittyjen uskonnolliset arkkiviholliset, olivat tuomittuja häviämään moraalisesti ylivoimaiselle Euroopalle.
Varhainen islam tuomitsi sodomian
Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen vaihteli vuosisatojen mittaan: väliin siitä rangaistiin, väliin sitä siedettiin tai siihen suhtauduttiin jopa myötämielisesti.
Hadithien eli 600-luvulla eläneen profeetta Muhammadin sanoista ja teoista säilyneiden kertomusten mukaan homoseksuaalit piti kivittää. Myös moni profeetan seuraajista tuomitsi homouden ankarasti.
Muhammadin kuoltua vuonna 632 ensimmäiseksi kalifiksi nimitetty Muhammadin ystävä Abu Bakr määräsi erään homoseksuaalin teloitettavaksi siten, että tämän päälle kaadettiin kivimuuri. Muhammadin vävy, kalifi Ali, antoi puolestaan heittää erään miehen minareetin tornista.
Suurin osa islamin lakikoulukunnista tuomitsi homoseksuaalisuuden, mutta kaikki eivät suhtautuneet siihen yhtä kielteisesti – osa lähes päinvastoin.
Laajalti Pohjois-Afrikkaa, Persiaa ja Lähi-itää noin vuosina 750–1258 hallinneen abbasidien kalifaatin aikana kirjailijoita ja intellektuelleja vaelsi pääkaupunkiin Bagdadiin nauttimaan sen taiteellisesta vapaudesta.
”Nauti näkemästäsi rajoituksetta! Ihaile kauniita pakaroita ja hyvin muodostuneita vartaloita.” Runoilija Abu Nuwas nuorista miehistä kylpylässä
Yksi kalifaatin kuuluisimmista runoilijoista oli Abu Nuwas, joka ei peitellyt 700-luvun jälkipuolella runoissaan rakkauttaan erityisesti nuoriin miehiin.
Eräässä runossaan alastomista miehistä kylpylässä eli hamamissa hän kirjoittaa:
”Nauti näkemästäsi rajoituksetta! Ihaile kauniita pakaroita ja hyvin muodostuneita vartaloita.” Runo päättyy säkeisiin:
”Ah, mikä nautinnon palatsi onkaan kylpylä! Silloinkin, kun pyyhkeiden kantajat tulevat ja himmentävät hieman iloa.”
Arabikirjailijat käsittelivät toki muutakin kuin vain miehistä erotiikkaa.
Abu Nuwas päätyi toistuvasti vankilaan uskaliaiden runojensa ja runsaan viininjuontinsa takia.
Abu Nuwas rakasti nuorukaisia
Runoilija Abu Nuwas ylisti 800-luvulla viinin juomisen ja nuorten miesten rakastamisen iloja. Hänen homoeroottinen lyriikkansa kiehtoi useita muslimisukupolvia.
Runoilija Abu Nuwas syntyi noin vuonna 762 abbasidien kalifaatissa. Hänet lähetettiin 10-vuotiaana koraanikouluun Basraan. Siellä hänen kauneutensa ja karismansa lumosi runoilija Walibah ibn al-Hubabin, joka otti hänet oppilaakseen.
Abu Nuwasin merkitys arabien runoudelle on mittaamaton. Hänet mainitaan muun muassa ”Tuhannen ja yhden yön tarinoissa” ja antiikin Kreikan teksteistä ammentavassa eroottisessa kokoelmateoksessa ”Nautinnon ensyklopedia”.
Nuori runoilija itse soi suosiotaan valikoivasti: hänen rakastajiensa piti olla sivistyneitä ja anteliaita arabeja, ja mielellään runoilijoita.
Vanhempana Abu Nuwas muutti Bagdadiin, missä hänestä tuli sulttaani Harun al-Rašidin hovirunoilija. Hän rakasti viiniä eikä suhtautunut islamiin kovin kunnioittavasti, joten hän päätyi toistuvasti vankilaan – mutta hän lepytti usein sulttaanin hyvällä runolla.
Abu Nuwas kuoli vuonna 814 vankilassa noin 52-vuotiaana.
Lesbolaisuutta ei peitelty
Myös naisten välinen seksi oli suosittu aihe muslimi-intellektuellien keskuudessa.
800-luvun puolivälissä humoristi ja tieteilijä Abu l-ʼAnbas kirjoitti kirjan ”Lesbolaisista ja passiivisista sodomiiteista”, jossa henkilöhahmot muun muassa keskustelivat peittelemättä lesboseksistä. Eräässä runossa kaksi lesboa kuvailee seksuaalisen suuntautumisensa etuja:
”Se on paljon nautinnollisempaa ja salaisempaa kuin penisten penetraatio, eikä meitä rangaista samoin huorintekemisestä.”
Abu l-ʼAnbasin kirja on kadonnut, mutta siitä on säilynyt lainauksia 900-luvulla julkaistussa ”Nautinnon ensyklopediassa”.
Kyse on eroottisesta kokoelmateoksesta, jossa on myös kertomus 200-luvulla eläneestä kreikkalaisesta lääkäri Galenoksesta.
Sen mukaan Galenoksen tytär oli lesbo, ja tutkimustensa jälkeen Galenos tuli siihen tulokseen, että tyttären lesbouden syy oli ”labia majoran ja minoran välissä oleva syyhy, jonka voi taltuttaa vain hieromalla sitä toisen naisen häpyhuulia vasten”.
Muslimikirjailijat kirjoittivat lesbosuhteista jo 800-luvulla. Tämä maalaus on noin vuodelta 1850.
Teoksessa on myös tarina vanhimmasta nimetystä arabien lesboparista, muslimi al-Zarqasta ja kristitystä Hind bint al-Numanista, joilla kerrotaan olleen suhde 600-luvulla.
Erotiikka ei kuitenkaan rajautunut vain intellektuellien kirjoituksiin, vaan sitä löytyi myös yhdestä alueen tunnetuimmista teoksista.
1001 yön muhinoita
Bagdadissa tunnettiin 800-luvulla kertomuskokoelma nimeltä ”Tuhat yötä”, joka laajeni ja kehittyi seuraavien vuosisatojen kuluessa ”Tuhannen ja yhden yön tarinoiksi”. Lännessä siitä tunnetaan parhaiten kertomukset Aladdinista, Sinbadista ja Ali Babasta.
Moni kokoelman alkuperäisistä tarinoista ei kuitenkaan todellakaan ollut mikään lastensatu. Eräässä kerrotaan esimerkiksi, kuinka naispäähenkilö kävi selälleen, levitti jalkansa ja sanoi: ”Yhtykää kanssani ja tyydyttäkää himoni.”
”Minuthan voi ottaa sekä edestä että takaa.” Nainen homomiehelle ”Tuhannen ja yhden yön tarinoissa”
Toisessa tarinassa nainen yrittää viekoitella homomiestä huomauttamalla, että miehenä tämän pitäisi Koraanin mukaan kohdistaa kiinnostuksensa vastakkaiseen sukupuoleen.
Huipentumana nainen totesi kiusoitellen: ”Minuthan voi ottaa sekä edestä että takaa.”
Eroottiset kertomukset eivät kuuluneet vain eliitin kirjastoihin, vaan tarinankertojat viihdyttivät niillä myös tavallista kansaa kahviloissa ja markkinoilla.
Arabien kiinnostus erotiikkaan purkautui tekstien lisäksi myös tekoina, ja huhut erityisesti eliitin homoseksuaalisista seikkailuista herättivät ajoittain paheksuntaa kristityssä Euroopassa.
Jo vuonna 962 saksalainen nunna Hrotsvita kuvasi edesmenneen Córdoban ensimmäisen kalifin Abd ar-Rahman III:n maanmiehineen olleen ”sodomian synnin kierouttamia” ja ”lihan himon saastuttamia”.
Toinen kalifi Al-Hakam II (961–976) oli ilmeisesti niin villinä nuoriin miehiin, että hän vaati vaimoaan Subhia pukeutumaan mieheksi ja tottelemaan miehen nimeä Jafar.
Tätä 1800-luvun turkkilaista maalausta on käytetty persialaisen runoilijan vuonna 1197 kirjoittaman eroottisen runon kuvituksena.
Välimeren itäosissakin hurjasteltiin pidäkkeettä. 1400-luvulla Ottomaanien valtakunta oli noussut muslimimahdeista vahvimmaksi, ja siellä oli täysin hyväksyttyä, että valtaapitävät miehet harjoittivat ajoittain seksiä nuorukaisten kanssa.
Tärkeää oli, kuka oli antava ja kuka ottava osapuoli. Penetrointia pidettiin maskuliinisena ja voimakkaana, ja yleensä aktiivinen osapuoli oli vanhempi ja passiivinen nuorempi. Myös tuon ajan runoudessa on runsaasti viittauksia homorakkauteen.
Muutos oli kuitenkin tulossa.
Kristityille himo oli syntiä
Muslimeille seksi oli vielä keskiajalla yleensä iloinen asia, josta tuli nauttia, mutta kristitty Eurooppa oli kulkenut toiseen suuntaan.
Jo 300-luvulla teologi Hieronymus oli saarnannut lihan iloja vastaan: ”Hallitkoon mies halunsa älköönkä heittäytykö suin päin yhdyntään.”
Samoilla linjoilla oli kirkkoisä Augustinus, joka julisti 400-luvulla, että seksi oli sallittua vain avioliitossa ja vain lisääntymistarkoituksissa.
Kunnon kristityn ei Augustinuksen mukaan tullut nauttia seksistä, ja kaikki muu kuin lisääntymiseen tähtäävä seksi masturboinnista oraali- ja anaaliseksiin oli syntiä. Augustinuksen seksikäsitys vaikutti koko Länsi-Euroopassa, missä erityisesti sodomia oli yleisesti rikos seuraavien noin 1 500 vuoden ajan.
Raamatun mukaan Sodoma ja Gomorra tuhottiin asukkaiden jumalattomuuden takia.
Sodoma tuhoutui syntisyytensä tähden
Suuret monoteistiset uskonnot ovat tuominneet homoseksuaalisuuden vetoamalla yhteiseen kertomukseen Lootista.
Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat kaikki tuominneet homoseksuaalisuuden vetoamalla Vanhan testamentin tarinaan ilmeisesti Kuolleenmeren lähellä sijainneista Sodoman ja Gomorran kaupungeista.
Loot perheineen asui Sodomassa. Eräänä päivänä kaupunkiin tuli kaksi kaunista miesenkeliä, ja hän kutsui heidät kotiinsa.
Kaupungin miehet ryntäsivät Lootin luo, sillä he halusivat ”maata” muukalaiset. Loot puolusti vieraitaan, ja kiitokseksi he kehottivat häntä pakenemaan ennen kuin Jumala rankaisisi syntisiä Sodomaa ja Gomorraa.
Loot pääsi perheineen pakoon, ennen kuin Jumala antoi kaupunkeihin sataa tulta ja tulikiveä.
Koraanin mukaan Loot huusi kaupunkinsa miehille: ”Harjoitatteko irstaisuutta, jota kukaan koko maailmassa ei ole tehnyt ennen teitä? Totisesti ryhdytte himossanne miehiin mieluummin kuin naisiin.”
Joidenkin tulkintojen mukaan Loot ei tällöin moittinut niinkään homoudesta kuin hillittömästä himosta.
Hadithien eli kauan Muhammadin kuoleman jälkeen muistiin kirjoitettujen Muhammadin sanojen ja tekojen mukaan homoseksuaalisuudesta on kuitenkin rangaistava samoin kuin Sodomaa ja Gomorraa eli kivittämällä.
Eurooppalaiset matkailijat siis järkyttyivät 1700- ja 1800-luvuilla nähdessään muun muassa Ottomaanien valtakunnassa miesten ja nuorukaisten välisiä melko avoimia rakkaussuhteita.
Eurooppalaiset olivat vuosisatoja julistaneet muslimien olevan väkivaltaisia ja himokkaita perverssejä, ja nyt heillä oli mielestään asiasta todistusaineistoa.
Euroopassa kirjoitettiin kiinnostuksen sekaisella vastenmielisyydellä tekstejä muslimien haaremeista, jalkavaimoista, eunukeista ja homoseksuaalisuudesta. Läheskään kaikki kirjoitettu ei ollut totta, mutta näin vankistettiin eurooppalaisten käsitystä moraalisesta ylemmyydestään.
Sotaa läntisiä arvoja vastaan
Läntinen käsitys homoseksuaalisuudesta alkoi 1800-luvun mittaan levitä myös muslimiyhteisöihin. Egyptistä Pariisiin vuonna 1826 matkustanut islamilainen oppinut Rifa'a al-Tahtawi näki siellä, että homoseksuaalisuutta pidettiin lännessä moraalisesti tuomittavana, ja omaksui itsekin tuon käsityksen.
Kun eurooppalaiset suurvallat valtasivat 1800- ja 1900-luvuilla itselleen siirtomaita Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta, ensitöikseen ne julistivat homoseksuaalisuuden rikolliseksi myös niissä.
Maiden sittemmin itsenäistyttyä vain harva niistä purki eurooppalaista lainsäädäntöperinnettä. Nyt homoseksuaalisuus nähtiin takapajuisuutena, josta oli päästävä eroon.
Islamismin vahvistuminen Iranin vuoden 1979 vallankumouksen seurauksena vahvisti Lähi-idän homofobiaa entisestään. Asiaan vaikutti varmasti myös länsimaissa vuorostaan lisääntynyt suvaitsevaisuus.
Nyt Yhdysvalloissa ja Euroopassa olikin edistyksellistä taistella homoseksuaalien oikeuksien puolesta, joten islamistit alkoivat väittää homoseksuaalisuuden olevan osa lännen kulttuurista hyökkäystä ”autenttista” muslimikulttuuria vastaan.
Vuonna 2001 Egyptin kulttuuriministeriö määräsi 6 000 kappaletta Abu Nuwasin yli 1 200 vuotta vanhoja homoeroottisia runoja poltettavaksi. Vuonna 2007 Iranin presidentti Mahmud Ahmadinežad julisti ylpeänä, ettei Iranissa ollut ainoatakaan homoseksuaalia.