Käärme on yksi historian yleisimmistä symboleista

Pohjolan taruissa Midgårdin käärme on Thor-jumalan perivihollinen. Kun ne jonakin päivänä käyvät lopullisen taiston, alkaa ragnarök, maailmanloppu.

Monilla Pohjois-Amerikan intiaaniheimoilla on taruja sarvekkaasta käärmeestä. Creek-intiaaneilla käärme on vaaraton, ja sen sarvet voivat parantaa. Cherokeilla taas käärme on tappava ja jopa sen hengitys on myrkyllinen.

Väli- ja Etelä-Amerikan intiaanit palvoivat sulkakäärmettä, Quetzalcoatlia. Käärme on valkoisen luojajumalan symboli ja asteekeilla papiston suojelija.

Vanhan kiinalaisen sanonnan mukaan talossa, jossa on käärme, ei nähdä nälkää. Käärme on yksi kiinalaisista eläinmerkeistä, ja se kuvaa menestystä ja älykkyyttä.

Juutalaisessa perinteessä käärme houkuttelee ihmisen Jumalaa vastaan. Siksi käärme on juutalaisessa ja myös kristityssä symboliikassa pahan merkki.

Sanskriitissa sana naga tarkoittaa sekä käärmettä että jumalaa. Hindutaruissa käärme on kuoleman ja jälleensyntymän symboli, koska käärme uusii nahkansa. Shiva-jumala esitetään usein viisipäisen käärmeen suojaamana. Käärme on myös vapauden symboli, koska se ei kesyynny.

Muinaisessa Kreikassa uskottiin käärmeiden voivan parantaa. Lääkinnän jumala Asklepios näki tarun mukaan käärmeen tuovan parantavia yrttejä loukkaantuneelle toverilleen. Asklepioksen sauvaan kietoutunut käärme on yhä lääkinnän symboli.

Afrikassa palvotaan monin paikoin pytonkäärmeitä. Niiden uskotaan suojelevan kaikelta pahalta, ja joidenkin mielestä ne ovat uudelleen syntyneitä edesmenneitä esi-isiä.

Australian alkuperäiskansojen taruissa sateenkaarikäärme kuvaa maan halki virtaavaa vettä, sadetta, elämää ja hedelmällisyyttä. Käärmeen uskottiin aikoinaan luoneen Australian maaston, kun se kiemurteli eteenpäin kohottaen esiin vuoria ja kovertaen maahan uria.