Hehkeät lentoemännät houkuttelivat väkeä
Lentoemännät aloittivat työnsä 1930-luvulla. Ilmailun maailma oli vielä pitkään muuten kovin miehinen, mutta lentoemäntien monopoli matkustamopalveluissa kesti lähes 40 vuotta. Ammattiin oli tunkua, vaikka se merkitsi tiukkaa kuria, kovaa työtä ja rasvaisia ehdotuksia.

Lentoemäntien asut heijastelivat aikojen muutosta, ja kauniista naisista tuli lentoyhtiöiden tärkeimpiä mainosvaltteja.
Joukko liikemiehiä jäi 15. toukokuuta 1930 Chicagon lentokentällä tuijottamaan epäuskoisena koneen ovelle: siellä seisoi asennossa nainen, joka toivotti heidät tervetulleiksi.
Lentomatkustajat olivat tuohon aikaan vielä pääosin liikemiehiä, jotka olivat tottuneet siihen, että naiset tekivät töitä toimistoissa sihteereinä. Nainen töissä lentokoneessa oli kuitenkin jotain aivan uutta.
Joillain lennoilla oli ollut stuertteja, silloiselta nimitykseltään cabin boys, jotka ohjasivat matkustajat paikoilleen ja tarjoilivat ruokaa.
Halvemmilla lennoilla oli puolestaan ollut perämiehen tehtävänä kaataa matkailijoille kahvia, kunhan hän ohjaamosta ehti. Nyt käytäntö oli muuttumassa.
Koneen ovella seisoi historian ensimmäinen lentoemäntä Ellen Church – joka oli vieläpä keksinyt ammattinsa itse.
Nainen töissä matkustamossa
Vuotta aikaisemmin Ellen Church oli tavannut San Franciscossa Boeing Air Transportin aluepäällikön Steve Stimpsonin. 24-vuotias Church, joka oli koulutukseltaan sairaanhoitaja, oli suorittanut lentolupakirjan ja unelmoi työpaikasta ilmailun alalla.
Hän kuitenkin ymmärsi, etteivät lentoyhtiöt ainakaan vielä vuosikymmeniin palkkaisi naisia lentäjiksi. Hän ehdotti Stimpsonille, että hän voisi työskennellä matkustamon puolella.
”Sairaanhoitajana voin auttaa matkustajia, joilla on kurja olo”, Church perusteli reippaasti. Stimpson vakuuttui Churchin ehdotuksesta.
Hän oli aiemmin joutunut todistamaan, kuinka perämies oli kaatanut kahvia matkustajan syliin, ja hän uskoi, että naiset eivät koskaan olisi niin kömpelöitä. Lisäksi hän ymmärsi asian julkisuusarvon.
Niinpä hän välitti Churchin ehdotuksen eteenpäin esimiehelleen ja lisäsi vielä: ”Ajattele, millaista maanlaajuista huomiota voimme tällä saada!”
Taistelu matkustajista antoi lentoemännille mahdollisuuden
Lentoyhtiöt tarvitsivat myönteistä julkisuutta kilpailussa rautateitä vastaan, sillä rautateitä pidettiin mukavana ja luotettavana matkustusmuotona.
Reittilennot olivat vielä uusi ilmiö, eikä kaikki suinkaan sujunut kitkatta. Lentokoneet olivat heikkotehoisia, joten koneisiin ei saanut ottaa liikaa painoa ja sen piti jakautua tasaisesti.
Niinpä jokainen matkustaja punnittiin ennen koneeseen nousua, ja koneessa heitä pyydettiin usein siirtymään edemmäs istumaan, jotta koneesta ei tulisi takapainoista ja epävakaata.
Viihtyisyyskään ei ollut huippuluokkaa. Istuimet olivat epämukavia, eikä matkustamoa paineistettu, joten matkustajien korvat menivät lukkoon.
Koneet olivat usein vetoisia ja kylmiä, ja potkurien meteli vaikeutti rentoutumista. Stimpsonin esimies suhtautuikin auliisti ajatukseen sairaanhoitajasta, joka voisi tehdä matkasta mukavamman, ja niin Ellen Church sai pukeutua ensimmäistä kertaa lentoemännän univormuun.
Kokeilu oli menestys
Boeing Air Transport palkkasi vuonna 1930 kokeilumielessä Ellen Churchin lisäksi seitsemän muuta lentoemäntää.
Kokeilu oli suunnaton menestys. Kaikkialla Yhdysvalloissa puhuttiin lentävistä naisista, ja Ellen Churchin idean ansiosta naiset saivat muutamassa vuodessa jalansijan ilmailussa – ja käytännössä oman ammatillisen monopolin aiemmin täysin miehisellä ilmailun alalla.
Idea sairaanhoitajista lentokoneissa saavutti suosiota muuallakin maailmassa. Sveitsiläinen lentoyhtiö Swiss Air palkkasi ensimmäisen lentoemäntänsä vuonna 1934, ja monet muut eurooppalaiset yhtiöt seurasivat pian perässä.
GALLERIA: Lentoemäntien univormut: villavaatteista paljaisiin sääriin