Hampaidenhoito: Mustista hampaista valkeaan legorivistöön

Keskiajan Japanissa mustat hampaat olivat osoitus korkeasta asemasta. Matka hohtavan valkeaan ja tasaiseen hammasrivistöön on ollut pitkä.

Julkaistu 16.11.17

- Else Christensen

Japanilaisnaiset värjäsivät hampaansa

Entisaikaan hampaat puhdistettiin toisesta päästään pehmeäksi pureskelluilla oksanpätkillä.

Keskiajan japanilaiset puhdistivat hampaansa koyojiksi kutsutuilla puupuikoilla, joiden puuaines sisälsi desinfioivia ainesosia.

Naiset täydensivät hampaanpesua ohagurolla eli värjäämällä hampaansa mustiksi.

Musta väri valmistettiin liottamalla rautalastuja viinietikassa ja lisäämällä seokseen parkkihappoa sisältävistä kasveista, kuten teelehdistä, tehtyä jauhetta.

Seos värjäsi hampaat ja muodosti niiden pinnalle kiillettä suojaavan kalvon.

Hampaiden mustaaminen oli tärkeä statussymboli, ja sitä harrastivat lähinnä vain yläluokka ja hovin jäsenet.

Tapa kiellettiin 1800-luvulla, mutta Japanissa saattoi silti nähdä mustahampaisia naisia vielä 1900-luvun alussa.

Moderni hammasharja keksittiin vankilassa

William Addis oli vankilassa, kun hän vuonna 1770 sai idean.

Hän veisti ilta-aterialta yli jääneestä luusta kädensijan ja teki siihen reikiä. Sitten hän kiinnitti reikiin vartijoiden hänelle hankkimia sianharjaksia.

Kotitekoinen harja soveltui hampaiden puhdistamiseen paljon paremmin kuin suolaan ja nokeen kastetut kangasrievut, joilla britit olivat siihen asti hoitaneet hampaitaan.

Vapauduttuaan Addis perusti yrityksen ja alkoi valmistaa hammasharjoja myyntiin.

Harjat saavuttivat suuren suosion, ja Addis rikastui keksinnöllään.

Toinen maailmansota pakotti keksimään uutta

Eläinten harjakset puhdistivat hyvin, mutta ne oli vaikea pitää puhtaina.

Vuonna 1935 hammasharjoissa alettiinkin käyttää vasta keksittyä nailonia.

Toisen maailmansodan aikana luuta oli saatavilla niukasti, ja harjojen varret alettiin valmistaa muovista.

Harjojen kehityksen ja elintason nousun ansiosta hampaiden harjaus yleistyi länsimaissa nopeasti.