Etikka: Säilötyt melonit kaunistivat
Periaate: Elintarvikkeiden säilöminen etikkaan luo ympäristön, jossa bakteerit eivät pysty elämään.
Intiassa hedelmiä ja vihanneksia on säilötty etikkaan yli 3 000 vuotta. Menetelmä levisi Egyptiin, Kreikkaan ja Roomaan, ja siitä tuli hyvin suosittu. Etikkasäilykkeisiin ei ihastuttu ainoastaan maun vuoksi, vaan niillä väitettiin olevan myös lääkinnällisiä ominaisuuksia.
Egyptin kuningatar Kleopatra esimerkiksi uskoi, että säilötyt melonit auttoivat häntä pitämään ihonsa nuorena ja kauniina.
Etikkasäilöntä yleistyi Euroopassa vasta 1500-luvulla, kun suolatun ruuan suosio ja arvostus laski.
Nykyisin suosituimpia etikkasäilykkeitä on ketsuppi, jonka kantamuoto on aasialainen kalakastike.
25-vuotias tehtailija Henry Heinz aloitti vuonna 1869 menestyksekkään liiketoiminnan säilömällä tomaatteja.
Kuivaaminen: Aurinko, ilma ja savu pidensivät ruuan käyttöikää
Periaate: Auringossa tai savussa kuivaaminen poistaa ruuasta nestettä, jota bakteerit tarvitsevat mädättämiseen.
Kuivaaminen on vanhin tapa saada ruoka säilymään. Arkeologit ovat löytäneet todisteita siitä, että egyptiläiset kuivasivat kalaa ja lintuja kuivassa ja kuumassa autiomaan ilmassa jo 12 000 vuotta sitten, mutta menetelmä on todennäköisesti vieläkin vanhempi.
Tutkijoiden mukaan auringossa kuivaaminen ja savustaminen on keksitty monissa kulttuureissa itsenäisesti.
Kuivatun ruuan säilyvyys ei ole kuitenkaan taattu, sillä kosteissa olosuhteissa ruoka voi jälleen imeä kosteutta, mikä edistää pilaantumista.
Tämän ilmiön saivat kokea muun muassa brittiläiset merimiehet, jotka 1700-luvun merimatkoilla elivät pitkälti laivakorpuilla.
Niiden ongelma oli, että laivan kosteissa oloissa ne olivat oiva kasvualusta toukille. Monesti merimiehet söivätkin pimeässä, jotta he eivät näkisi ötököitä, joita suuhunsa pistivät.
Ruuan säilöminen kuivaamalla on tunnettu monissa kulttuureissa. Piirros Amerikan itärannikolta 1591.
Säilyke: Purkkiruoka oli räjähtävää tavaraa
Periaate: Ruoka suojataan ilmalta ja sitä kuumennetaan bakteerien tappamiseksi.
Vuonna 1800 Napoleon lupasi 12 000 frangin palkkion sille, joka keksisi uuden tavan pidentää ruuan säilyvyyttä. Keksintö olisi tarpeen, kun hänen mahtava armeijansa marssisi läpi Euroopan.
Ranskalainen kokki Nicolas Appert voitti palkkion vuonna 1810 keksinnöllään, jossa ruoka säilöttiin ilmatiiviillä kannella suljettuun lasipurkkiin.
Appertin maanmies Durand haki kuitenkin keksinnölle patentin Englannissa ja myi patentin sitten metallipajaan, joka alkoi valmistaa säilykepurkkeja metallista.
Purkkiruuan valmistaminen oli vaarallista työtä: eräs liukuhihnalla työskennellyt kuoli purkin räjähtäessä hänen kasvoilleen.
Aluksi säilykepurkit avattiin vasaralla ja taltalla; purkinavaaja keksittiin vasta vuonna 1858.
Napoleon aloitti uuden teollisuuden: ruuan säilömisen ilmatiiviisiin metalliastioihin.
Suola: Suolakalasta kehittyi menestyvä bisnes
Periaate: Bakteerit ja muut mikrobit eivät viihdy liian suolaisessa ympäristössä.
Elintarvikkeita on säilötty suolaamalla ainakin 5 000 vuotta. Suolaa on pidetty niin tärkeänä, että hallitsijat ovat valvoneet sen tuotantoa, ja esimerkiksi Roomassa sotilaiden palkka maksettiin aluksi suolana.
Historioitsija Pliniuksen mukaan tästä on syntynyt latinan kielen palkkaa tarkoittava sana salarium, joka on alunperin tarkoittanut suolaa.
Suolaa saatiin yleisimmin merivedestä haihduttamalla, mutta vasta kun sitä alettiin keskiajalla louhia Pohjois-Saksan Lüneburgin suolakaivoksista, sen käyttö yleistyi Euroopassa.
Suolaa kuljetettiin muun muassa sillisatamiin, joista rahdattiin miljoonia tonneja suolasilliä kaikkialle Euroopan katolisille, kun nämä eivät pitkän paaston aikana saaneet syödä lihaa.
Suolakalasta tuli keskiajalla menekkituote.
Kylmä: Jääkaappi maksoi kahden auton verran
Periaate: Kylmä heikentää bakteerien lisääntymistä ja ehkäisee siten mädäntymisprosessia.
Ruuan viilentämistä eri keinoin on kokeiltu aina 1700-luvun puolivälistä lähtien.
Kylmäsäilytyksen edelläkävijöitä ovat kuitenkin olleet metsästäjät, jotka ovat aina osanneet hyödyntää maakuoppien ja luolien viileyttä.
1500-luvulta lähtien Euroopan hallitsijoiden keskuudessa yleistyivät jäähuoneet, joissa ruokaa säilytettiin.
Jäähuoneen ylläpito oli kallista, sillä jää piti louhia esimerkiksi järvistä tai joista ja usein kuljettaa pitkien matkojen takaa.
Tekninen läpimurto koitti 1800-luvulla, kun keksittiin, miten kylmää voitiin tuottaa kaasulla, jota kierrätetään suljetussa järjestelmässä.
Ensimmäiset jääkaapit kotitalouksille valmisti yhdysvaltalainen General Electric vuonna 1911. Ihmekaappi maksoi noin tuhat dollaria, millä summalla sai tuohon aikaan kaksi autoa.
Jääkaapit eivät suinkaan olleet mitään vaarattomia laitteita kotona pidettäväksi, sillä ne sisälsivät palonarkoja nesteitä.
Pakastin tuli markkinoille hieman myöhemmin. Ensimmäinen pakasteita myyvä liike avattiin Yhdysvalloissa vuonna 1930, mutta asiakkaiden virtaa vähensi se, että moni epäili siellä myytävän pilaantunutta ruokaa.
Ensimmäiset kylmäkaapit jäähdytettiin jäällä, joka hakattiin esim. järvestä.