Kingcombe Plainin mäki lähellä Chipping Campdenin kylää Cotswoldsissa Etelä-Englannissa helskyi ihmisten ilonpidosta toukokuussa 1612.
Paikalle oli saapunut kaikenlaisia ja kaikenikäisiä ihmisiä läheltä ja kaukaa, sillä alkamassa olivat ensimmäiset englantilaiset olympialaiset.
Komeaan asuun pukeutunut mies ratsasti mäen harjalle valkealla hevosella ja puhalsi torveen, ja siitä käynnistyivät ”Olimpick Games” -kisat.
Urheilun piti yhdistää kansaa
Torveen puhaltanut mies oli asianajaja Robert Dover, joka oli päättänyt herättää antiikin olympialaiset henkiin uudessa muodossa.
1600-luvun herrasväen tapaan Dover ihaili antiikin aikaa, ja hän halusi nostattaa englantilaisissa samankaltaista jaloa urheiluhenkeä kuin Olympian lehdossa Kreikassa oli vallinnut yli tuhat vuotta aiemmin.
Dover oli huolestuneena seurannut, kuinka vuosittaisissa kyläjuhlissa keskityttiin lähinnä ryypiskelyyn ja tappelemiseen.
Dover uskoi, että englantilainen versio olympialaisista voisi yhdistää kaikkia kansankerroksia ja tarjota tavan viihtyä ilman alkoholia ja väkivaltaa.
Kuningas Jaakko I suhtautui ajatukseen suopeasti. Hänelle urheilu ei merkinnyt ainoastaan tervettä ajankulua vaan myös kuningaskunnan etua.
Nimellä The King’s Book of Sports tunnetussa julistuksessaan Jaakko totesi sopiviksi katsottujen urheilulajien olevan hyväksi rahvaalle, sillä ne ”vahvistavat heidän varttaan sotaan”.
Englantilaisissa olympialaisissa oli lajeja joka makuun tukinheitosta ratsain metsästykseen.
Alastomuus vaihtui villapaitoihin
Ei ole tiedossa, oliko Robert Dover alun perin halunnut järjestää antiikin olympialaisten uskollisen toisinnon, mutta sitä niistä ei todellakaan tullut, vaan kisat olivat erittäin englantilaiset.
Esimerkiksi siinä missä kreikkalaiset olivat kilpailleet alasti, vanhojen puupiirrosten mukaan englantilaiset pukeutuivat korkeakauluksisiin villapaitoihin, polvihousuihin ja pitkiin sukkiin.
Myös kisojen urheilulajit olivat pitkälti englantilaisia. Klassisen kiekonheiton sijaan englantilaiset viskoivat vasaroita tai pukkasivat pöllejä.
Doverin kisoissa oteltiin myös miekoin ja tikarein, vaikkei miekkailu ollut klassisten olympialaisten laji.
1600-luvun Englannissa useimmat miehet kuitenkin kulkivat aina miekka vyöllään, joten miekkailu oli helppo ottaa lajiksi kisaohjelmaan.
Sitä ei tiedetä, olivatko Doverin kisojen miekkailut yhtä verisiä kuin hänen nuoruudessa todistamansa: Kaksi hänen opiskelutoveriaan riitaantui ja vetäisi miekkansa esille.
Aluksi toinen huitaisi vastustajaltaan miekalla kolme sormea, mistä suivaantuneena tämä puolestaan sivalsi ensimmäiseltä nenän, poimi nenäntyngän taskuunsa ja poistui paikalta, jottei tynkää voisi enää ommella paikalleen.
Olympialaisiin perinteisesti kuuluneen painin englantilainen versio oli kuitenkin varmasti osallistujille melko tuskallista.
Tavoitteena oli saada vastustajan ylävartalo osumaan maahan, ja yksi suosittu keino kaataa vastustaja oli potkaista tätä napakasti sääriluuhun esimerkiksi puukengällä.
Sääriinpotkimisesta tuli niin suosittua, että se kehittyi pian aivan omaksi Olimpick Games -lajikseen.
Runoilijat ylistivät Doveria
Dover toivoi kisojensa houkuttelevan niin rikkaita kuin rahvastakin, ja niinpä ohjelmassa oli perinteisiä hevoskisoja mutta myös ratsain ja koirien kanssa tapahtuvaa järjestettyä jäniksenmetsästystä.
Metsästys oli suunnattu äveriäille, mutta esimerkiksi tanssissa sekä kortti- ja lautapeleissä, kuten šakissa ja backgammonissa, osallistujien varallisuudella ei ollut merkitystä.
LUE MYÖS: Seurapelien historiaa – milloin lautapelit keksittiin?
Rahvaan suorastaan toivottiin pelaavan šakkia, sillä kuten esimerkiksi aikalaiskirjailija Robert Burton kirjoitti: ”Se voi ajaa pois melankoliset ja epäpuhtaat ajatukset.”
Moni runoilija innostui Olimpick Games -tapahtumasta, ja Robert Doverista kirjoitettiin ylistävästi verraten häntä antiikin olympialaisten perustajaan Herakleeseen. Dover sai kunniaa myös siitä, että hän saattoi yhteen ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista.
Dover järjesti kisojaan 30 vuoden ajan, kunnes Englannin parlamentin ja kuningas Kaarle I:n välille vuonna 1642 syttyneen sisällissodan taistelut ulottuivat seuraavana vuonna myös Kingcombe Plainiin.
Lähes 200 000 ihmisen hengen vaatinut Englannin sisällissota kesti seitsemän vuotta.
Robert Dover kuoli vuonna 1652, mutta jo kahdeksan vuotta hänen kuolemansa jälkeen kisat aloitettiin uudelleen – tosin aivan uudessa muodossa.
Doverin lajien tilalle tuli esimerkiksi kukkotappeluja ja aasikisoja. Yksi uusista lajeista oli dwile flonking, jossa joukkueet yrittivät kerätä pisteitä osumalla vastapuolen pelaajiin oluessa uitetulla rätillä.
Oluen merkitys tapahtumassa kasvoi muutenkin, ja urheilu jäi vähitellen enää tekosyyksi kokoontua.
Vuonna 1864 poliitikko ja tutkija Richard Rawlinson Vyvyan paheksui Olimpick Gamesien olevan ”kansakunnan pohjasakan tyyssija”, jossa olut virtasi, kirosanat raikasivat ja nyrkit puhuivat.
Doverin unelma antiikin olympialaisten hengen tuomisesta Englantiin oli päättynyt katastrofiin.
Kisat painuivat unholaan 1800-luvun lopulla, mutta vuonna 1966 ne herätettiin taas henkiin: nyt kansaa viihdyttivät moottoripyörästuntit, köydenveto ja koirakisat.
Cotswold Olimpicks -tapahtuma järjestetään yhä vuosittain kesä-heinäkuun vaihteessa alkuperäisellä mäellä, joka tunnetaan nykyisin kisojen perustajan mukaan nimellä Dover’s Hill.