Poliisit valittiin huolella
Lainvalvojilla oli Britanniassa 1800-luvun alussa huono maine.
Sisäministeri Robert Peel halusi luoda tehokkaat poliisivoimat, joihin kansa voisi luottaa, ja siksi uuteen poliisiin palkattavat henkilöt valittiin tarkoin.
Rikosrekisteri: Poliisiksi pyrkivällä ei saanut olla rikosrekisteriä, ja hänen piti muutenkin olla hyvämaineinen.
Sukupuoli ja siviilisääty: Poliisiksi otettiin vain 20–27-vuotiaita miehiä. Mikäli poliisimies halusi mennä naimisiin, hänen oli pyydettävä siihen laitoksen johdolta lupa.
Luku- ja kirjoitustaito: Poliisin piti myös osata lukea ja kirjoittaa, mikä karsi jo lähes puolet mahdollisista hakijoista pois: tuon ajan Englannissa vain noin 60 prosenttia miehistä oli luku- ja kirjoitustaitoisia.
Pituus ja kunto: Poliisiksi päästäkseen piti olla vähintään 170 senttiä pitkä, leveäharteinen ja hyväkuntoinen eikä saanut olla lattajalkoja tai epämuodostumia kasvoissa.
Rikollisuus rehotti
1800-luvun Lontoossa uudenlaiselle poliisille riitti töitä, sillä rikollisuus rehotti.
Syynä oli se, että kolmannes väestöstä eli köyhyydessä, joten monen oli suorastaan pakko turvautua näpistyksiin, varkauksiin ja ryöstöihin pysyäkseen hengissä.
Univormu
Univormu muistutti tavallista vaatekertaa, jotta se ei karkottaisi kansalaisia pois.
Merkki
Virkamerkissä oli poliisin yksikön numero, Lontoon kaupungin vaakuna lohikäärmeineen ja latinaksi teksti ”Herra, johdata meitä”.
Lyhty
Poliisilla oli lyhty, jonka sai kiinnitettyä vyöhön. Lyhdyssä oli keskittävä linssi ja suljinmekanismi, jonka ansiosta sen saattoi himmentää sammuttamatta liekkiä. Lyhdyssä käytettiin polttoaineena öljyä tai petrolia.
Nauha
Poliisit käyttivät virkapukuaan aina ja ilmaisivat raidallisella nauhalla, milloin he olivat virantoimituksessa. Poliisit käyttävät käsivarsinauhaa yhä virallisissa tilaisuuksissa.
Sauva
Poliisilla oli aseena ja valtansa merkkinä 35–90 senttiä pitkä sauva. Niitä valmistettiin varsinkin guajakkipuusta, joka on erittäin kovaa ja kestää sekä tulta että vettä.
Pilli
Alun perin poliisit käyttivät huomion herättämiseen räikkää, mutta sen ääni ei erottunut kunnolla viktoriaanisen Lontoon katumelusta. Vuonna 1883 räikkä vaihtuikin tehtailija Joseph Hudsonin poliisivoimille esittelemään pilliin, jonka kimeä ääni kuului jopa 3,2 kilometrin päähän. Pilliä käytetään yhä.
Yksityiset rosvojahdissa
Ennen yleistä poliisilaitosta rikollisia jahtasivat Lontoossa yksityiset ihmiset.
Vuonna 1749 tuomari Henry Fielding loi puoliammatilliset poliisivoimat, jotka tunnettiin joukkojen ”kotikadun” mukaisesti nimellä Bow Street Runners, ja niitä voi pitää Robert Peelin ”bobbyjen” edeltäjinä.
Vuonna 1800 Bow Street Runners -joukkoon kuului 68 karskia miestä.