7 historiallista cocktailia

Itävaltalaissotilaiden juomia laimennettiin

Itävalta-Unkarin 1800-luvulla hallitsemassa Pohjois-Italiassa olevat itävaltalaissotilaat nauttivat mielellään lasillisen paikallisissa kuppiloissa. Heidän yllätyksekseen – ja upseerien kauhuksi – paikallinen viini olikin paljon vahvempaa kuin mihin he olivat tottuneet. Kun sotilaat olivat toistuvasti riehaantuneet, keksittiin ”spritz” eli viiniä alettiin laimentaa tilkalla vettä.

Alun perin siinä oli vain italialaista helmeilevää valkoviiniä. 1920-luvulla paikallinen veljespari Luigi ja Silvio Barbieri keksi sekoittaa alueen valkoviiniin paikallisia katkeroyrttejä, ja myöhemmin siihen alettiin lisätä proseccoa.

Klassikko nimeltä Aperol Spritz oli syntynyt.

Eksynyt kapteeni löysi onnen Bermudalta

Dark ’n Stormy -drinkki keksittiin Karibianmerellä Bermudan saarella, joka tunnettiin vuosisatoja ”laivanhylkyjen pääkaupunkina”. Saaren ympärillä on satoja neliökilometrejä hengenvaarallisia riuttoja, ja tuhoisat trooppiset myrskyt ovat siellä yleisiä. Merialuetta pelättiin varsinkin synkkinä ja myrskyisinä öinä – syystäkin.

Myös brittiläinen kauppias James Gosling etsi vuonna 1806 suojaa Bermudan satamasta. Hän oli ollut matkalla Yhdysvaltoihin mutta jäikin saarelle ja ryhtyi valmistamaan rommia. Nykyisin Goslings-rommia pidetään ainoana oikeana rommina Dark ’n Stormyn valmistamiseen. Sen lisäksi drinkissä on inkivääriolutta, paljon jäitä ja limetin lohko.

Kaupunkilaisnaisten lempidrinkin keksi merimies

Cosmopolitan-drinkki, joita Sarah Jessica Parker usein siemailee tv-sarjassa Sinkkuelämää, tehdään nykyisin vodkasta, Cointreausta, karpalomehusta ja tilkasta limettimehua.

Nykyinen hienostunut punainen drinkki on tullut kauas karuilta alkulähteiltään. Cosmopolitanin edeltäjä oli gimlet-niminen juoma, joka oli nimetty amiraali Thomas Gimletten mukaan. Hän oli 1800-luvulla torjunut keripukkia komentamalla merimiehet juomaan ginillä terästettyä limettimehua.

Myöhemmin merimiehet alkoivat sekoittaa happamaan mehuun ginin sijaan ensin rommia ja sitten vodkaa, ja niin syntyi vodka gimlet.

Lisäämällä juomaan Cointreauta syntyi drinkki nimeltä Kamikaze. Siitä kehitettiin 1980-luvulla kaupunkilaisnaisten lasiin sopiva Cosmopolitan sekoittamalla joukkoon upean punaisen värin antavaa karpalomehua.

Kullankaivajan samppanja

Martini on tullut tunnetuksi jetset-piirien juomana ja James Bondin vakiodrinkkinä – kunhan se on ”shaken, not stirred” eli ravistettu, ei sekoitettu. Alun perin martinissa oli giniä ja vermuttia suhteessa 2:1, mutta nykyisin dry martinissa on paljon vähemmän vermuttia. Vodkamartinissa puolestaan on ginin sijaan vodkaa.

Martinin synnystä kerrotaan, että 1800-luvun puolivälissä kullankaivaja löysi Kaliforniasta suuren kimpaleen kultaa ja halusi juhlistaa sitä odotellessaan junaa Martinezin kaupungissa tilaamalla samppanjaa. Pölyisen asemakaupungin baarissa ei kuitenkaan ollut kuin giniä, vermuttia, jotain katkeraa, paikallista likööriä ja sitruunaa, joista hänelle sekoitettiin ”The Martinez Special” – nykyisen martinin kantamuoto.

Martinezissa voi yhä tilata alkuperäisen drinkin nimellä The Martinez Special.

Presidenttejä, Churchill ja yhdysvaltalaislääkäri

Monien cocktailien tapaan myös Manhattan-drinkin alkuperästä kerrotaan monenlaisia tarinoita.

Yleisimmin drinkin kerrotaan syntyneen 1870-luvulla New Yorkin silmäätekevien keskuudessa, kun lääkäri Iain Marshall oli The Manhattan Clubilla Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaan Samuel Tildenin kunniaksi järjestetyillä päivällisillä, joille osallistui myös Winston Churchillin äiti. Marshall keksi yhdistää viskiä, makeaa vermuttia ja Angostura-katkeroa ja viimeisteli juoman klassisella cocktailkoristeella, maraschinokirsikalla.

Cocktail sai päivällisvieraiden keskuudessa suuren suosion ja levisi pian kaupungin ravintoloihin, joissa sitä tilattiin nimellä Manhattan sitä alun perin tarjoilleen klubin mukaan.

Mojito oli intiaanien lääke

Yksi maailman suosituimmista drinkeistä oli suosittu jo 1650-luvulla.

Tuolloin merimiehet hakeutuivat usein Kuubaan ja paikallisten intiaanien luo nauttimaan ”polttavaa vettä” eli kaktuksesta tai sokeriruo’osta valmistettua vahvaa viinaa, johon oli sekoitettu limettimehua, mintunlehtiä ja joskus myös sokeria. Mojitoa pidettiin lääkkeenä ja syystäkin, sillä muun muassa limettimehun sisältämä C-vitamiini torjui sekä keripukkia että punatautia.

Aloitettuaan rommin valmistuksen Karibialla britit alkoivat sekoittaa siitä samanlaista juomaa. Sittemmin afrikkalaiset orjat toivat sokeriliemen ohjeen Karibian saarille, ja kun juomaan alettiin käyttää tavallisen sokerin sijaan sokerilientä, syntyi mojito sellaisena kuin me sen tunnemme.

Verenhimoiset merirosvot rakastivat Piña Coladaa

Varhaisimmat tarinat trooppisesta Piña Colada -cocktailista ovat peräisin 1800-luvulta, jolloin puertoricolainen merirosvo Roberto Cofresí innosti miehiään ennen uutta purjehdusta tarjoamalla heille rommia sekoitettuna ananasmehuun ja kookosmaitoon.

Cofresía on pidetty paitsi herkullisen drinkin keksijänä myös Karibian Robin Hoodina. Länsi-Intian saariston kärsiessä valtavasta köyhyydestä Cofresí merirosvoineen ryösti suurvaltojen kauppalaivoja ja hankki siten pötyä pöytään miehilleen, heidän perheilleen sekä näiden kotikylille.

Vuonna 1825 Yhdysvaltojen Länsi-Intian laivue, Espanja ja Tanska yhdistivät voimansa napatakseen Cofresín ja onnistuivatkin siinä meritaistelussa lähellä Tanskan Sankt Thomasin siirtokuntaa Karibianmerellä.

Cofresí joutui oikeuteen ja tuomittiin kuolemaan. Edes hänen ananas-kookostaikajuomansa ei pelastanut häntä kuolemalta, ja hänen mukanaan juoman resepti katosi historiankirjoista yli sadaksi vuodeksi. Vuonna 1950 sanomalehti The New York Times kuitenkin kertoi kuubalaisten nauttivan Piña Coladaa kotisaarensa rannoilla.

Kun vahvan rommin, happaman ananaksen ja makean kookoksen liitto oli paistatellut laajalevikkisen lehden sivuilla, Piña Coladasta tuli nopeasti suosittua baareissa ympäri maailman.