11 järjetöntä laihdutuskeinoa, joita ei välttämättä kannata kokeilla
Hoikkuutta on kautta aikojen tavoiteltu moninaisin keinoin, kuten unilääkkeillä, amfetamiinilla ja jopa lapamadoilla. Useimmat ihmeitä lupailevat laihdutuskuurit ovat kuitenkin silkkaa ajanhukkaa, ja pahimmillaan ne saattavat olla suorastaan hengenvaarallisia.
Savukkeita mainostettiin muun muassa lääkkeeksi yskään, ja etenkin naisia kehotettiin pitämään painonsa kurissa polttamalla savukkeita makeisten syönnin sijaan.
Julkkisdieetti: Solakaksi etikan ja hikoilun avulla
1800-luku: Brittirunoilija lordi Byron söi lihomisen pelossa vain korppuja ja etikassa marinoituja perunoita.
Lisäksi hän pukeutui paksuihin villavaatteisiin hikoillakseen rasvan pois. Byron uskoi, että hänen kuurinsa piti hoikkana ja terävöitti lisäksi älyä.
Kun hänelle tuli nälkä, hän poltti sikarin.
Toisinaan hän kuitenkin ahmi silmittömästi ja tyhjensi sitten mahansa oksentamalla tai nauttimalla laksatiivista magnesiumia.
Byronin ruokavalio toimi. Viinikauppias, joka piti kirjaa Byronin painosta, totesi tämän laihtuneen vuosien 1806–1811 välisenä aikana 88 kilosta 57 kiloon.
Ihailijat jäljittelivät Byronin ruokavaliota, mikä sai lääkärit huolestumaan.
Byron sairasti luultavasti bulimiaa tai anoreksiaa.
Ympäristö: Varo suoalueita
1727: Lääkäri Thomas Short kirjoitti laihdutusoppaan, jossa hän kehotti laihduttajia välttämään oleskelua soiden läheisyydessä.
Hän oli näet pannut merkille, että suoseutujen asukkaat olivat muita tukevampia.
Alkoholi: Kilot kuriin viinalla
1000-luku: Vilhelm Valloittaja saattaa hyvinkin olla ensimmäinen tunnettu laihduttaja. Vuonna 1086 hän oli niin lihava, ettei enää pystynyt ratsastamaan.
Ranskan kuningas ivasikin häntä kysellen, oliko hän raskaana.
Vilhelm suuttui ja päätti alkaa laihdutuskuurille: hän asettui vuoteeseensa ja alkoi nauttia ainoastaan nesteitä – tarkemmin sanottuna alkoholia.
Ei tiedetä, laihtuiko Vilhelm, mutta ainakin hän pystyi taas ratsastamaan, sillä hän kuoli pudottuaan satulasta vuonna 1087.
Kovin tehokas alkoholidieetti ei ehkä kuitenkaan ollut, sillä Vilhelmin kerrotaan olleen vielä kuollessaan niin lihava, että hänen ruumiinsa ei mahtunut arkkuun.
Alkoholi sisältää runsaasti energiaa, eikä Vilhelmin laihdutuskuurissa siksi ollut juurikaan järkeä. Jos hän laihtui, se johtui todennäköisesti siitä, että hän oli liian humalassa tunteakseen nälkää tai syödäkseen.
Ranskan kuninkaan pilkka sai Vilhelm Valloittajan ryhtymään dieetille.
Loinen: Lapamato piti kilot kurissa
1900-luku: Kiusaavatko liikakilot? Jaa ateriasi lapamadon kanssa!
Tämä ajatus oli taustalla 1900-luvun alussa myydyissä laihdutuslääkkeissä, jotka sisälsivät ”puhdistettuja” lapamatoja.
Matokapseleita kaupattiin ihmisille, jotka olivat niin kyllästyneitä liikakiloihinsa, että olivat valmiita sietämään pahoinvointia, ripulia ja päänsärkyä ja kestivät ajatuksen jopa kuusimetrisestä lapamadosta suolistossaan.
Loisten laihdutusvaikutuksista ei ole todisteita, joten voi olla että kärsimykset olivat turhia.
Monien kuuluisuuksien väitetään turvautuneen lapamatoihin, mutta väitettä ei ole pystytty vahvistamaan.
Korsetti: Ihanteena kapea uuma
1800-luku: Viktorian ajan ihannenainen oli hoikka kuin pajunvitsa, ja lisäksi hänen oletettiin olevan kalpea ja altis pyörtymään.
Naisten hauraus oli muotia, ja se saatiin aikaan muun muassa syömällä niin vähän kuin mahdollista.
Paastoamista helpotti tiukka kureliivi, jonka vuoksi naiset eivät edes pystyneet syömään paljon kerrallaan ja joka lisäksi vaikeutti hengittämistä ja edesauttoi siten viehkeää pyörtyilyä.
Syömättömyydellä oli sekin toivottu sivuvaikutus, että naisten tarvitsi piipahtaa käymälässä vain harvoin.
1800-luvun naisten tiedetään ylpeilleen sillä, että luonto kutsui heitä vain kahdesti viikossa.
Myös naisten seksuaalista halua pidettiin pahana, ja heidän pitikin välttää lihaa ja voimakkaita mausteita, joiden uskottiin lisäävän haluja.
Anoreksian oireet olivat 1800-luvun naisilla melkoi yleisiä, mutta niitä ei yleensä pidetty merkkinä sairaudesta.
Anorektisten naisten tahdonvoimaa päin vastoin ihailtiin, sillä heidän katsottiin päässeen voitolle naisia alati vaanivista vieteistä ja haluista.
1860-luvulta lähtien jotkut lääkärit alkoivat kiinnittää huomiota naisten sairaalloiseen laihuuteen.
Britannian kuningatar Viktorian henkilääkäreihin kuulunut William Gull kirjoitti aiheesta hoidettuaan useita reilusti alipainoisia nuoria naisia.
Ainakin yksi hänen potilaistaan oli niin riutunut, että Gull ei kyennyt pelastamaan hänen henkeään.
Pureskelu: Jokaista suupalaa oli pureskelteva 32 kertaa
1906: Yhdysvaltalainen Horace Fletcher julkaisi vuonna 1906 laihdutusoppaan, jonka pääteesi oli se, että aterialla jokaista suupalaa piti pureskella 32 kertaa eli kerran kutakin hammasta kohti.
Lisäksi perusteellisesti pureskeltua ruokaa ei nielty vaan se syljettiin pois. Fletcherin mukaan pureskelu irrotti ruuasta tarvittavat ravintoaineet.
Menetelmää piti soveltaa kaikkeen ruokaan, myös keittoihin ja juomiin. Fletcher suositteli myös proteiinin ja kuidun määrän rajoittamista sekä säännöllistä liikuntaa.
Fletcher oli itse pudottanut painoaan reilusti ja piti itsensä hyvässä kunnossa.
Kurinalainen elämä ei kuitenkaan taannut pitkää ikää, ja Fletcher kuoli keuhkotautiin 69-vuotiaana.
Hänen opeillaan oli paljon kannattajia, kuten kirjailija Henry James ja teollisuuspohatta John D. Rockefeller, mutta ne unohdettiin pian hänen kuoltuaan.
Fletcherin opit tehosivat mutta veivät ilon aterioinnista.
Tupakointi: Linjat kuriin savukkeilla
Savuketeollisuus pyrki 1920-luvulla löytämään uusia asiakkaita ja kiinnitti huomionsa ryhmään, jonka tupakoiminen oli siihen asti ollut tabu: naisiin.
Tupakointia oli pidetty naisille tyystin sopimattomana, tai ainakaan heidän ei ollut soveliasta polttaa julkisesti. Uusi naissukupolvi kuitenkin viis veisasi vanhoista soveliaisuussäännöistä.
Se leikkasi hiuksensa lyhyiksi, heitti korsetit romukoppaan ja pyrki pitämään vartalonsa hoikkana muilla keinoin.
Savuketeollisuus äkkäsi oivan markkinaraon ja alkoi kohdentaa mainontaansa erityisesti naisiin.
Esimerkiksi Lucky Strike -savukemerkkiä mainostettiin vuonna 1925 lauseella ”Reach for a Lucky instead of a sweet” eli ”Ota Lucky makeisen sijaan”, ja Amelia Earhart, joka lensi ensimmäisenä naisena yksin Atlantin yli, palkattiin Lucky Striken mainoskasvoksi.
Myöhemmin savukkeita mainostettiin vastaavilla kampanjoilla myös miehille.
Makeisvalmistajat pöyristyivät moisesta mainonnasta ja haastoivat American Tobacco Company -savukeyhtiön oikeuteen.
Yhtiö joutui luopumaan makeisia parjaavasta kampanjastaan, mutta Lucky Striken myynti oli jo ehtinyt kolminkertaistua.
Imukkeen päässä hehkuvasta savukkeesta oli tullut naisten vapautumisen merkki.
Nykyään tiedetään, että nikotiini todella vaimentaa ruokahalua ja kiihdyttää ruuansulatusta.
Toisaalta savukkeet tappavat enemmän ihmisiä kuin AIDS, huumeet, alkoholi, auto-onnettomuudet, itsemurhat ja murhat yhteensä. Lisäksi tupakointi nopeuttaa ihon ikääntymistä.
Laihdutussaippua: Vatsamakkaroille kyytiä ihmesaippualla
1920- ja 1930-luku: Jos saippua poistaa rasvan keittiöstä, miksi se ei tehoaisi myös jenkkakahvoihin?
1920-luvulla markkinoille tuli aivan uusi ase taisteluun ylipainoa vastaan: laihdutussaippua, jonka sisältämän ruskoleväuutteen väitettiin tunkeutuvan ihohuokosista kehoon ja sulattavan rasvan pois.
Ihmesaippuaa markkinoitiin tuotenimillä La-Mar ja Fat-Off, ja sen luvattiin poistavan rasvaa juuri sieltä, missä tarve oli kaikkein suurin.
Satunnaisia allergisia reaktioita lukuun ottamatta saippuan vaikutukset olivat kuitenkin vähäisiä. Siitä huolimatta ruskolevää sisältäviä laihdutussaippuoita kaupataan nykyäänkin internetissä.
Onko toiveajattelua laihtua amfetamiinipillereillä tai rasvaa polttavalla saippualla?
Kyllä.
Amfetamiini: Ruokahalu kuriin huumeilla
1930–1960-luku: 1930-luvulla kehitettiin amfetamiiniyhdiste bentsedriini, jota hengitettiin inhalaattorilla.
Lääkkeen mainostettiin avaavan hengitysteitä, mutta lopullisen suosion se saavutti, kun sillä havaittiin olevan ruokahalua hillitsevä ja voimakkaasti piristävä vaikutus.
Bentsedriiniä alettiin valmistaa myös tabletteina, joiden avulla esimerkiksi toisen maailmansodan ja Vietnamin sodan sotilaat pysyivät toimintakykyisinä pitkiäkin aikoja.
Bentsedriinitableteilla hoidettiin myös unihäiriöistä kärsiviä ihmisiä.
Bentsedriinin laihduttava vaikutus oli kuitenkin vähäinen, ja sillä oli lukuisia sivuvaikutuksia.
Se aiheutti riippuvuutta, ja sen säännöllinen käyttö saattoi johtaa univaikeuksiin, sydänvaivoihin ja jopa vainoharhaisuuteen.
Amfetamiinin päihdekäyttö yleistyi 1960-luvulla, ja Suomessa amfetamiiniyhdisteet poistettiin lääkekäytöstä vuonna 1968.
Miesdieetti: Vaihda olut punaviiniin
1964: Yhdysvaltalainen Robert Cameron kirjoitti kirjan Drinking Man’s Diet, jonka käytännössä ainoa laihdutusvinkki oli neuvo välttää liikoja hiilihydraatteja juomalla oluen sijasta väkeviä viinoja tai punaviiniä.
Kirjaa myytiin Yhdysvalloissa 2,4 miljoonaa kappaletta, kunnes muun muassa ravitsemusasiantuntija Jean Mayer tuomitsi sen opit toteamalla, että kirjan myyminen keski-ikäisille amerikkalaisille oli ”joukkomurhaan verrattava teko”.
Uni: Unikeot pysyivät hoikkina
1970-luku: Harva syö nukkuessaan, eli jos nukkuu paljon, pysyy hoikkana.
Tähän ajatukseen perustui niin sanottu ”Prinsessa Ruususen dieetti”, joka alkoi levitä 1970-luvulla ja jota Elvis Presleynkin väitettiin noudattavan.
Koska ihmiskehon luonnollinen unentarve on rajallinen, avuksi otettiin unilääkkeet, joiden käyttöön liittyy yliannostuksen vaara.
Muita sivuvaikutuksia olivat muun muassa pahoinvointi ja krooninen väsymys. Lisäksi useimpien ihmisten oli käytännössä mahdotonta nukkua päivisin, eikä ”Ruususdieetti” siksi koskaan saavuttanut suurta suosiota.