MITÄ APARTHEID ON?
Apartheidilla tarkoitetaan Etelä-Afrikan valkoisen vähemmistön säätämiä rotuerottelulakeja, jotka olivat voimassa vuosina 1948–1994.
Apartheid on Etelä-Afrikan ensimmäisten hollantilaisten uudisasukkaiden jälkeläisten puhumaa afrikaansin kieltä, ja se tarkoittaa ”erillisyyttä”.
Apartheid-kyltit olivat Etelä-Afrikassa yleisiä. Monet tilat oli varattu yksinomaan valkoihoisille, ja mustaihoisten oleskelu niissä oli rangaistuksen uhalla kielletty.
Rasistisen apartheid-ideologian ja sitä tukevien syrjivien lakien tarkoituksena oli varmistaa valkoisen vähemmistön valta-asema Etelä-Afrikassa.
Maan hallituksen erään ministerin väitetään ilmaisseen asian näin vuonna 1978: ”Jos politiikkamme viedään loogiseen päätökseensä, maassamme ei lopulta ole ainuttakaan mustaa, jolla olisi Etelä-Afrikan kansalaisuus.”
Etelä-Afrikan mustalle väestölle apartheid ei tullut yllätyksenä, sillä rotuerottelulait vain virallistivat valkoihoisen vähemmistön harjoittaman vuosisataisen sorron.
MISTÄ APARTHEID KUMPUSI?
Apartheid juontui natsien rotuideologiasta.
Hollantilaiset perustivat Etelä-Afrikkaan siirtokunnan vuonna 1652 ja orjuuttivat tai murhasivat suuren osan alueen alkuperäisväestöstä. Seuraavina vuosikymmeninä Etelä-Afrikkaan muutti tuhansia hollantilaisia.
Etelä-Afrikan hollantilaisia siirtolaisia kutsuttiin buureiksi. Nykyään noin 60 % Etelä-Afrikan valkoisesta väestöstä on buurien jälkeläisiä.
”Villipedon hyökkäystä ei voi torjua paljain nyrkein.” Nelson Mandela apartheidhallinnosta
1800-luvun alussa Britannia perusti siirtokunnan Kapkaupunkiin. Britit lakkauttivat orjuuden vuonna 1834 ja solmivat alkuasukkaiden kanssa kauppasopimuksia.
Se ei sopinut buuritilallisille, jotka olivat tottuneet käyttämään orjatyövoimaa eivätkä halunneet antaa mustalle väestölle sananvaltaa.
Tehdäkseen eron itsensä ja myöhemmin maahan muuttaneiden brittisiirtolaisten välille buurit alkoivat kutsua itseään afrikaanereiksi, ja nimitystä käytetään yhä.
Vuonna 1913 Etelä-Afrikan valkoinen valtaeliitti hyväksyi niin sanotun Natives Land Act -lain. Lailla 7 prosenttia Etelä-Afrikan alueista luovutettiin alkuasukasheimoille (merkitty karttaan eri väreillä), ja loput 93 prosenttia jäi valkoihoisten hallintaan.
Hävittyään Britannialle niin sanotuissa buurisodissa (1899–1902) buurit alistuivat Britannian vallan alle.
Seuraavina vuosina Etelä-Afrikan kaksi valkoihoista kansanryhmää tekivät sovinnon ja alkoivat vähitellen sulautua yhteen.
Vuonna 1910 Britannia ja buurit hyväksyivät Etelä-Afrikan unionin perustuslain, joka jätti maan mustan väestön käytännössä täysin ilman parlamentaarista vaikutusvaltaa.
Vuonna 1948 buurit nousivat valtaan heidän National Party -puolueensa voitettua vaalit. Saksalaiset olivat tukeneet buureja buurisodassa, ja nämä tunsivat sympatioita natsi-Saksan rotuteorioita kohtaan.
Vaalivoiton jälkeen Etelä-Afrikan uusi hallitus sääti maahan apartheidin, mitä voidaan pitää selkeänä kumarruksena Saksan entisen natsihallinnon suuntaan.
Apartheidin aikana mustien ja valkoisten erottelu ulottui yhteiskunnassa kaikkialle kouluista ja ravintoloista bussipysäkkeihin ja kokonaisiin kaupunginosiin.
Tietoa apartheidlaeista
Etelä-Afrikan hallitus sääti vuodesta 1910 aina 1980-luvulle asti useita lakeja, jotka syrjivät mustia ja turvasivat valkoisten taloudellisen ja poliittisen ylivallan.
Alla on esitelty tärkeimpiä apartheidlakeja:
- South Africa Act, 1909: Etelä-Afrikan ensimmäinen perustuslaki, jossa määrättiin, että maata hallitsee pelkästään valkoisista koostuva parlamentti.
- Natives Land Act, 1913: Maalain nojalla 93 prosenttia Etelä-Afrikan maa-alasta luovutettiin maan valkoiselle vähemmistölle ja mustille jätettiin vain seitsemän prosenttia.
- Natives (Urban Areas) Act, 1923: Määräsi, että eri väestöryhmien piti asua eri kaupunginosissa ja että mustat tarvitsivat erityisluvan voidakseen asua kaupungeissa.
- Native Laws Amendment Act, 1937: Laajensi jo voimassa olevaa lakia, jonka nojalla mustilta vaadittiin passi, jos he halusivat liikua laissa sallittujen alueiden ulkopuolella. Vuosittain jopa 800 000 mustaa pidätettiin tämän lain rikkomisen vuoksi.
- Prohibition of Mixed Marriages Act, 1949: Kielsi avioliitot eri rotujen välillä.
- Group Areas Act, 1950: Laajensi rotuerottelua koskevan lain koskemaan koko Etelä-Afrikkaa eli sekä kaupunkeja että maaseutua. Koko maa jaettiin alueisiin, joissa kussakin sai asua vain yhden etnisen ryhmän jäseniä, ja muilla alueilla oleskeluun esimerkiksi työn perusteella voitiin vaatia passi.
- Immorality Ammendment Act, 1950: Kielsi seksisuhteet eri rotuihin kuuluvien ihmisten välillä.
- Reservation of Separate Amenities Act, 1953: Vahvisti valkoisten ja mustien erottelun julkisilla paikoilla, kuten busseissa, puistoissa jne.
- Separate Representation of Voters Act, 1956: Epäsi mustilta äänioikeuden vaaleissa.
- Bantu Homeland Citizenship Act, 1970: Määräsi, että kaikkien mustien piti olla jonkin ”kotimaan” kansalaisia. Näin he eivät siis olleet virallisesti Etelä-Afrikan kansalaisia, minkä vuoksi viranomaisten oli helpompi rajoittaa heidän kansalaisoikeuksiaan.
- South African Constitution, 1983: Perustuslain laajennuksella perustettiin erilliset parlamentit valkoisille, ”värillisille” ja aasialaisille mutta ei mustille, jotka eivät virallisesti olleet eteläafrikkalaisia vaan oman ”kotimaansa” kansalaisia.
MILLAISTA MUSTIEN ELÄMÄ OLI APARTHEIDIN AIKANA?
Mielenosoitus päättyi verilöylyyn
Apartheid oli laillistettua rotusortoa. Järjestelmä muun muassa esti mustia asumasta enemmistöltään valkoihoisilla alueilla.
Mustat eivät myöskään saaneet lain mukaan avioitua valkoisten kanssa tai syödä, juoda tai uida samoissa paikoissa kuin valkoihoiset.
1950-luvulla mustat nousivat barrikadeille maan vanhimman mustien puolueen, Afrikan kansalliskongressin eli ANC:n johdolla. He boikotoivat valkoisten yrityksiä, lakkoilivat ja järjestivät väkivallattomia mielenosoituksia.
Valkoihoiset poliisit murhasivat raa’asti 69 mustaa miestä, naista ja lasta rauhanomaisessa mielenosoituksessa Sharpevillen kaupungissa vuonna 1960.
Toiveet uudistuksista kilpistyivät poliisiväkivaltaan. Mielenosoittajia piestiin ja vangittiin.
Vuonna 1960 valkoiset poliisit tappoivat 69 mustaa miestä, naista ja lasta näiden protestoidessa apartheidia vastaan Sharpevillen kaupungissa.
Verilöyly herätti runsaasti kansainvälistä kritiikkiä apartheidia kohtaan, ja arvostelu vain vahvistui seuraavina vuosikymmeninä.
MIKÄ ROOLI NELSON MANDELALLA OLI APARTHEIDIN AIKANA?
Sharpevillen mielenosoitukseen osallistui myös Nelson Mandela, joka oli yksi ANC:n näkyvimmistä johtohahmoista.
Sharpevillen verilöylyn jälkeen Mandela luopui väkivallattomasta vastarinnasta ja siirtyi kovempiin otteisiin apartheidhallintoa vastaan.
Nelson Mandela äänestää vuoden 1994 demokraattisissa vaaleissa.
Nelson Mandela itse totesi: ”Villipedon hyökkäystä ei voi torjua paljain nyrkein.”
44-vuotias Mandela pidätettiin vuonna 1962, ja Etelä-Afrikan korkein oikeus tuomitsi hänet viideksi vuodeksi vankeuteen sabotaasista. Kolme vuotta myöhemmin tuomio muutettiin elinkautiseksi.
Mandelan vangitseminen herätti runsaasti kansainvälistä huomiota, ja apartheidhallinnon vastaiset mielenosoitukset kiihtyivät.
Vuonna 1973 YK tuomitsi virallisesti apartheidhallinnon.
MILLOIN APARTHEID LOPPUI?
Apartheidin synkkä muisto elää yhä
Apartheidin lakkauttamisesta alettiin neuvotella vuonna 1990, ja vuonna 1991 järjestelmä lakkautettiin virallisesti.
Etelä-Afrikan viimeinen valkoihoinen presidentti F. W. de Klerk kumosi ANC:n toimintakiellon ja armahti Nelson Mandelan 1. helmikuuta 1990.
Mandela voitti vuonna 1994 pidetyt presidentinvaalit, ja 10. toukokuuta 1994 hänestä tuli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti. Hän oli 75-vuotias.
Etelä-Afrikka kamppailee yhä apartheidin muistoa vastaan
Vaikka apartheidin lakkauttamisesta on kulunut jo 30 vuotta, Etelä-Afrikan mustien ja valkoisten elinoloissa on yhä valtava ero.
Kun apartheid lakkautettiin, 30 prosenttia valkoisten hallinnoimista maa-alueista oli määrä palauttaa mustille. Nykyään mustalle enemmistölle kuuluu alle 10 prosenttia maasta.
Köyhyys on edelleen ensisijaisesti mustien ongelma, ja vuonna 2018 Maailmanpankki julisti Etelä-Afrikan olevan maailman epätasa-arvoisin valtio.