Uudisraivaajien siepatusta tyttärestä tuli intiaanipäällikön vaimo
Vuonna 1836 preerian pelätyimmät intiaanit comanchet tappoivat Parkerin pariskunnan ja sieppasivat mukaansa yhdeksänvuotiaan Cynthia Ann Parkerin. Cynthia Ann sopeutui intiaanien elämäntapoihin eikä olisi enää halunnut palata valkoisten joukkoon.
Oheinen valokuva Cynthia Ann Parkerista on otettu hieman sen jälkeen, kun Texas Rangerit olivat ”pelastaneet” hänet. Hän on leikannut hiuksensa lyhyiksi – mikä oli comanchien tapa osoittaa surua. Sylissään hänellä on kaksivuotias tyttärensä.
Cynthia Ann Parkerin elämä comanchien luona alkoi keväisen lämpimänä päivänä 19. toukokuuta 1836. Hän asui Fort Parkerissa, joka oli yksi uudisasukkaiden uloimmista etuvartioasemista Keski-Texasissa.
Vihamielisten intiaaniheimojen hyökkäykset ja verityöt olivat tuolla seudulla tavallisia, ja niistä kerrottiin karmeita tarinoita uudisasukkaiden keskuudessa. Silti linnoituksen asukkaat olivat tuona aamuna varomattomia.
Jämerä portti oli jätetty auki, vain kuusi linnoituksen kuudestatoista miespuolisesta asukkaasta oli kotona, eikä yksikään heistä kantanut asetta. Satapäisen comanchejoukon hyökätessä linnoitukseen siellä oli lisäksi kahdeksan naista ja yhdeksän lasta.
Hyökkäyksen jälkeen linnakkeen edessä makasi viisi runneltua ruumista. Intiaanit ottivat mukaansa yhdeksänvuotiaan Cynthia Ann Parkerin, hänen seitsemänvuotiaan veljensä Johnin ja 14 kuukauden ikäisen James Pratt Plummerin sekä kaksi nuorta naista. Muut asukkaat olivat ehtineet paeta takaportista.
Seuraavina päivinä intiaaniheimot jakoivat vangit keskenään. Kaksi nuorta naista joutuivat orjiksi, mutta lapset otettiin intiaanien kasvatettaviksi. Cynthia Ann sai uuden elämän ja intiaaninimen Naduah eli ”löydetty.
Lapset kohtalon armoilla
Cynthia Ann Parkerin otti kasvatettavaksi comancheihin kuuluva penatecaheimo, jonka päällikkö oli nimeltään Peta Nocona.
Juuri tämä oli tuonut tytön linnoituksesta hevosensa selässä.
Todennäköisesti Cynthia Ann kasvatettiin kuin kuka tahansa intiaanilapsi. Hän oppi ratsastamaan ilman satulaa ja parkitsemaan biisoninnahkoja sekä monia muita comanchenaisen tarvitsemia taitoja. Pian hän unohti äidinkielensä lähes kokonaan.
Cynthia Annin kohtalo ei ollut harvinainen. Intiaanit ottivat usein sieppaamiaan valkoisten lapsia kasvatettavakseen. He rakastivat näitä kuin omiaan, ja lapset unohtivat pian kokemansa kauheudet ja sopeutuivat intiaanielämään.
Historia tuntee monta tällaista tapausta, kuten kymmenvuotiaan Bianca Babbin. Tämä näki vuonna 1866, miten comanchet skalpeerasivat hänen äitinsä ja sitten surmasivat tämän.
Samaiset comanchet ottivat sitten Biancan luokseen. 8-vuotias Melinda Caudle joutui myös intiaanien vangiksi ja näki seitsemän muun vangin kuolevan vuonna 1868 yhdessä Texasin historian verisimmistä intiaanien hyökkäyksistä.
Molemmat lapset ostettiin myöhemmin takaisin intiaaneilta, mutta he puolustivat loppuelämänsä intiaaniperheitään.
Aikuisten vankien, jotka olivat yleensä naisia, kohdalla asia oli toisin. He joutuivat orjiksi, ja heitä pahoinpideltiin armotta.
Ne, jotka sukulaiset ostivat vapaaksi, joutuivat viettämään loppuelämänsä yksinäisinä uudisasukasyhteisössä, jossa heitä kartettiin heidän kokemustensa takia. Jos he olivat naimisissa, he joutuivat usein aviomiestensä hylkäämiksi.
Näin kävi myös niille kahdelle naiselle, jotka siepattiin samaan aikaan kuin Cynthia Ann. Heidät ja Cynthia Annin veli John sekä pikku James ostettiin myöhemmin vapaiksi. Vain Cynthia Ann ei ollut kaupan.
Fort Parker oli uudisasukkaiden uloimpia asemia Keski-Texasissa.
Cynthia Ann sopeutui heimoon
Parkerin suku yritti useaan otteeseen ostaa tytön vapaaksi valkoisten kauppiaiden välityksellä. Kauppiaat näkivät Cynthia Annin kahdesti niiden 24 vuoden aikana, jotka tämä eli intiaanien parissa.
Kummallakin kerralla hän juoksi pakoon ja kieltäytyi puhumasta miesten kanssa, ja näiden yritykset ostaa hänet torjuttiin.
Aluksi uudisasukkaat luulivat, että kyse oli rahasta, kunnes eräs kauppiaista selitti tilanteen: ”Eräs comancheista väittää tyttöä puolisokseen. Joko miehen vaikutuksesta tai omasta tahdostaan tyttö ei halua jättää niitä ihmisiä, joiden kanssa elää.”
Mies, joka oli ottanut Cynthia Annin vaimokseen eikä halunnut luopua tästä, oli päällikkö Peta Nocona.
He saivat yhdessä kolme lasta: pojat Quanahin ja Pecosin ja tyttären Topasannahin eli Preeriakukan.
Peta Noconalla oli yksi vaimo jo ennestään, mutta Cynthia Annin jälkeen hän ei enää ottanut uutta vaimoa. Se oli harvinainen uskollisuuden osoitus, sillä useimmilla korkea-arvoisilla comancheilla oli useita vaimoja. Cynthia Ann oli ilmeisen onnellinen, kunnes hänen elämänsä jälleen muuttui traagisesti.
Niinä 24 vuotena, jotka Cynthia Ann eli comanchien keskuudessa, intiaanien ja uudisasukkaiden väliset väkivaltaisuudet lisääntyivät voimakkaasti. Mitä syvemmälle intiaanien maille uudisraivaajat tunkeutuivat, sitä julmemmiksi kävivät intiaanien iskut.
Väkivallan kierre jatkui, sillä uudisasukkaiden aseelliset joukot puolestaan kostivat intiaaneille erottelematta yleensä sen kummemmin sotaisia ja rauhantahtoisia heimoja tai säästämättä naisia tai lapsia.
Vuonna 1860 monet uudisasukkaista alkoivat lähteä rajaseuduilta väkivallan käydessä yhä rajummaksi. Esimerkiksi Martha Sherman -niminen nainen oli viimeisillään raskaana, kun intiaanit raiskasivat ja skalpeerasivat hänet ja jättivät hänet sitten kuolemaan.
Sherman eli kuitenkin vielä muutaman päivän ja ehti kertoa koettelemuksistaan ja synnyttää kuolleen lapsen.
Joulukuussa 1860 tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen 24-vuotias Charles Goodnight kokosi kahdeksan miestä lähteäkseen intiaanien perään. He sopivat tapaamisesta 48-vuotiaan Isaac Lynnin luona.
Kun Goodnight tuli Lynnin talolle, tämä istui takan edessä uppoutuneena paistamaan intiaanin päänahkaa. Hän oli suolannut nahan ja pyöritteli sitä tikun nokassa liekkien yllä.
Lynn oli kerännyt intiaanien päänahkoja siitä asti, kun comanchet olivat tappaneet hänen poikansa ja miniänsä. ”Hänen ilmeensä oli surullisin, jonka olen koskaan nähnyt”, Goodnight kertoi myöhemmin.
Cynthia Ann Parkerin tarinaa kerrottiin ympäri maailmaa, ja siitä tehtiin muun muassa ooppera sekä John Waynen tähdittämä elokuva The Searchers.
Pease Riverin verilöyly
Goodnightin miehet riensivät comanchien perään. Nämä olivat varastaneet 150 hevosta, ja etenivät siksi melko hitaasti. Intiaaneja oli kuitenkin selvästi enemmän kuin takaa-ajajia, joten Goodnight päätti vahvistaa joukkojaan ennen hyökkäystä.
Hän saikin kokoon kaikkiaan 60 miestä. Kun he palasivat intiaanien leirille Pease Riverille, intiaanit olivat kuitenkin lähteneet liikkeelle ja leirissä oli enää naisia, lapsia, vanhuksia ja vain muutama soturi.
Hyökkääjät piirittivät leirin, ja seurasi verilöyly. Lähes kaikki leirissä olleet tapettiin, myös monta lasta.
Verilöylyn jälkeen Goodnightin joukot lähtivät kahden ratsain pakenevan intiaanin perään. Toinen sai osuman ja putosi hevosen selästä, minkä jälkeen hänet ammuttiin kuoliaaksi. Joukon tulkki tunnisti hänet comanchepäällikkö Peta Noconaksi.
Toinen ratsastajista oli nainen, joka kantoi mukanaan lasta. Rangerit ottivat hänet ja hänen kaksivuotiaan tyttärensä vangiksi. Sinisilmäinen nainen tunnistettiin kauan sitten siepatuksi Cynthia Ann Parkeriksi.
Cynthia Ann vietiin sukulaistensa huomaan, mutta hän kaipasi heimonsa pariin. Hän yritti paeta useita kertoja, joten häntä vartioitiin herkeämättä. Erään naapurin mukaan hän itki usein poikiansa, joiden hän epäili saaneen surmansa vangitsemisensa jälkeen.
Tytär Topasannah oli Cynthia Annille kaikki kaikessa. Kun tämä kuoli keuhkokuumeeseen 6-vuotiaana, Cynthia Ann lopetti syömisen. Hän kuoli vuonna 1870 aliravitsemukseen ja keuhkokuumeeseen 43 vuoden ikäisenä saamatta koskaan tietää, mitä hänen kahdelle pojalleen oli tapahtunut.
LUE MYÖS: 10 tunnetuinta intiaaniheimoa