Anthony Comstock kiskoi kauluksia paksujen punaisten pulisonkiensa peitoksi, jottei herättäisi huomiota. 33-vuotias sisällissodan veteraani tunnettiin hyvin Yhdysvalloissa, jossa hän oli jo viiden vuoden ajan käynyt kiihkeää taistelua kaikkea ”säädytöntä, rietasta ja rivoa” vastaan.
Vuonna 1873 voimaan tulleiden niin sanottujen Comstock-lakien mukaan seksuaalisesti julkean sisällön lähettäminen postitse oli laitonta, ja lakien nojalla erikoisagentti sai avata postilähetyksiä ja pidättää lain rikkojia.
Nyt, 2. marraskuuta 1877, Comstock oli saapunut Massachusettsiin Bostoniin, missä kustantaja Ezra Heywood puhui ”seksuaalista itsemääräämisoikeutta” käsittelevälle kokoukselle. Comstock oli jo pitkään halunnut saada Heywoodin telkien taakse tämän syntisistä ajatuksista, ja äskettäin kustantaja oli jäänyt kiinni kahden säädyttömän kirjan lähettämisestä.
”Se oli iljettävää – minun oli pakko poistua.” Anthony Comstock kuultuaan esitelmää avioliiton ulkopuolisesta seksistä
Comstock etsi salista istumapaikan pidätysmääräys povitaskussaan. Hän näki yleisössä ”himon loistavan kaikkien kasvoilta” puhujan käyttäessä häpeällisiä sanoja, kuten ”penis” ja ”yhdyntä”.
”Se oli iljettävää – minun oli pakko poistua”, agentti kirjoitti myöhemmin päiväkirjaansa. Hän kuitenkin pakottautui palaamaan saliin ja seurasi sitten Heywoodia lavan taakse tämän puheen jälkeen. Kun Heywood ei suostunut heti lähtemään hänen mukaansa, Comstock tarttui häntä niskasta kiinni ja raahasi hänet rappuja alas. Sitten postiagentti heitti vankinsa ulkona odottaviin hevosvaunuihin ja lähetti tämän lähimpään tyrmään.
”Paholaisen kätyri jäi itse kiikkiin”, siveellisyyden esitaistelija myhäili.
Comstock oli saanut kiinni jälleen yhden rikollisen, mutta hän tiesi, että lukemattomia irstailijoita oli vielä vapaalla jalalla. Hän etsi vuosina 1873–1915 väsymättä siveettömiä kuvia ja kirjoituksia – eikä hän aikonut lopettaa, ennen kuin jokaista ”seksihullua” oli rangaistu.
”Arvoisa tuomari, tämä nainen synnytti alastoman lapsen!” postiagentti Comstock ilmoittaa pilapiirroksessa vuodelta 1915.
Comstock muutti synnin kaupunkiin
Anthony Comstock kasvoi New Canaanissa Connecticutissa syvän uskonnollisessa viljelijäperheessä, jossa äiti luki päivittäin perheelle Raamattua ja sunnuntaisin käytiin kirkossa.
Kammon vapaata seksiä kohtaan Comstock peri kotoa. Hän liittyi sisällissodassa pohjoisvaltioiden armeijaan vuonna 1863, ja kun viskipullo kiersi nuotiolla, Comstock kaatoi mielenosoituksellisesti oman osuutensa maahan sen sijaan, että olisi luovuttanut sen jollekulle toiselle. Näin hän sai enemmän vihollisia kuin ystäviä, mutta se ei häntä haitannut.
”Uhraisinko periaatteeni ja omantuntoni suosion vuoksi? EN KOSKAAN!” hän kirjoitti päiväkirjaansa.
Comstockille alkoholi oli seksin tapaan koetus, jota ihmisen piti vastustaa. Kun hän muutti New Yorkiin töitä etsimään 22-vuotiaana vuonna 1867, hän järkyttyi. Siellä nuoret miehet kuolasivat eroottisia kirjoja ja kuvia nähdessään ja baareissa tarjoilijat pitivät estotonta silmäpeliä.
Naimattomat nuoret harjoittivat seksiä, ja hämärät tyypit myivät ”tippuripusseja” eli kondomeja, niin sanottuja naisten kilpiä eli pessaareja sekä emätinruiskeita tautien ja raskauden ehkäisyyn.
1800-luvun pessaari oli yleensä sieni tai nahkainen kuppi, joka asetettiin emättimeen.
Comstock löysi tukea Nuorten miesten kristillisestä yhdistyksestä (Young Men’s Christian Association, YMCA) taistelussa New Yorkissa vallitsevaa haureutta vastaan. Järjestöllä oli suhteita moniin poliitikoihin ja muihin vallanpitäjiin.
Jo vuonna 1868 Comstock ja YMCA saivat New Yorkissa läpi lain, joka kielsi ”säädyttömien ja siveettömien kirjojen” valmistuksen, myynnin ja mainostamisen. Laki koski myös lyhyitä kirjoituksia ja eroottisia kuvia. Edes ehkäisystä tai abortista ei saanut kirjoittaa.
Valtavan lobbauksen jälkeen Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi vuonna 1873 ensimmäisen niin sanotuista Comstockin laeista nimeltä ”Act of Obscene Literature and Articles of Immoral Use”, joka kielsi säädyttömän materiaalin levittämisen.
Comstockin vuonna 1873 perustama New York Society for the Suppression of Vice -järjestö (NYSSV) toimi vielä hänen kuoltuaan 1950-luvulle asti.
Postia valvottiin
Presidentti Ulysses S. Grant oli hädin tuskin ehtinyt allekirjoittaa uuden lain, kun Comstock sai vastuulleen sen valvomisen. Hänen nuuskijaverkostollaan oli lupa tehdä ratsioita, takavarikointeja ja pidätyksiä, ja se sai 50 prosenttia sakkotuloista itselleen.
Comstock riemuitsi etenkin siitä, että hän sai nyt viranomaisten luvalla lukea kansalaisten posteja, sillä postitse ihmiset saattoivat levittää ”salaa” säädytöntä materiaalia.
Aina kun Comstockin nuuskijat vinkkasivat hänelle, että joku oli lähettänyt pornografiaa tai irstaita kirjoja postissa, Comstock repi kirjeen tai paketin auki ja takavarikoi kirjat tai kuvat, jotka säännönmukaisesti poltettiin.
”Siellä oli puhelinkopissa mitä säädyttömin veistos – valtava penis.” Comstock brooklyniläisessä baarissa näkemästään esineestä
Sensuuripäällikkö siveyspoliiseineen tutki myös lehtikioskien tarjonnan löytääkseen lehdissä painettuja siveettömyyksiä. Jo keväällä 1873 esimerkiksi The New York Herald ja The Sun poistivat kätilöiden ilmoitukset, sillä Comstock piti niitä säädyttöminä.
Comstock iski apureineen baareihin ja poisti niistä sopimattomat koristelut ja rivot kuvat ja esineet. Comstock kuvaili järkyttyneenä puistattavaa näkyä eräässä baarissa Brooklynissä:
”Siellä oli puhelinkopissa mitä säädyttömin veistos – valtava penis. Baarin omistaja oli pannut törkeän esineen esille vauhdittaakseen myyntiä tai houkutellakseen tietynlaisia asiakkaita.”
Eroottisia kuvia myytiin salaa sakkojen välttämiseksi, ja Comstockin piti joukkoineen toimia yllyttävinä agentteina houkutellakseen rikolliset esiin. He menivät tupakkakauppoihin ja partureihin, joissa usein harjoitettiin laitonta myyntiä, ja kysyivät alastonkuvia. Kun kauppias sitten ojensi esimerkiksi tupakkarasian, jonka sisällä oli tuhmia kuvia, hänet pidätettiin.
Comstock käytti samaa taktiikkaa vuonna 1877 napatessaan kustantaja Ezra Heywoodin. Hän oli lähettänyt väärällä nimellä kirjeen Heywoodille ja kiitellyt tämän työtä seksuaalisen vapautumisen puolesta. Lisäksi hän pyysi Heywoodia lähettämään postissa pari säädytöntä kirjaa.
Saatuaan kirjat Comstock matkusti Bostoniin ja pidätti Heywoodin. Oikeus tuomitsi kustantajalle kaksi vuotta vankeutta ja sadan dollarin sakon.
Comstock kammosi mallinukkeja ja lääkärikirjoja
Dildot myrkyttivät sielun
Comstock määritteli ”säädyttömät kumiesineet” eli dildot ”naisten itsemyrkytyksen välineiksi”. Oikeuslaitos myötäili ja tuomitsi dildojen myyjiä sakkoihin. Comstock takavarikoi ainakin 30 000 dildoa.
Lääkärikirjat luupin alle
”Tie bordelliin käy kirjojen kautta”, Comstock julisti. Hän ei käynyt vain eroottisten kirjojen vaan myös ammattikirjallisuuden kimppuun. Lääketieteellisiä anatomian kirjojakaan ei saanut lähettää postissa.
Vatsatanssi oli turmelusta
Comstock näki Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1893 ”mitä hävyttömimmän moraalisen turmeluksen näytöksen” – eli vatsatanssia. Päätettiin, että vatsatanssijat eivät saaneet käyttää läpikuultavia napapaitoja.
Peniskielto taidekouluun
Vuonna 1906 Comstock halusi kieltää alastontutkielmat. Hänestä oli törkeää, että opiskelijat piirsivät alastonkuvien alastomia kehoja ja nuoret neidot näkivät peniksiä. Oikeus ei hyväksynyt kieltoa.
Mallinuket saivat miehet raiteiltaan
Uransa viimeisten 10 vuoden aikana Comstock taisteli kauppojen ikkunoiden korsetteihin ja sukkanauhoihin puettuja mallinukkeja vastaan. Hän halusi kieltää siveettömät nuket koko maassa mutta epäonnistui.
Naiset joutuivat Comstockin hampaisiin
Aluksi Comstock vainosi etenkin moraalittomia miehiä, mutta Ezra Heywoodin pidätyksen jälkeen hän kiinnostui tämän kaltaisista vapaan rakkauden kannattajista, joiden mielestä valtion ei pitänyt puuttua ihmisten haluihin.
”Se on heikko, laiska, kelvoton ja korruptoitunut ihmistyyppi, jolta puuttuu kaikki säädyllisyys”, Comstock julisti. Hänen mukaansa sellaiset ihmiset ”kuuluivat sikalaan”.
Naisasiataistelija Sarah Chase, joka piti muun muassa luentoja seksuaalisuudesta, oli ”niitä” ihmisiä. Vuonna 1878 Comstock pidätti hänet epäiltynä sukupuolitauteja ja raskautta ehkäisevän ruiskeen myynnistä. Chase selvisi kuitenkin rangaistuksetta, sillä oikeus ei katsonut todisteiden riittävän tuomioon. Nöyryyttääkseen siveysagenttia Chase markkinoi tapauksen jälkeen tuotettaan nimellä ”Comstock-ruiske”.
Ann Trow Lohman eli Madame Restell tunnettiin Yhdysvalloissa abortin puolestapuhujana. Hänet pidätettiin monta kertaa ja esitettiin lehdissä murhaajana.
Chasea vähemmän rohkeat naiset kuitenkin usein luhistuivat Chasen vainon alla. 65-vuotias Ann Trow Lohman, joka auttoi naisia abortin hankkimisessa, sai vuonna 1878 vieraakseen tukevan miehen. Mies oli valepukuinen Comstock, joka pyysi raskauksia ehkäisevää ainetta vaimoaan varten. Lohman myi hänelle joitakin pillereitä ja mikstuuraa.
Viikon päästä mies palasi kahden poliisin ja kahden toimittajan kanssa pidättämään Lohmanin.
”Odotan huomista kauhulla”, Lohman paljasti vävylleen oikeudenkäyntiä edeltävänä päivänä.
Lohman pelkäsi niin paljon joutuvansa virumaan viimeiset vuotensa vankilassa, että hän tappoi itsensä sinä yönä.
Naisen itsemurha ei viilentänyt Comstockin suhteita poliitikkojen uskonnolliseen siipeen, jonka mielestä hänen menetelmänsä olivat ehkä rajuja mutta tulokset puhuivat puolestaan.
Vuoteen 1893 mennessä Comstock oli saanut tuomiolle yli tuhat ihmistä ja takavarikkoon noin 800 000 säädytöntä kuvaa ja noin satatuhatta säädyttömäksi luokiteltua esinettä.
J. Edgar Hooverin (oik.) aikana FBI etsi myös Hollywood-elokuvista epämoraalista sisältöä.
Lait kestivät sata vuotta
Comstock kuoli vuonna 1915, mutta hänen lakinsa säilyivät. Hänen ajamansa sensuuri vaikutti vielä puoli vuosisataa, ja jopa FBI-johtaja J. Edgar Hoover ihaili hänen menetelmiään ja otti niistä oppia.
Anthony Comstockin kuollessa hänen vaikutusvaltansa Yhdysvalloissa oli jo selvästi hiipunut, mutta hänen sensuurinsa vaikutti vielä yli 50 vuotta.
Comstockin lait olivat voimassa vuosikymmeniä vain vähäisin lievennyksin, ja myös FBI:n johtaja J. Edgar Hoover otti mallia Comstockin menetelmistä. Hoover oli nuorena oikeustieteen opiskelijana ihaillut postiagenttia, ja kun hänestä tuli FBI:n johtaja, hän tajusi, että viestinnän valvonta ja hallinta oli olennaista koko maan hallitsemiseksi. Hoover myös lisäsi valvontakeinoja ottamalla käyttöön salakuuntelun.
Aika alkoi lopulta kuitenkin ajaa Comstockin lakien ohi. 1950-luvulla Hugh Hefner alkoi julkaista Playboy-lehteä, ja vaikka postilaitos ensin takavarikoi lehden siveettömän sisällön vuoksi, Hefner vei asian oikeuteen – ja voitti. Tuomio oli kuolinisku postin sensuurille.
Comstockin lait sinnittelivät silti vuoteen 1972, jolloin korkein oikeus totesi kaikki raskauden ehkäisyn rajoitukset perustuslain vastaisiksi.
Moraalinvartija menetti valtansa
Aluksi Comstock vainosi vain yhteiskunnan pohjalla olevia ihmisiä, mutta valta nousi hänen päähänsä ja 1800-luvun lopulla myös ylemmät kansanluokat saivat tuntea hänen hengityksensä niskassaan. Hän teki iskuja jopa hienoihin taidegallerioihin säädyttömien teosten poistamiseksi, mutta liika innokkuus koitui hänen kohtalokseen. Yläluokka ei halunnut luopua etuoikeuksistaan, ja moraalinvartija menetti poliittisen tukensa.
Vuonna 1913 newjerseyläinen sanomalehti Passaic Daily News kirjoitti, että Comstock ”on tehnyt tässä kaupungissa niin monesti itsensä naurunalaiseksi , että hänen temppunsa eivät enää kiinnosta ketään”. Pilapiirroksissa hänet kuvattiin munkkina, ja kansa alkoi kutsua häntä Pyhäksi Anthonyksi.
Lehdistö pilkkasi Comstockin yrityksiä kieltää kaikki. Tässä hänet on kuvattu mallinukkeja kavahtavana munkkina.
Comstock astui lopulta syrjään 71-vuotiaana vuonna 1915, ja kolme kuukautta myöhemmin hän kuoli keuhkokuumeeseen. Omien sanojensa mukaan hän oli 42 vuoden aikana takavarikoinut 160 tonnia säädyttömiä kirjoja ja muuta materiaalia sekä saanut 2 740 ihmistä yhteensä 566 vuodeksi vankilaan.
15 itsemurhan tehnyttä pidätettyä eivät Comstockia surettaneet – hän kirjoitti, että kuolemantapauksista kuuleminen oli kuin olisi lukenut trilleriä.
Fanny Hill ilmestyi laittomana piraattijulkaisuna vuonna 1887. Kirja sisälsi rohkeita piirroksia päähenkilön eroottisista kokemuksista.
200 vuotta vanha kirja muutti lakia
Eroottinen kirjallisuus ja porno ovat joutuneet lainsäätäjien hampaisiin länsimaissa kirjapainotaidon keksimisestä asti. Comstockilla oli kollegoja monissa maissa, joissa kirjoja kiellettiin ja taidetta sensuroitiin. Jopa Vanhan testamentin Korkean veisun käännös saattoi tuoda vankeutta keskiajan Espanjassa.
Prostituoidusta kertova kirja Fanny Hill – ilotytön muistelmat vuodelta 1748 sai merkittävän roolin sensuurin vastaisessa taistelussa. Kirja kiellettiin laajalti sen ilmestyttyä, mutta 1960-luvun puolivälissä monet kustantajat alkoivat uhmata lakia, ja kirjasta tuli nopeasti myyntimenestys. Suomessa se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1969.
Laittomat julkaisut johtivat oikeudenkäynteihin monissa maissa ja muuttivat lainsäätäjien asennetta pornografiaan. Tanska lakkautti ensimmäisenä maana eroottisen kirjallisuuden kieltävän lain vuonna 1967, ja muut seurasivat perässä.