Todellisuus oli tarua ihmeellisempää

Netflixin sarja ”O. J. Simpsonin oikeusjuttu” kuvaa koukuttavasti ”vuosisadan oikeudenkäyntiä”, jonka keskiössä oli murhasta syytetty urheilutähti.

Netflixin sarja ”O. J. Simpsonin oikeusjuttu” kuvaa koukuttavasti ”vuosisadan oikeudenkäyntiä”, jonka keskiössä oli murhasta syytetty urheilutähti.

FX Networks

Valkoinen Ford Bronco huristi moottoritiellä Los Angelesissa 17. kesäkuuta 1994 noin 55 kilometrin tuntinopeudella perässään kymmenen poliisiautoa. Auton takapenkillä istui entinen NFL-tähti O. J. Simpson painaen pistoolia ohimoaan vasten. Hänen epäiltiin murhanneen neljä päivää aikaisemmin ex-vaimonsa Nicole Brown Simpsonin ja tämän miesystävän Ronald Goldmanin.

95 miljoonaa yhdysvaltalaista seurasi televisiosta outoa takaa-ajoa, jonka uutishelikopterit välittivät suorana amerikkalaiskoteihin. Se kesti noin tunnin, kunnes Simpson lopulta päätti antautua ja Ford Bronco kurvasi hänen kotinsa pihatielle, jossa sankka joukko poliiseja ja lehdistöä jo odotti.

Nyt, 22 vuotta myöhemmin, uusi katsojasukupolvi voi kokea takaa-ajon ja sitä seuranneen kohuoikeudenkäynnin Netflixin sarjassa O. J. Simpsonin oikeusjuttu.

Katso O. J. Simpsonin oikeusjuttu -sarjan traileri

Rodney Kingin tapaus vaikutti taustalla

O. J. Simpson tunnettiin uskomattoman nopeana amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisena, ja urheilu-uran jälkeen hän toimi kommentaattorina ja elokuvanäyttelijänä. Kesällä 1994 hän kuitenkin ponnahti lehtien etusivuille epäiltynä ex-vaimonsa Nicole Brown Simpsonin ja tämän rakastajan Ronald Goldmanin puukotuksesta.

Entinen vaimo oli aiemmin syyttänyt Simpsonia väkivaltaisuudesta, ja veriroiskeet ruumiiden ympärillä vastasivat Simpsonin veriryhmää.

Ennen kuin O. J. Simpsonin oikeusjuttu käynnistyy näillä dramaattisilla kohtauksilla, katsojalle näytetään videotallenne siitä, miten losangelesilaiset poliisit hakkasivat mustaihoisen taksinkuljettajan Rodney Kingin hengiltä vuonna 1991. Poliisien vapauttaminen syytteistä johti väkivaltaisiin rotumellakoihin.

© Fx/Backgrid/Ritzau Scanpix

Sarja: Cochran ei halua olla osallisena ”takuuvarmassa häviössä”

Ensimmäisessä jaksossa huippujuristi Johnnie Cochran toteaa, ettei hän halua sekaantua Simpsonin oikeudenkäyntiin, koska uskoo sen päättyvän ”takuuvarmaan häviöön”. Kolmannessa jaksossa hän liittyy silti Simpsonin puolustustiimiin.

© AFP/Ritzau Scanpix

Todellisuus: Cochran oli mukana alusta asti

Cochran kiisti uskoneensa oikeudenkäynnin päättyvän häviöön. Hän tunsi O. J. Simpsonin entuudestaan ja oli tämän kanssa yhteydessä tapauksen alusta asti.

O. J. Simpsonin oikeudenkäynti kesti tammikuusta lokakuuhun vuonna 1995, jolloin Rodney Kingin murha oli vielä etenkin mustien yhdysvaltalaisten tuoreessa muistissa. O. J. Simpsonin asianajajat julistivat, että heidän päämiehensä oli Los Angelesin poliisin rasistisen kulttuurin uusin uhri. He esittivät myös, että poliisit olivat yrittäneet lavastaa Simpsonin syylliseksi muun muassa väittämällä löytäneensä ruumiiden luota Simpsonin veriroiskeita ja hänen tontiltaan verisen nahkahansikkaan.

Puolustusasianajajat turvautuivat itsekin kepulikonsteihin vakuuttaakseen valamiehet Simpsonin läheisestä suhteesta afroamerikkalaiseen kulttuuriin – vaikka tämä liikkui lähinnä valkoisten seurassa ja hoki usein: ”En minä ole musta, minä olen O. J.”

© FX Networks

Sarja: Syyttäjä saa oikeudessa sydänkohtauksen

Dramaattisessa kohtauksessa syyttäjä Bill Hodgman kiihtyy puolustusasianajajien kanssa käydyn keskustelun aikana niin, että hän pökertyy kesken oikeudenkäynnin ilmeisesti sydänvaivojen vuoksi.

© Pool/AFP/Ritzau Scanpix

Todellisuus: Syyttäjä hakeutui sairaalaan

Todellisuudessa Hodgman ei saanut oikeussalissa sydänkohtausta, mutta hän oli niin huonovointinen, että puolustusasianajaja Robert Shapiro totesi: ”Huomenna hänet viedään täältä paareilla.” Hodgman hakeutui samana iltana sairaalaan stressin vuoksi.

Sarjan kohokohtia on kohtaus, jossa valamiehet ovat menossa tutustumaan Simpsonin kotiin. Vähän ennen vierailua puolustusasianajajat korvaavat valokuvat Simpsonista ja tämän valkoihoisista ystävistä kuvilla, joissa Simpson poseeraa mustaihoisten henkilöiden kanssa. Seinille ripustetaan vielä afrikkalaisia naamioita ja kansalaisoikeusliikkeeseen liittyvää taidetta, ja niin Simpsonista on tullut afroamerikkalainen roolimalli.

Äskeinen saattaa kuulostaa ehdalta Hollywood-draamalta, mutta niin todella tapahtui. Sama pätee valtaosaan sarjan tapahtumista alkaen Simpsonin romahduksesta Robert Kardashianin kotona, missä hän uhkaa tappaa itsensä, ja jatkuen valamiesten telkeämiseen hotelliin koko 265 päivää kestäneen oikeudenkäynnin ajaksi.

Edellä mainitut kuvaukset ovat uskollisia toisintoja siitä media- ja oikeussalisirkuksesta, jonka Simpsonin pidätys käynnisti – ja josta Simpson ja hänen häikäilemättömät asianajajansa olivat osaltaan vastuussa.

© Fx/Backgrid/Ritzau Scanpix

Sarja: Hansikkaat ovat liian pienet

Oikeudenkäynnin aikana O. J. Simpsonia pyydetään sovittamaan hänen tontiltaan löytynyttä nahkahanskaa, jossa on runsaasti uhrien verta, sekä sen paria. Asianajajien mukaan se on liian pieni eikä voi siksi olla Simpsonin.

© Lee Celano/Getty Images

Todellisuus: Lääkelakko sai kädet turpoamaan

Useita vuosia oikeudenkäynnin jälkeen Simpsonin entinen agentti kertoi, että hanskat eivät mahtuneet, koska urheilutähti oli lopettanut niveltulehduslääkkeiden käytön saadakseen kätensä turpoamaan.

”Vuosisadan oikeudenkäynti” on loistavaa draamaa

O. J. Simpsonin oikeusjuttu herättää kuuluisan oikeudenkäynnin henkiin osuvalla historiallisella kuvauksellaan. Lisäksi se paljastaa karusti oikeuslaitoksen korruptoituneisuuden ja rakenteellisen rasismin, jotka ovat Yhdysvalloissa yhä valtava ongelma.

Filmikatkelma O. J. Simpsonista sovittamassa liian pieniä käsineitä levisi kaikkialle:

Sarja ottaa joitakin vapauksia etenkin kuvatessaan O. J. Simpsonin suhdetta ystäväänsä ja puolustusasianajajaansa Robert Kardashianiin. Kardashian ei esimerkiksi soittanut Robert Shapirolle ja suostutellut tätä puolustamaan Simpsonia oikeudessa, kuten sarjassa esitetään.

Kokonaisuutena tarinaa ei kuitenkaan ole juurikaan tarvinnut värittää, sillä tässä tapauksessa todellisuus oli taruakin dramaattisempaa.