Michelle Remembers -kirja (”Michelle muistaa”) ilmestyi vuonna 1980. Siinä kerrotaan, miten 28-vuotias nainen oli tukahduttanut lapsuutensa järkyttävät kokemukset, kunnes uudentyyppinen psykoterapia palautti ne hänen mieleensä.
Michelle Smith kertoi kirjassa muun muassa, että hänet oli viisivuotiaana pantu makaamaan alttarille, minkä jälkeen satanistipedofiilit olivat suorittaneet irvokkaita rituaalejaan hänen edessään. Mustiin kaapuihin pukeutuneet aikuiset olivat purreet valkoisia kissanpentuja kuoliaaksi ja roiskineet niiden verta ympäriinsä, ja eräs mies oli viiltänyt veitsellä vauvan mahan auki ja pudottanut sisälmykset Michellen päälle.
Michelle Smithin psykiatri, syvästi katolinen Lawrence Pazder, uskoi potilaansa kertomaan. Hän kirjoitti satanistipedofiileistä bestsellerissään Michelle Remembers ja sai kokonaisen yhdysvaltalaisten sukupolven pelkäämään okkulttisia voimia.
Myös poliisi uskoi Pazderin kirjaan ja pidätti satoja yhdysvaltalaisia pedofiliasta epäiltyinä.
”Satanistipaniikiksi” kutsuttu ilmiö raivosi Pazderin kirjan ilmestymisen jälkeen yli vuosikymmenen ajan. Tapaus on historian räikeimpiä esimerkkejä siitä, miten media levitti kertomusta kritiikittömästi houkutellakseen lukijoita ja tv- ja radioyleisöä.
Nykyään – yli 40 vuotta myöhemmin – miljoonat uskovat edelleen Michelle Remembers -kirjaan, ja nykyinen QAnon-liike on ammentanut kirjasta teorioitaan, joilla se myrkyttää kannattajiensa mielen.
Laajalle levinnyt salaliittoteoria satanistipedofiileista perustuu henkisesti hauraan naisen ”muistoihin”, jotka hänen psykiatrinsa kaivoi esiin johdattelevilla kysymyksillä yhteensä 600 tuntia kestäneiden hypnoosi-istuntojen aikana.
Michelle Remembers -kirja synnytti Yhdysvalloissa niin sanotun satanistipaniikin.
Lapsekas ääni vakuutti psykiatrin
Michelle Smith asui Victorian kaupungin lähellä Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa, ja kesällä 1976 hän haki apua keskenmenon aiheuttamaan masennukseensa tunnetulta psykiatrilta Lawrence Pazderilta.
Pazder päätteli, että Smithin syvä suru johtui lapsuuden traumoista, ja alkoi esittää tälle kysymyksiä. Hän hypnotisoi Smithin ja yritti johdattaa tämän takaisin lapsuusvuosiin.
Edgar M. Welch pidätettiin ammuskelusta Comet Ping Pong -pizzeriassa. Hän sai vain neljä vuotta vankeutta, koska kukaan ei loukkaantunut.
Hyökkäys pizzeriaan synnytti QAnonin
Salaliittoteoriat satanistipedofiileista levisivät vuosien ajan vain internetin synkimmissä syövereissä. Sitten Yhdysvalloissa järjestettiin vaalit.
Sunnuntaina 4. joulukuuta 2016 aseistettu 28-vuotias mies tunkeutui Comet Ping Pong -pizzeriaan Washington D. C.:ssä. Hän ampui useita laukauksia puoliautomaattisella AR-15-kiväärillään ja vaati pääsyä ravintolan salaiseen kellariin.
Internetissä levinneen salaliittoteorian mukaan Hillary Clinton ja monet muut johtavat demokraattisen puolueen poliitikot tapasivat Comet Ping Pongin kellarissa ja hyväksikäyttivät ja murhasivat siellä lapsia. Ainoa ongelma oli, ettei pizzeriassa ollut kellaria.
Välikohtaus sattui kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Clintonin tärkeimpiin kuuluvan neuvonantajan sähköposti oli hakkeroitu. Hakkerit uskoivat löytäneensä tuhansista sähköpostiviesteistä todisteita siitä, että ”pizza” oli niissä lasten hyväksikäyttöön viittaava koodisana.
Comet Ping Pongin omistaja tuki Hillary Clintonin kampanjaa, ja siksi ”pizza”-sana esiintyi useissa viesteissä. Salaliittoteorian kannattajat alkoivat kutsua tapausta ”pizzagateksi”, ja niin sanottu QAnon-liike takertui ajatukseen kellarirituaaleista, vaikka tiedotusvälineet CNN:stä Fox Newsiin hylkäsivät sen järjettömänä.
”Ei, ei, eeeeiiiii! Auttakaa! Miksi kukaan ei auta?” Smith huusi 5-vuotiaan pikkutytön äänellä pitkän hypnoosi-istunnon aikana. Pazder uskoi lapsenomaisen äänen todistavan, että hän oli onnistunut raottamaan ovea Smithin lapsuuden aikaiseen hyväksikäyttöön.
Kun Michelle Smith muutaman tunnin kuluttua palasi nykyhetkeen, hän epäili aluksi muistojensa paikkansapitävyyttä.
”Olen varmaan keksinyt koko jutun”, hän sanoi.
Pazder kuitenkin vakuutti Smithin puhuneen totta – ehkä siksi, että tämän tarina vastasi hyvin hänen kristillis-fundamentalistista maailmankuvaansa, jossa paholainen ja noidat ovat täyttä totta, tai siksi, että hän tajusi voivansa hankkia Smithin avulla mainetta ja rahaa.
QAnon-liike perustuu pitkälti Michelle Remembers -kirjaan, johon perustuvia ”totuuksia” Q:ksi itseään kutsuva tuntematon henkilö syöttää kannattajilleen.
Pazder selitti uskovansa, että Smithin äiti satanistiystävineen oli pahoinpidellyt tätä tämän lapsuudessa. Pazder lypsi neljän vuoden ajan hypnotisoidusta potilastaan kauhutarinoita muun muassa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja vankeudesta käärmeiden täyttämässä häkissä.
Smith kertoi pikkutytön äänellään myös, että hänet oli pakotettu syömään tuhkaa ja että hänen äitinsä oli heittänyt hänet vanhaan hautaan, jotta hän voisi syntyä uudelleen satanistisessa rituaalissa.
Marraskuussa 1980 Pazder ja Smith julkaisivat yhdessä Michelle Remembers -kirjan, jonka kustannussopimus takasi heille noin miljoonaa nykyeuroa vastaavan palkkion. Arvostetun psykiatrin kirjoittama kirja vaikutti uskottavalta, ja se sai monet yhdysvaltalaiset lähes hysteerisen satanismin pelon valtaan.
Kauhuelokuvat ja Charles Manson loivat perustan
Kirjan vaikutus oli niinkin suuri osittain siksi, että pelon siemenet oli jo kylvetty aiemmin ja osa ihmisistä oli alkanut uskoa pahuuden voimiin. Nuorison kapina oli synnyttänyt lukemattomia uusia uskontoja ja lahkoja, ja vaikka suurin osa niistä oli täysin viattomia, ne herättivät monissa pelkoa.
”Minä olen paholainen.” Charles Manson oikeudenkäynnissään vuonna 1971
Lahkot kahmivat jäseniä kirkkokunnilta, ja monet amerikkalaiset yhdistivät ne Charles Mansonin kaltaisiin mielipuoliin. Manson oli vuonna 1969 manipuloinut seuraajansa murhaamaan näyttelijä Sharon Taten, joka oli naimisissa ohjaaja Roman Polanskin kanssa.
Kahdeksannella kuulla raskaana ollut Tate oli puukotettu niin raa’asti, että lehdet kuvailivat verityötä ”paholaismaiseksi”. Kaiken lisäksi Manson oli eräässä oikeuden istunnossa huutanut lehdistölle: ”Minä olen paholainen!”
Vuonna 1973 ilmestynyt kauhuelokuva Manaaja, joka kertoo demonien riivaamasta 12-vuotiaasta tytöstä, oli kasvattanut yleisön kiinnostusta yliluonnolliseen. Pelkoa lietsoi entisestään Guyanan viidakossa vuonna 1978 tehty joukkoitsemurha saarnaaja Jim Jonesin suostuteltua 909 seuraajaansa juomaan myrkkyä.
Yhdysvaltalaisvanhempia kauhistutti myös se, että heidän lapsensa alkoivat 1970-luvulla pukeutua mustiin ”goottivaatteisiin” ja kuunnella heavy metal -musiikkia.
Sanomalehdet kirjoittivat silvotusta karjasta, jota löydettiin pelloilta eri puolilta Yhdysvaltoja. Joiltakin ruhoilta puuttui turpa, kieli ja utareet, ja joissakin tapauksissa lehmät oli valutettu kuiviin verestä. Lehdet spekuloivat, että karjan silpominen saattoi liittyä satanismiin.
Monille Michelle Remembers -kirja oli lopullinen todiste siitä, että pahuuden voimat olivat liikkeellä.
Kirja sai laajalti julkisuutta mediassa, ja sen kirjoittajat tunnettiin pian koko maassa. Michelle Smithin tarina kiinnosti ihmisiä, ja se inspiroi lukuisia paikallislehtiä etsimään merkkejä okkultismista lähiympäristössään.
Harvoja sen sijaan kiinnosti FBI:n raportti, jossa liittovaltion poliisi totesi, että Yhdysvalloissa ei 1970-luvulla kuollut sen enempää tai vähempää lehmiä kuin aiemminkaan – ja että karjan silpominen ei ollut satanistien vaan raadonsyöjien työtä.
Michellessä oli ”paholaisen merkki”
FBI:n raportti jäi miljoonilta amerikkalaisilta huomaamatta – heillä oli liian kiire lukea Michelle Remembers -kirjaa, jossa kerrottiin muun muassa, miten Michelle ja muut lapset näkivät kerran rituaalissa paholaisen.
Judas Priest esiintyi erikoisissa vaatteissa ja lauloi synkistä aiheista, jotka huolettivat monia yhdysvaltalaisvanhempia 1980-luvulla.
Saatana puhui heavy metal -musiikin kautta
Judas Priest -yhtye haastettiin vuonna 1990 oikeuteen itsemurhaan yllyttämisestä. Syytteen mukaan kehotus kuului selvästi, kun yhtä yhtyeen kappaletta soitettiin takaperin.
18-vuotias Raymond Belknap ja hänen kaksi vuotta vanhempi ystävänsä James Vance kuuntelivat joulukuussa 1985 Judas Priestiä, joivat alkoholia ja polttivat hasista.
Sitten he menivät kiväärin kanssa läheiselle leikkikentälle. Ensin Belknap ampui itseään päähän ja kuoli heti. Sitten Vance teki samoin mutta selvisi hengissä vakavista vammoistaan huolimatta.
Viisi vuotta myöhemmin Vancen vanhemmat nostivat kanteen Judas Priestiä vastaan. He uskoivat, että yhtye oli kätkenyt salaisia viestejä kappaleeseensa Better by You, Better than Me.
Vanhempien mukaan taustalla kuului kehotus ”Do it” eli ”tee se”, kun kappaletta soitetiin takaperin. Oikeudenkäynti kesti kolme viikkoa ja maksoi Judas Priestille asianajajien palkkioina 250 000 dollaria, mikä vastaa noin 540 000:ta euroa. Yhtyeen vapautettiin lopulta syytteistä.
”’Tulkaa lapset, tuokaa polttopuita roviooni’, paholainen huusi. Lapset toivat kirjoja ja purivat niitä terävillä hampaillaan ja juoksivat sitten roviolle ja sylkivät suustaan paperia. Samaan aikaan paholainen messusi ’neljä kertaa kahdeksan on 28, ja maailma alkaa vihata’”, Michelle Remembers -kirjassa kerrotaan.
Kirjassa Michelle Smith kertoi myös, miten hän oli 81 yönä joutunut osallistumaan satanistiseen rituaaliin Ross Bayn hautausmaalla Victorian kaupungin laidalla. Kirjan mukaan rituaali huipentui siihen, että suuresta roviosta ilmestyi pelottava hahmo, jolla oli sarvet sekä nuolenkärkeen päättyvä liekehtivä häntä.
Pazder selitti Smithin nähneen itsensä paholaisen, jonka palavan hännän jättämät merkit näkyivät tämän iholla yhä. Harvat lukivat lehdestä erään ihotautilääkärin vastinetta, jossa tämä arveli ihon punoituksen johtuvan liiallisesta saippuan käytöstä.
Kirjassa selitettiin myös, miksi Smith oli vaiennut hyväksikäytöstä niin pitkään ja hakeutui psykiatrin hoitoon vasta 28-vuotiaana.
VIDEO: Michelle Smith ja Lawrence Pazder Yhdysvaltojen televisiossa.
Pazderin mukaan syynä oli se, että Neitsyt Maria, Jeesus ja arkkienkeli Mikael olivat pelastaneet tytön kuolemaakin pahemmalta kohtalolta pyyhkimällä hänen muistinsa, kunnes hän oli valmis käsittelemään muistoja aikuisena.
Pazder kiersi maata markkinoimassa kirjaansa ja esiintyi lukuisissa television ja radion keskusteluohjelmissa. Häntä alettiin pitää okkulttisten rikosten asiantuntijana ja sekä poliisi että sosiaalipalvelut palkkasivat hänet kouluttamaan henkilöstöään tunnistamaan hänen SRA:ksi (Satanic Ritual Abuse) kutsumansa satanistisen rituaalisen hyväksikäytön merkkejä.
Lapsi osoitti Chuck Norrisin kuvaa
Poliisit ja sosiaalityötekijät etsivät 1980-luvulla hysterian vallassa merkkejä satanisteista, joiden pelättiin soluttautuneen päiväkoteihin ja kouluihin. Erään FBI-agentin mukaan Pazderin regressiohypnoosin käytöstä tuli ”itseään toteuttava ennustus”.
Seuraava tapaus vuodelta 1983 osoittaa hyvin, miten pahasti asiat voivat riistäytyä käsistä, kun pelokkaat vanhemmat ja yli-innokkaat viranomaiset näkivät satanisteja kaikkialla. Yhdysvaltojen pisimpään ja kalleimpaan oikeudenkäyntiin johtanut tapahtumasarja alkoi vuonna 1983 puhelinsoitosta.
Nimeään kantavan päiväkodin perustaja Virginia McMartin oli yksi seitsemästä lasten satanistisesta hyväksikäytöstä syytetystä henkilöstä.
Judy Johnson -niminen nyyhkyttävä äiti soitti poliisille Manhattan Beachilla Kaliforniassa. Hän kertoi kaksivuotiaan poikansa kertoneen, että päiväkodin opettaja oli käyttänyt tätä seksuaalisesti hyväkseen McMartinin päiväkodissa.
Äiti ja poika kutsuttiin poliisiasemalle, jossa poikaa pyydettiin tunnistamaan tekijä. Kun poliisi näytti pojalle kuvia päiväkodin miespuolista työntekijöistä ja sivullisista, tämä osoitti näyttelijä Chuck Norrisin kuvaa.
Siitä huolimatta päiväkodissa työskennelleen Ray Buckeyn koti tutkittiin, ja hänet pidätettiin 7. syyskuuta 1983.
Seuraavaksi poliisi lähetti kirjeen 200 vanhemmalle, joilla oli tai oli ollut lapsia McMartinin päiväkodissa. Kirjeessä poliisi pyysi vanhempia puhuttamaan lapsiaan saadakseen selville, voisivatko lapset todistaa oikeudenkäynnissä tai olivatko nämä itse hyväksikäytön uhreja.
Huhut levisivät Kaliforniassa ruohikkopalon tavoin, ja Judy Johnson syytti myös Ray Buckeyn äitiä satanistikultin jäseneksi.
Hän lupasi lapsille palkkion, jos nämä vastaisivat kysymyksiin ”oikein”.
Johnsonin syytös perustui hänen poikansa kertomaan, jonka mukaan Buckeyn äiti oli pakottanut pojan osallistumaan vauvan mestaukseen läheisessä kirkossa.
Kukaan ei kyseenalaistanut Judy Johnsonin väitteitä siitäkään huolimatta, että hän sairasti paranoidista skitsofreniaa. Media ja Kalifornian asukkaat levittivät perättömiä syytöksiä täysin kritiikittömästi.
Paljastaakseen satanistit poliisi nimitti sosiaalityöntekijän ja itseoppineen psykoterapeutin Kee MacFarlanen kuulustelemaan 400:aa pikkulasta. MacFarlane oli erikoinen valinta, koska hän työskenteli organisaatiossa, joka taisteli satanistista hyväksikäyttöä vastaan.
MacFarlane oli niin varma maanlaajuisen satanistiverkoston olemassaolosta, että hän vakuutti niin valan velvoittamana kongressin kuulemisessa. Kaliforniassa hän sai tilaisuuden todistaa uskomuksensa todeksi.
Opettajien väitettiin uhraavan lapsia
MacFarlane kertoi haastatteluissa lapsille, että monet heidän tovereistaan olivat jo kertoneet totuuden hyväksikäytöstä. Hän myös lupasi lapsille palkkion, jos nämä vastaisivat kysymyksiin ”oikein”.
Satanistipedofiilien ajojahti muistutti keskiajan absurdia noitavainoa.
Aluksi suurin osa lapsista kielsi väitteet, mutta he taipuivat nopeasti MacFarlanen psykologisen painostuksen alla.
Pian osa lapsista tarinoikin, että McMartinin päiväkodin opettajat olivat uhranneet kaneja ja että lapset olivat joutuneet katsomaan, kun he olivat viiltäneet vauvan kahtia.
Lapset kertoivat myös päiväkodin alla kulkevista tunneleista, joissa pelottavat seremoniat pidettiin, ja vauvojen huuhtomisesta vessanpöntöstä alas. Kee MacFarlane uskoi lasten puhuvan totta, vaikka jotkut lapsista väittivät nähneensä ohjaajiensa muuttuvan lentäviksi noidiksi.
MacFarlane tuli siihen tulokseen, että satanistit olivat hyväksikäyttäneet jopa 384:ää entistä ja silloista McMartinin päiväkodin lasta.
Kalifornian syyttäjät nostivat syytteet seitsemää päiväkodin tästä puuttuu lauseen loppu. Tiedotusvälineet olivat seuranneet tapausta tiiviisti, ja mediahuomio vain yltyi, kun Smith ja Pazder matkustivat Manhattan Beachille osoittaakseen tukensa lapsille ja näiden vanhemmille.
Tutkijat kävivät läpi 12 000 satanistipedofiilioikeudenkäyntiä.
McMartinin päiväkodin asianajaja totesi, ettei poliisin perusteellisessa tutkinnassa ollut löydetty tunneleita ja että koko tapaus oli järjetön – kukaan ei pystyisi salaamaan niin laajaa hyväksikäyttöä vuosien ajan.
Syyttäjän asiantuntijatodistaja Kee MacFarlane vastasi, että lapset olivat tukahduttaneet muistonsa hyväksikäytöstä – aivan kuten Michelle Smith. Laaja oikeudenkäynti kesti useita vuosia.
Lapset syyttivät vanhempiaan
Vastaavia tapauksia sattui eri puolilla Yhdysvaltoja. Tuhannet aikuiset menivät terapiaan ja muistivat tri Pazderin menetelmien avulla yhtäkkiä, miten heidän satanistivanhempansa olivat hyväksikäyttäneet heitä. Nämä ”esiin kaivetut muistot” johtivat lukemattomiin oikeudenkäynteihin ja perheiden hajoamisiin, irtisanomisiin ja syytettyjen syrjintään.
Epäilykset satanistisesta rituaalisesta hyväksikäytöstä päiväkodeissa ja kouluissa jakoivat yhteisöjä. Esimerkiksi Kernin piirikunnassa Kaliforniassa sosiaalitoimiston työntekijät käynnistivät satanistien ajojahdin luettuaan Michelle Remembers -kirjan.
Pian he olivat keränneet lapsilta todistuksia niin kidutuksesta, prostituutiosta kuin lapsipornostakin. Vuonna 1986 oikeus tuomitsi Kernin piirikunnassa 26 vastaajaa yhteensä tuhanneksi vuodeksi vankeuteen. Eräs aviopari sai yhteensä 240 vuotta vankeutta.
Yhteistä satanistipedofiilitapauksille oli se, ettei syyttäjä kyennyt esittämään mitään konkreettisia todisteita. Tuomiot perustuivat yksinomaan lasten lausuntoihin, jotka olivat yleensä kuin suoria lainauksia Michelle Remembers -kirjasta.
Jotkut väittivät yhtäläisyyksien todistavan, että lapset puhuivat totta – järjestäytyneet satanistiryhmät harjoittivat tietenkin samoja rituaaleja kaikkialla maassa. Vastapuoli huomautti samankaltaisuuksien voivan johtua myös siitä, että ”asiantuntijat” olivat lukeneet kirjan ja panneet sanoja lasten suuhun.
Vastalauseet hukkuivat kuitenkin mediahysteriaan, ja useat oikeudenkäyntejä arvostelleet poliisit, opettajat ja psykologit päätyivät itsekin syytettyjen penkille.
VIDEO: Oprah Winfrey haastattelee ”noitaperheiden” jäseniä (1989)
McMartinin päiväkodin työntekijöiden oikeudenkäynti päättyi lopulta vuonna 1990 kaikkien syytettyjen vapauttamiseen. Pääsyytetty Ray Buckey oli tuolloin ollut tutkintavankeudessa yli viisi vuotta.
Kaksi vuotta myöhemmin FBI määräsi agentti Kenneth Lanningin selvittämään satanismin uhkan vakavuutta Yhdysvalloissa.
Lanning totesi satanistipedofiilien olevan joukkohysterian synnyttämä myytti. Hän nosti esiin etenkin ammattihenkilöt, jotka kokoontuivat konferensseihin levittämään tietoa satanistisesta rituaalisesta hyväksikäytöstä – poliisit, papit, psykiatrit, opettajat ja sosiaalityöntekijät.
He eivät koskaan esittäneet todisteita väitteilleen, vaan viittasivat aina vain Michelle Remembers -kirjaan. He eivät myöskään julkaisseet tieteellisiä artikkeleita arvostetuissa ammattilehdissä.
Fundamentalistikristitty uskoi näkevänsä logon kuu-ukon kiharoissa ”pedon luvun” 666.
Hysteria pakotti yhtiön vaihtamaan logonsa
Kuluttajatuotevalmistaja Procter & Gambleakin syytettiin satanismista, ja vuonna 1995 yhtiö päätti vaihtaa 65-vuotiaan logonsa uuteen.
Saatanalliset kiharat
Vuonna 1980 fundamentalistikristitty Jim Peters syytti maailman suurimpiin kuuluvaa kulutustavaravalmistajaa Procter & Gamblea siitä, että yhtiön logossa kuvatun kuu-ukon hiuksiin kätkeytyi ”pedon luku” 666.
Logo oli vanhaa perua
Peters väitti, että P&G tuki Yhdysvaltojen Saatanan kirkkoa. Yhtiö torjui väitteet vedoten muun muassa siihen, että P&G oli perustettu jo vuonna 1837 ja se oli alkanut käyttää kuu-ukkologoaan jo vuonna 1875. Kiharansa kuu-ukko oli saanut vuonna 1930 eli 36 vuotta ennen Saatanan kirkon perustamista.
Suuryritys antoi periksi
P&G päätti vaihtaa logonsa saatuaan kuukaudessa 15 000 valitusta paholaisen kannattamisesta.
Eniten agentti Lanningia kiinnosti se, miksi korkeasti koulutetut ihmiset olivat hylänneet kriittisen ajattelun. Hänen oma selityksensä oli:
”Huolimatta älykkyydestä ja koulutuksesta ja usein myös terveestä järjestä ja päinvastaisista todisteista ihmiset uskovat siihen, mihin heillä on tarve uskoa.”
Kirja on silkkaa sepitettä
Kaksi vuotta myöhemmin Kalifornian yliopiston tutkijat kävivät läpi peräti 12 000 SRA-tapausta 1980- ja 1990-luvuilta. Hekään eivät löytäneet todisteita maanlaajuisesta satanistisesta salaliitosta.
Sen sijaan he totesivat, että kaikissa 12 000 oikeudenkäynnissä oli käytetty samaa alle sataa ”asiantuntijaa”, joista yksi oli toiminut todistajana sadoissa oikeustapauksissa.
Myös kaksi kriittistä toimittajaa rohkeni kyseenalaistaa Michelle Remembers -kirjan todenperäisyyden. He haastattelivat Smithin perheenjäseniä saadakseen selville, olivatko tämän kertomukset totta.
Smithin isä ja sisarukset totesivat kirjan olevan silkkaa satua. Samoin tekivät myös hänen entiset naapurinsa, opettajansa ja koulutoverinsa.
Pazder ja Smith väittivät sitkeästi, että heidän kirjansa kertoi totuuden saatanallisista voimista Yhdysvalloissa.
Psykiatri avioitui potilaansa kanssa
Lawrence Pazder erosi ensimmäisestä vaimostaan ja meni naimisiin Michelle Smithin kanssa. Parin yhteisen kirjan ansiosta häntä alettiin pitää satanismin asiantuntijana.
Michelle Remembers -kirjan suursuosion aikoihin Pazder ja Smith esiintyivät vähän väliä suosituissa keskusteluohjelmissa muun muassa Oprah Winfreyn ja Phil Donahuen vieraina.
Pazder kertoili televisiossa mieluusti vierailustaan Vatikaanissa. Siellä hän oli tavannut kardinaalin, joka oli kuunnellut kiinnostuneena hänen varoituksiaan maailmanlaajuisesta satanistisesta salaliitosta.
Sen sijaan katolinen Pazder ei kertonut eronneensa voidakseen avioitua Smithin, hänen tuottoisan satanismikirjansa tärkeimmän tietolähteen, kanssa.
1990-luvun lopulla amerikkalaisten enemmistön kiinnostus Pazderin väitteisiin satanistisista salaliitoista hiipui ja kutsut tv-ohjelmiin kävivät yhä harvinaisemmiksi. Pazder ja Smith katosivat julkisuudesta, ja Pazder palasi psykiatriksi Victoriaan, kunnes kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2004. Michelle Smith on yhä elossa.
Smith kertoi kirjassa muun muassa murhasta, jonka satanistit lavastivat liikenneonnettomuudeksi. Mutta vaikka auto-onnettomuudet olivat paikallislehtien peruskauraa, yksikään tiedotusväline ei maininnut palavassa autossa ollutta hiiltynyttä ruumista, jonka Smith väitti lapsena nähneensä.
Toimittajat tarkistivat myös kaikki Smithin kouluaikaiset poissaolot. Kävi ilmi, että Smith ei ollut ollut poissa koulusta silloin, kun hän väitti osallistuneensa 81 vuorokautta kestäneeseen noitasapattiin Victorian hautausmaalla.
1990-luvun puolivälissä satanismin pelko alkoi laantua. Silloin oli alkanut käydä selväksi, että Pazderin regressiohypnoosi ja johdattelevat kysymykset eivät tuottaneet todellisia muistoja hyväksikäytöstä vaan istuttivat potilaiden mieleen valemuistoja.
Pazder itsekin alkoi lieventää kantojaan, vaikka hän ei koskaan täysin hylännytkään teoriaansa. Hysteria oli kuitenkin ehtinyt levitä laajalle, ja miljoonat amerikkalaiset uskoivat yhä järjestäytyneen satanistikultin olemassaoloon.
VIDEO: Lawrence Pazder peruu puheitaan, kun hänen teoriansa kyseenalaistetaan.
Edes Kernin piirikunnan tuomittujen vapauttaminen ja heille 2000-luvun alussa maksetut mittavat korvaukset eivät horjuttaneet heidän uskoaan.
56 miljoonaa ihmistä pelkää yhä satanisteja
Internetin ja sosiaalisten medioiden käytön yleistyessä Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa satanistien pelko alkoi taas levitä. Satanismia käsittelevät blogit, verkkosivustot ja Facebook-julkaisut keräsivät seuraajia ja synnyttivät aiempaakin villimpiä, miljoonia ihmisiä houkuttelevia huuhaateorioita.
Donald Trumpin ja Hillary Clintonin vuosina 2015–2016 välisen vaalitaistelun aikana virisi salaliittoteoria, jonka mukaan Clinton johti demokraattipoliitikkojen pedofiilirengasta. Mustamaalauskampanja Clintonia vastaan johti osaltaan tämän vaalitappioon.
Viime vuosina QAnon-liike on levittänyt innokkaasti salaliittoteoriaa, jonka mukaan maailmaa hallitsee salainen satanistipedofiilien organisaatio.
QAnonin kannattajat osallistuivat Yhdysvaltojen kongressin valtaukseen Trumpin vaalitappion jälkeen.
Donald Trumpin hävittyä presidentinvaalit Joe Bidenille vuonna 2020 monia QAnonin kannattajia osallistui kongressirakennuksen valtaukseen 6. tammikuuta 2021. Ainakin 34 heistä on sittemmin asetettu syytteeseen.
Pähkähullun salaliittoteorian suosio kuitenkin kasvaa koko ajan. Peräti 14 prosenttia yhdysvaltalaisista ilmoitti uskovansa QAnoniin maaliskuussa 2021. Puoli vuotta myöhemmin luku oli riippumattoman yhdysvaltalaisen ajatushautomon Public Religion Research Instituten (PRRI) tekemän tutkimuksen mukaan jopa 17 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 56:ta miljoonaa amerikkalaista.
Michael Barkun selittää QAnonin suosiota kirjassaan A Culture of Conspiracy:
”Salaliittoteoriat antavat ihmisten elämälle merkityksen mielivaltaisuuden sijaan. Niiden mukaan asiat eivät tapahdu sattumalta, ja tunnistettava ’paha’ antaa salaliittouskovaiselle selkeän vihollisen ja hänen elämälleen tarkoituksen.”
Marjorie Taylor Greene valittiin Yhdysvaltojen edustajainhuoneeseen vuonna 2021. Hän kannattaa QAnonia ja muitakin salaliittoteorioita – ja uskoo muun muassa, että vuoden 2001 World Trade Centerin terroristi-iskut olivat yhdysvaltalaispoliitikkojen suunnittelemia.
Myös monet poliitikot kuuluvat QAnonin kannattajiin – tai ainakin he kalastelevat liikkeen kannattajien ääniä. Yksi heistä on republikaani Marjorie Taylor Greene, joka väittää paholaisen kuiskivan abortin tehneiden naisten korvaan.
Tammikuun 2021 vallankaappausyrityksen jälkeisten kuulemisten yhteydessä Taylor Greene julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan paholaiseksi pukeutuneesta miehestä ja kirjoitti sen saatteeksi:
”He kaikki tuntevat hänet, he kaikki rakastavat häntä, ja jotkut heistä jopa palvovat häntä.”