Naispulassa miehet joutuivat jopa parturoimaan toisiaan.

© Bridgeman

Paniikki preerialla: Epätoivoiset poikamiehet etsivät naisseuraa

Unelma uudesta elämästä ja vaurastumisesta veti 1800-luvulla miehiä Villiin länteen. Asetuttuaan aloilleen he havahtuivat kotilieden kylmyyteen. Niinpä miehet alkoivat houkutella naimahaluista naisväkeä morsiamikseen idästä.

keskiviikko 7. elokuuta 2019 teksti Mette Iversen

Yhdysvaltojen länsirannikon uudisasukkaille oli tarjolla kaikkea, mitä mies saattoi toivoa: riittämiin maata, puutavaraa pullistelevia metsiä sekä runsaita kultaesiintymiä. 

1800-luvulla monet onneaan tavoittelevat lähtivätkin idän ihmispaljouden keskeltä avaraan länteen ryhtyäkseen siellä maanviljelijöiksi, turkismetsästäjksi, metsureiksi tai kullankaivajiksi. Kun elämä asettui uomiinsa, jotakin silti puuttui.

Elämä poikamiehenä oli yksinäistä ilman sängynlämmittäjää ja keittiössä häärivää emäntää. Länteen tarvittiin naisia.

Yhdysvaltojen läntisten osavaltioiden, kuten Kalifornian, Oregonin, Washingtonin, Utahin, Nevadan ja Arizonan, väestön sukupuolijakauma oli varsin vinoutunut, sillä niiden asukkaat olivat pääosin miehiä. San Franciscossa yhtä naista kohti oli 12 miestä. 

Washingtonin territoriossa tilanne oli myös huolestuttava: siellä yhtä naista kohti oli yhdeksän miestä. Niiden harvojen naisten mukaan, jotka olivat uskaltautuneet länteen, sukupuolten epäsuhdalla oli järkyttävät seuraukset. 

Tucsonissa Arizonassa kuusi naista perusti ryhmän nimeltä ”Ahkerien mehiläisten kerho”, joka järjesti naisia länteen. He kuvailivat länttä sivistymättömäksi miesten maailmaksi, jossa miehet hukuttivat kaipauksensa ryyppäämällä ja purkivat turhautumistaan nyrkein.

”Ahkerat mehiläiset” eivät olleet ainoita, jotka olivat huolissaan miesten yksinäisyydestä. 1800-luvun jälkipuolella monet kekseliäät naiset, epätoivoiset cowboyt ja yritteliäät ”puhemiehet” yrittivät houkutella lisää hameväkeä länteen. 

Idässä oli sisällissodan jäljiltä paljon leskiä, ja siellä oli naisia paljon enemmän kuin miehiä. Vaimoehdokkaita houkuteltiin lehti-ilmoituksilla, kirkoissa ja laajoilla kampanjoilla. 

Avioliittomarkkinoilla oli hyötyä ulkonäöstä ja varallisuudesta.

© Bridgeman

Naiset lähtivät sivistämään länttä

”Etsitään: morsiamia” luki lappusessa, joita oli jaettu kaikkiin Marylandin Ellicott Cityn koteihin ja jollaista 20-vuotias Constance Ranney nyt puristi kädessään. 

Oli hyytävä talvipäivä loppuvuonna 1864, ja Constance kiirehti läpi viiman kohti kaupungintaloa, jonne kolme Bentonin veljestä olivat kutsuneet kiinnostuneita neitokaisia kuulemaan Oregonin Willamette Valleyn ihanuudesta. 

Veljekset antoivat katseensa kiertää yli sadan suurin odotuksin paikalle tulleen naisen yli ja aloittivat sitten myyntipuheensa Oregonin mittaamattomista metsistä, sinisestä taivaasta ja avoitumishaluisista poikamiehistä.

”Mikä mahdollisuus – matkustaa sivistymättömälle alueelle sitä sivistämään. Oivalsin, että jollen tekisi sitä, eläisin täällä muiden palveluksessa lopun elämääni”, Constance kirjoitti kirjeessä sedälleen, ennen kuin hän ilmoittautui morsianmatkalle.

16. tammikuuta 1865 kuunari Osceolo lähti Marylandista ja aloitti pitkän merimatkan kohti länsirannikkoa. Laivan miehistö sai pian tuta, että heillä oli kyydissään varsin erikoinen lasti. Naiset kielsivät miehiltä alkoholinkäytön, määräsivät nämä kylpyyn ja valtasivat laivan kapyysin. 

Kun Osceolo keväällä kolme kuukautta myöhemmin lähestyi Oregonin rannikkoa, satamassa odotti yli 150 metsuria ja kaivosmiestä. Vuotta myöhemmin Oregoniin saapuneista naisista enää seitsemän oli naimattomia.

Puolisoa haettiin lehti-ilmoituksilla

Avioliittojen järjestämisestä kehittyi pian suoranaista bisnestä, ja alalle syntyi omia lehtiä, kuten Matrimonial News ja The New Plan, jotka julkaisivat naimahaluisten ilmoituksia ja valokuvia.

”Älykäs nuori mies, ikä 22-vuotta, pituus 182 senttiä, paino 85 kiloa. Haluaa tutustua 18–22-vuotiaaseen naiseen. Yhteydenotot kuvan kanssa. Tavoitteet: miellyttävää seuraa ja mahdollisesti avioliitto”, ilmoitti yksi toiveikas nuorimies tammikuun 1887 Matrimonial News -lehdessä. Toinen oli valikoivampi: ”Etusijalla naiset, jotka eivät ole irlantilaista syntyperää ja joilla on varoja vähintään 20 000 dollaria.”

Ilmoitukset julkaistiin nimettöminä, ja lehdet välittivät vastaukset ilmoittajille ja huolehtivat osoitteiden vaihdosta. Jotkut miehet rohkaisivat mielensä ja kosivat kirjeitse edes näkemättä naista, kun taas toiset halusivat ensin tavata vaimoehdokkaan. Matrimonial News saattoi yhteen kaikkiaan 2 600 pariskuntaa.

Morsian järkyttyi häissään

Kaikki tapaamiset eivät päättyneet onnellisesti. 22-vuotias Eleanor Berry oli toiveikkaana vastannut ilmoitukseen, jonka oli julkaissut ”yksinäinen kaivosmies” Louis Dreibelbis Grass Valleysta Kaliforniasta. 

Louis kuvaili itseään rikkaaksi ja kohtalaisen komeaksi. Kolmen kuukauden kirjeenvaihdon jälkeen Louis oli kosinut, ja Eleanor lähti Gilroysta junalla tapaamaan sulhasehdokastaan. Eleanor vaihtoi postivaunuihin Colfaxin asemalla tietämättä, että vaunut kuljettivat mukanaan myös kultalähetystä. 

Valitettavasti seudun roistot olivat arvokkaasta lastista hyvinkin tietoisia, ja he hyökkäsivät postivaunujen kimppuun ja ryöstivät kullan aseilla uhaten. Eleanor ehti kiinnittää huomiota yhden ryövärin kädessä olevaan arpeen.

Kun postivaunut sitten lopulta pääsivät perille, Eleanor ehti hädin tuskin nousta vaunusta ja siistiytyä, kun häntä jo kiidätettiin papin eteen. 

Kun Louis ojensi kätensä ottaakseen papin ojentaman kynän ja allekirjoittaakseen avioliittotodistuksen, Eleanor näki hänen kädessään arven, joka oli aivan samanlainen kuin postivaunujen ryöstäjällä. Eleanor pakeni sulhonsa luota järkyttyneenä.

Varoitus miehille! Lakimies varoitti Matrimonial Newsissa miehiä lankeamasta esimerkiksi peruukkien, tekorintojen tai meikin houkutuksiin ja ilmoitti, että jos näin oli käynyt, avioliitto voitiin miehen tahdosta mitätöidä.

© Chris Enss

Pettyneet miehet rellestivät

Joskus vaimoehdokkaiden saapuminen aiheutti enemmän harmia kuin iloa. 

Kun Eliza Farnham päätti hyväsydämisyyttään hakea lännestä hyveellisiä naisia vaimoiksi ja sivistämään ankeaa rajaseutua ja saapui vuonna 1850 San Franciscoon mukanaan joukko naisia, laiturilla vastassa olleet miehet pettyivät nähdessään vain muutaman naisen astuvan laivasta – he kun olivat odottaneet satoja, jolleivät tuhansia naisia. 

Naisia oli joka tapauksessa aivan liian vähän, ja pettymys oli valtava. Kaivostyöläinen Dashel Greech kuvaili tunnelmia:

”San Franciscossa nähtiin tuolloin totta vieköön enemmän juopottelua, uhkapelejä ja tappeluita kuin konsaan.”

1900-luvun alussa länteen oli saapunut jo runsaasti naisia. Vähitellen perheet kasvoivat ja uudet sukupolvet tasapainottivat sukupuolien välillä vallinneen epätasapainon. 

Lue lisää

Chris Enss: Hearts West, True Stories of Mail-Order Brides on the Frontier, A TwoDot Book, The Globe Pequot Press, 2005. 

Ehkä sinua kiinnostaa...