Kalifornian kultakuumeen lähtölaukauksena on pidetty sitä, kun puuseppä James Marshall löysi 24. tammikuuta 1848 kultahippuja joesta Kalifornian Colomasta.
Uutinen löydöstä levisi ensin Pohjois-Amerikassa ja pian ympäri maailmaa ja houkutteli kullan perässä tuhansittain seikkailijoita Yhdysvaltojen länsiosiin.
”Kertomukset kullan runsaudesta tuolla alueella ovat niin poikkeuksellisia, että niitä olisi vaikea uskoa todeksi, elleivät siellä paikan päällä käyneet viranomaiset olisi niitä omin silmin vahvistaneet”, kirjoitti Yhdysvaltojen presidentti James K. Polk joulukuussa 1848.
Kalifornian alueella oli siihen mennessä asunut vain jokunen tuhat ihmistä, mutta nyt sinne ryntäsi valtavasti ihmisiä, jotka unelmoivat rikastuvansa suurella kultalöydöllä. Parissa vuodessa Kaliforniasta tuli kukoistava 300 000 asukkaan osavaltio.
Haaveet eivät olleet aivan perusteettomia, sillä kultakuumeen aikana (1848–1855) Kaliforniasta löytyi noin 350 tonnia kultaa.
Silti vain harva yksittäinen kullankaivaja todella rikastui, sillä vaikka aluksi lähes kuka vain oli voinut löytää kultaa pintamaasta, ryntäyksen kiihtyessä vuoden 1850 jälkeen kultaa oli kaivettava yhä syvemmältä ja siksi todellisiksi menestyjiksi nousivat kaivosten omistajat.
”Moni, todella moni, tänne saapuva kohtaa vastoinkäymisiä.
Tuhannet jättävät luunsa tänne, ja moni joutuu kerjäämään tiensä kotiin”, kirjoitti kullankaivaja Sheldon Shufelt perheelleen vuonna 1850.
