Orjan kirje entiselle omistajalleen: ”Osoitat sanoinkuvaamatonta pahuutta”

Maury, Tennessee, USA, 20.2.1860

Jarmille

Tartun kynääni kirjoittaakseni sinulle pari riviä ja kertoakseni, miten meillä täällä plantaasilla nykyään menee.

Olen raajarikko, mutta pystyn vielä liikkumaan jonkin verran. Muu perhe voi hyvin. Cherry* pärjäilee niin kuin yleensäkin.

Kirjoitan sinulle kertoakseni ahdingosta, johon olemme ajautuneet – osaksi pakosi vuoksi ja osaksi siksi, että varastit oivan tammamme Old Rockin.

Saimme kyllä hevosen takaisin, mutta siitä ei ollut enää juuri mihinkään sinun käsittelysi jälkeen. Joten nyt olen rahapulassani päättänyt myydä sinut.

Olen jo saanut sinusta ostotarjouksen, mutta torjuin sen. Jos lähetät minulle tuhat dollaria ja maksat myös hevosen hinnan, lupaan jatkossa luopua kaikista vaatimuksistani sinua kohtaan.

Pakosi vuoksi meidän piti myydä Abe ja Ann* ja 12 eekkeriä maata.

Haluan, että lähetät minulle pyytämäni rahat, jotta voin ostaa takaisin maan, jonka jouduin vuoksesi myymään. Jos et tee kuten sanon, myyn sinut pois ja voit uskoa, että silloin kyllä ääni muuttuu kellossa.

Olen kuullut, että sinusta on tullut pappi. Jos kerran me etelän ihmiset olemme niin kamalan pahoja, eikö sinun pitäisi tulla tänne saarnaamaan vanhoille tuttavillesi?

Haluaisin mieluusti tietää, oletko lukenut Raamattusi. Jos olet, silloin tiedät varmasti, mitä tapahtuu varkaille, jotka eivät kadu pahoja tekojaan.

Tiedät varsin hyvin, että kasvatimme sinut kuin oman lapsemme, eikä sinua koskaan kohdeltu huonosti.

Muistat varmasti myös, mitä vastasit isännällesi, kun tämä vähän ennen karkuun lähtöäsi kysyi sinulta, haluaisitko tulla myydyksi.

Vastasit kieltävästi ja lupasit, ettet milloinkaan jättäisi häntä.

Sarah Logue

Syracuse, NY, USA, 28.3.1860

Rouva Sarah Loguelle

Sain kirjeesi, jonka lähetit 20. helmikuuta, ja kiitän sinua siitä. On kulunut kauan siitä, kun viimeksi kuulin uutisia rakkaasta äitimuoristani.

Olen iloinen kuullessani, että hän on yhä elossa ja että hän pärjäilee kuten yleensäkin – mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. Olisin mielelläni kuullut hänestä enemmänkin.

Kutsut itseäsi naiseksi, mutta jos sinulla todella olisi naisen sydän, et olisi milloinkaan kertonut minulle, että myit veljeni ja sisareni sen vuoksi, että pakenin etkä voinut hankkia rahaa myymällä minut.

Sanot joutuneesi myymään veljeni Aben ja sisareni Annin ja 12 eekkeriä maata muka siksi, että minä karkasin.

Osoitat sanoinkuvaamatonta pahuutta pyytämällä minua palaamaan omaisuudeksesi aivan kuin olisin karjaa, tai jos kieltäydyn palaamasta, lähettämään sinulle tuhat dollaria, jotta voit ostaa maasi takaisin. Veljeni ja sisareni ostamista takaisin et mainitse sanallakaan!

Jos lähettäisin sinulle rahaa, tekisin sen siksi, että voisit ostaa takaisin veljeni ja sisareni, en siksi, että voisit ostaa maata.

Kerrot olevasi raajarikko, jotta tuntisin myötätuntoa sinua kohtaa, ja tunnenkin.

Samaan aikaan olen kuitenkin myös niin vihainen, että sanat eivät riitä kuvailemaan raivoani, ja se himmentää myötätuntoa, jota tunnen sinua ja jalkaparkojasi kohtaan – tai mikä sinua nyt vaivaakaan.

Sinä viheliäinen nainen! Tiedä, että arvostan vapauttani, puhumattakaan äitini, veljeni ja sisareni vapaudesta, enemmän kuin sinun raihnaista ruumistasi.

Arvostan vapauttani enemmän kuin omaa elämääni ja paljon enemmän kuin kaikkien maailman orjanomistajien ja tyrannien elämää yhteensä.

Kerrot haluavasi myydä minut, ja silti samassa lauseessa väität kasvattaneesi minut kuin oman lapsesi. Nainen! Kasvatitko omat lapsesi myytäväksi markkinoilla tai piiskattavaksi? Missä sisareni ja veljeni ovat? Voitko kertoa sen minulle?

Kuka lähetti heidät sokeriruoko- ja puuvillapelloille, missä heidät pantiin rautoihin, heitä piiskattiin ja he kärsivät ja kuolivat yksin ilman ketään lohduttamassa ja saattamassa heitä hautaan?

Sinä hirveä nainen! Väitätkö, että se et ollut sinä? Siinä tapauksessa vastaan, että sen teki aviomiehesi ja sinä olit samaa mieltä. Se käy selvästi ilmi kirjeestäsi.

Häpeäisit! Sanot minua varkaaksi. Etkö ymmärrä, että minulla oli suurempi oikeus siihen tammaan kuin Manasseth Loguella* oli minuun? Vai onko suurempi synti varastaa tamma kuin ryövätä äitini kehto ja viedä minut häneltä?

Jos todella uskot, että olen menettänyt oikeuteni sinua kohtaan, etkö sinäkin ole menettänyt oikeutesi minuun?

Luulitko voivasi pelotella minut lähettämään rahaa uhkaamalla myydä minut? Tiedä, että halveksin ehdotustasi.

Se on häpeällinen loukkaus, enkä aio antaa tuumaakaan periksi.

Ystävällisin terveisin
J. W. Loguen

Jälkikirjoitus

Jermain Wesley Loguenin kirje julkaistiin orjuutta vastustavassa The Liberator -sanomalehdessä.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1868, Loguenista tuli newyorkilaisen metodistikirkon piispa.

Hän oli paostaan lähtien auttanut muita orjia pakenemaan ja jatkoi sitä piispanakin.