Kun Ulysses S. Grant johti Yhdysvaltojen sisällissodan (1861–65) kenraalina pohjoisvaltiot voittoon, William H. West oli vain jalkaväen sotilas. Kun miehet kohtasivat Washingtonissa vuonna 1872, valtasuhteet kääntyivät hetkeksi päälaelleen.
West oli sodan jälkeen työllistynyt poliisina, Grant oli puolestaan valittu vuonna 1869 Yhdysvaltojen presidentiksi – ja nyt Westin oli luettava lakia istuvalle presidentille:
”Olen syvästi pahoillani, että joudun tekemään tämän, herra presidentti, te kun olette kansakunnan johtaja ja minä vain poliisi, mutta velvollisuus on velvollisuus, sir, ja minun on pidätettävä teidät.”
Presidentti Ulysses S. Grant tunnettiin vaarallisen vauhdikkaana hevoskuskina.
Grant oli vauhtihirmu
Grant sai tuona päivänä vuonna 1872 kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Yhdysvaltojen presidentti, joka on pidätetty virassa ollessaan. Hänen rikoksensa oli hevosvaunuilla ajaminen liian kovalla vauhdilla vilkasliikenteisellä tiellä.
Grant rakasti tunnetusti vauhtia ja ajoi mielellään kilpaa ystäviensä kanssa, ja hän oli saanut Westiltä jo varoituksen päivää ennen pidätystään. Kun presidentti jäi toistamiseen kiinni kaahaamisesta, Westin oli toimittava.
Presidentin seurueen vastalauseista huolimatta Grant vietiin paikalliselle poliisiasemalle, missä hänelle määrättiin nykyrahassa noin 450 euron suuruiset takuut.
Westin mukaan Grant suhtautui asiaan suopeasti – hän maksoi takuunsa ja poistui asemalta.
Presidentin maine ei kärsinyt tapauksesta kolhuja, ennemminkin päinvastoin. Häntä kunnioitettiin aikanaan rehtinä miehenä, joka ei yrittänyt nousta asemansa varjolla lain yläpuolelle.