Aurinko oli laskemassa Etelä-Dakotan lumisen horisontin taakse, kun noin 200 sioux-intiaania valtasi Wounded Kneen kylän Pine Ridgen reservaatissa 27. helmikuuta 1973.
Vuosikausien korruptioon, köyhyyteen ja sortoon ja viranomaisten tyhjiin lupauksiin kyllästyneet intiaanit linnoittautuivat rakennuksiin ja julistivat Wounded Kneen intiaanien hallitsemaksi ”vapautetuksi vyöhykkeeksi”.
Se, että intiaanit valtasivat juuri Wounded Kneen, ei ollut sattumaa. Vuonna 1890 Yhdysvaltojen armeijan sotilaat murhasivat jopa 300 intiaanimiestä, -naista ja -lasta paikassa, jolla on intiaaneille suuri symbolinen merkitys.
Protestoijat muun muassa vaativat Yhdysvaltojen hallitusta noudattamaan sopimuksia, jotka takasivat heimoille suuremman itsemääräämisoikeuden.
Viranomaiset vastasivat lähettämällä Wounded Kneehen joukoittain raskaasti aseistettuja sotilaita ja FBI-agentteja. Seuraavien 71 päivän ajan kylässä käytiin tulitaisteluja ja tapahtui räjähdyksiä, joissa kuoli kaksi intiaania ja useita haavoittui.
Jopa 300 intiaania tapettiin ja haudattiin joukkohautaan Wounded Kneessä vuonna 1890.
Konflikti herätti runsaasti huomiota
Wounded Kneen konfliktista tuli maanlaajuinen uutinen, ja kylään alkoi saapua aktivisteja ja mielenosoittajia eri puolilta Yhdysvaltoja.
8. toukokuuta sitkeät neuvottelut johtivat lopulta tulitaukoon ja miehityksen päättymiseen. Lukuisat intiaanijohtajat saivat rikossyytteen, mutta useimmat vapautettiin myöhemmin.
Hallitus ei taipunut aktivistien vaatimukseen intiaanien itsemääräämisoikeuden lisäämisestä, mutta konflikti teki intiaanien huonoa asemaa tunnetuksi.
Sittemmin Wounded Kneen vuoden 1973 konflikti on symboloinut intiaanien taistelua oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta – aivan kuten vuoden 1890 verilöylykin.