Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, huomasivat Kalifornian asukkaat poikkeuksellisen talven jälkeen.
Ennätysmäiset lumi-, räntä- ja vesisateet piiskasivat yleensä aurinkoista osavaltiota koko talven ja kevään aiheuttaen sähkökatkoja, maanvyörymiä ja tulvia.
Talven ja kevään lumi- ja vesikaaoksessa oli kuitenkin jotain hyvääkin.
Sade on nimittäin saanut veden kertymään vanhojen kullanhuuhdonta-alueiden jokiin.
Painepesurin tavoin toimineet kovat virtaukset ovat irrottaneet jokien mutaisista seinämistä kultahippuja, jotka jatkavat matkaansa virran mukana – vain jäädäkseen Kaliforniaan saapuneiden toiveikkaiden harrastelijakullanhuuhtojien haaviin.
Harrastelijakullanhuuhtojat voivat nyt jälleen löytää vedestä kultaa alkuperäisin menetelmin. Kuvassa kullanhuuhdontakokeilu museossa.
Hiput herättävät haaveet kultalöydöistä
Optimistisimmat amatöörihuuhtojat unelmoivat suuresta kultalöydöstä, jollaisen teki Kaliforniasta ensimmäisenä kultaa vuonna 1848 löytänyt puuseppä James Marshall.
Löytö johti niin kutsuttuun kultaryntäykseen, jonka aikana vuodesta 1849 eteenpäin yli 100 000 ihmistä matkasi Kaliforniaan kultaa etsimään. Joukkoa kutsuttiin ensimmäisen tulovuotensa mukaan nimellä 49’ers, ja seikkailijoiden tavoitteena oli päästä osaksi vuorilta veden mukana alas valuneista rikkauksista.
Kullanetsijöiden innostus on huipussaan. Entinen poliisi Mark Dayton löysi jo 750 dollarin edestä kultaa, ja New York Timesille antamassaan haastattelussa hän uskoo löytävänsä vielä paljon lisää arvometallia.
Mutta raha ei ole kaikki kaikessa. Amatöörikullanetsijä ja geologi Barron Brandon kertoo, että tärkeintä on olla osa uutta kultaryntäystä. ”Suurin palkkio on päästä olemaan tässä mukana”, hän sanoo.