Käärmeenpää oli luultavasti alkujaan osa temppelin koristelua, ja se symboloi käärmejumala Quetzalcoatlia. Erikoista kiviveistoksessa on se, että Quetzalcoatl on puoliksi käärme ja puoliksi lintu, ja hänet kuvataan tyypillisesti höyhenet päänsä ympärillä. Tällä patsaalla ei ole silti höyheniä vaan suomuja, kuten tavallisella käärmeellä.
Vaikuttava veistos löydettiin yliopistorakennuksen alta maanjäristyksen jälkeen, kun maan halkeamat valuttivat pois vesi- ja mutakerrokset, jotka olivat peittäneet käärmeenpäätä yli 500 vuotta.
Hidas prosessi pelastaa värit
Käärmeenpään makaaminen tässä mutasekoituksessa niin monta vuotta on arkeologeille uskomaton onnenpotku, sillä sen ansiosta pää on säilynyt erittäin hyvin. Analyysin jälkeen INAH totesi, että jopa 80 prosenttia alkuperäisistä väreistä on yhä nähtävissä.
Värit, joita asteekit valmistivat mineraaleista ja kasveista, ovat kuitenkin hauraita, ja niiden säilyttäminen kysyy kärsivällisyyttä. Ympäristön muuttuminen 500 vuoden jälkeen voi tietää pahoja vahinkoja: "Tavoitteenamme on antaa käärmeenpään haihduttaa hitaasti kiveen kertynyttä kosteutta", selittivät INAH:n asiantuntijat.
"Jos prosessia kiirehditään, väri voi hävitä ja kiviveistokseen voi jopa syntyä halkeamia tai siihen kiteytyy suoloja", asiantuntijat selittivät.
He ovat kehittäneet erityisen kosteudenpoistokammion, jossa käärmeenpäätä pidetään kuukausia, kun värejä vähitellen konservoidaan ja kaikkea mahdollista analysoidaan.