Kolumbus ei päässyt Intiaan, mutta Amerikan löytyminen avasi uuden kauden löytöretkeilyssä.
Uuden mantereen rikkaudet houkuttelivat Euroopan valtioita. Seikkailijat, sotilaat ja lähetyssaarnaajat lähtivät purjehtimaan Amerikan rannikoita ja suuria jokia pitkin.
Lähes 300 vuotta myöhemmin Pohjois-Amerikasta suuri osa oli vielä tutkimatta, mutta amerikkalaisten siirtokuntien irtaannuttua Britanniasta vuonna 1776 kehitys kiihtyi.
Intiaanit ajoivat viikingit takaisin Islantiin.
Viikinkien turha yritys
1007-1009
Islantilainen Thorfinn Karlsefni yritti perustaa siirtokunnan Pohjois-Amerikkaan 1000-luvun alussa: kolme laivaa toi 160 uudisasukasta Newfoundlandiin.
Uudisasukkaiden ja paikallisten intiaanien tai eskimoiden välillä syttyi taisteluita, ja Thorfinn ja hänen viikinkinsä pakotettiin lähtemään takaisin kotiin.
Hollanti yritti noin 50 vuotta saada jalansijaa Pohjois-Amerikasta, mutta turhaan.
1564-1604
Espanjalaiset etenivät etelässä
Ranskalaiset perustivat vuonna 1564 Pohjois-Amerikan ensimmäisen varsinaisen siirtokunnan Fort Carolinen Floridan pohjoisosiin.
Niin ranskalaisten kuin espanjalaistenkin aiemmat yritykset pysyvän asutuksen perustamiseksi olivat epäonnistuneet nälän, sairauksien ja vihamielisten intiaanien vuoksi.
Vuonna 1565 espanjalaissotilaat tuhosivat Fort Carolinen ja perustivat lähistölle oman asutuksensa nimeltä St. Augustine. Kaupunki on yhä olemassa, joten se on Pohjois-Amerikan vanhin eurooppalaisten perustama ja jatkuvasti asuttu kaupunki.
Vuonna 1598 espanjalainen Juan de Oñate lähti viidensadan miehen kanssa Meksikosta nykyisen Texasin, New Mexicon, Oklahoman, Arizonan ja eteläisen Kalifornian seuduille.
Alueesta tehtiin Espanjan siirtokunta, ja aatelisille lahjoitettiin sieltä maata veronkantajana toimimista ja paikallisten käännyttämistä vastaan.
Se houkutteli alueelle runsaasti espanjalaisia, ja sinne syntyi kaupunkeja, linnoituksia ja lähetysasemia, kuten Santa Fe, Los Angeles ja San Francisco.
Ranska antoi periksi Floridassa ja perusti vuonna 1604 Acadian siirtokunnan mm. nykyisen Uuden-Englannin alueelle.
1607
Englanti syrjäytti Espanjan
Espanjalaiset haalivat omaisuuksia Etelä-Amerikan siirtokunnistaan.
Englanti halusi estää Espanjaa saamasta jalansijaa myös Pohjois-Amerikassa, joten se perusti soiseen niemeen Virginiaan Jamestownin linnoituksen vuonna 1607.
Aluksi sairaudet ja nälkä piinasivat uudisasukkaita, mutta myöhemmin saapuneet uudisasukkaat ryhtyivät kasvattamaan tupakkaa, ja menestyksekäs kauppa sai siirtokunnan kukoistamaan.
Ensimmäiset afrikkalaiset orjat tuotiin Jamestowniin vuonna 1619.
Englanti alkoi edetä voimakkaasti Pohjois-Amerikassa ja syrjäytti vähitellen Espanjan maailman johtavana siirtomaamahtina.
1623–1664
Hollanti joutui taipumaan
Vuonna 1623 itärannikolle Hudsoninjoen suulle perustettiin virallisesti Hollannin siirtokunta.
Kolme vuotta myöhemmin siirtokunnan kuvernööri osti lenapeintiaaneilta Manhattanin saaren ja perusti Nieuw Amsterdamin, nykyisen New Yorkin.
Puu- ja turkiskauppaa käynyt siirtokunta joutui kiistoihin paikallisten intiaanien ja laajenevien englantilaissiirtokuntien kanssa.
Vuonna 1664 hollantilaisten oli pakko väistyä ja englantilaiset ottivat alueen haltuunsa.
1775-1807
Uuden kansakunnan synty
13 Britannian siirtokuntaa nousi aseisiin emämaata vastaan, ja Britannia tunnusti Yhdysvaltojen itsenäisyyden verisen itsenäisyyssodan jälkeen vuonna 1783. Maassa oli tuolloin vain kolme miljoonaa asukasta, mutta kansakunta oli täynnä optimismia.
Vuonna 1803 Yhdysvallat osti Ranskalta Keskilännessä sijainneen reilun 2,1 miljoonan neliökilometrin kokoisen Louisianan alueen 15 miljoonalla dollarilla.
Kaupan myötä Yhdysvaltojen silloinen maa-ala kaksinkertaistui.
Vuonna 1804 Yhdysvallat lähetti Meriwether Lewisin ja William Clarkin etsimään reittiä mantereen poikki Tyynellemerelle.
He löysivät paljon luonnonvaroja, jotka kiinnostivat uudisasukkaita. Heidän jäljissään seurasikin runsaasti turkismetsästäjiä, kullankaivajia ja maanviljelijöitä.
Espanja, Yhdysvallat, Venäjä ja Britannia alkoivat kiistellä Pohjois-Amerikan lounaisosista. Alaskassa asui noin 700 venäläistä, ja Yhdysvallat ja Britannia pelkäsivät Venäjän vaikutusvallan kasvua alueella.
1846-1862
Rautatie yhdisti maan
Texasin irtautuminen Meksikosta ja liittyminen Yhdysvaltoihin johtivat levottomuuksiin Meksikon hallitsemassa Kaliforniassa, ja vuonna 1846 Yhdysvallat julisti sodan Meksikolle.
Kaksi vuotta myöhemmin Meksiko luovutti Kalifornian, Arizonan, Utahin ja New Mexicon Yhdysvalloille noin 18 miljoonan dollarin korvausta vastaan. Pian Kalifornian kultalöytö houkutteli satoja tuhansia ihmisiä länteen.
Vuonna 1862 Yhdysvallat oli jyrkästi jakautunut maa: sisällissota jakoi maan pohjoiseen ja etelään ja Kalliovuoret itään ja länteen.
Pohjoisvaltioiden hallitus päätti rakentaa rautatien mantereen poikki, ja kuuden vuoden ajan tuhannet siirtotyöläiset idässä ja lännessä räjäyttivät, kaivoivat maata ja laskivat raiteita lähestyen toisiaan kilometri kilometriltä, kunnes radan päät kohtasivat Utahissa.
Radan valmistuttua 4 126 kilometrin matka Atlantilta Tyynelle valtamerelle kesti kuukausien sijaan enää 83 tuntia.
1867-1890
Jakolinjat vakiintuivat
Talouskriisiin ajautunut Venäjä myi vuonna 1867 Alaskan Yhdysvalloille 7,2 miljoonalla dollarilla, minkä jälkeen Pohjois-Amerikan kartta onkin näyttänyt nykyiseltään.
Rannikolta toiselle ulottuvista Yhdysvalloista tuli Pohjois-Amerikan johtava valtio.
Kanada päätyi briteille, jotka olivat ajaneet ranskalaiset pois, ja Meksikon itsenäistyminen katkaisi espanjalaisten pyrkimykset luoda oma pohjoisamerikkalainen imperiuminsa.
Pohjois-Amerikka oli jaettu.