”Vaikka tarinan tapahtumat ovat kuvitteellisia... Nämä. Ihmiset. Olivat olemassa.”
Näin alkaa Netflixin häpeämättömän viihdyttävä lännenelokuva The Harder They Fall, jonka inspiraationlähteenä ovat olleet afroamerikkalaiset cowboyt ja rikolliset 1800-luvun Yhdysvalloissa. Avainsana on ”inspiraatio”, sillä elokuvaa saa tutkia suurennuslasilla löytääkseen sieltä vastaavuuksia todelliseen Amerikan historiaan.
The Harder They Fall on pikemminkin kuin värikäs sarjakuva kuin todenmukainen ajankuva Villistä lännestä. Päähenkilöiden aseidenkäsittely ja osumatarkkuus saavat Lucky Luken näyttämään puolisokealta amatööriltä, ja ruumiita kertyy ja veri virtaa. Historiallisten tosiasioiden kanssa leikittely onkin juuri The Harder They Fallin pointti.
Ohjaaja Jeymes Samuelin mukaan elokuva on kunnianosoitus niille todellisille afroamerikkalaisille, jotka on sivuutettu historiantutkijoiden ja Hollywoodin Villin lännen valkopesussa.
”Mustat on unohdettu Villin lännen historiasta ja Hollywoodin kertomuksista vanhasta Villistä lännestä”, The New York Times -lehti kirjoitti elokuvan ensi-illan jälkeen.
Katso The Harder They Fallin traileri
Joka neljäs cowboy oli musta
The Harder They Fall alkaa klassisella lännenelokuvien kuvastolla: Autiolla lännen tasangolla on pieni mökki, jonka savupiipusta nousee savua. Sisällä mustaihoinen perhe aloittelee ruokarukousta.
Äkkiä ovelta kuuluu koputus, ja suuri musta mies, jonka kasvot ovat leveälierisen hatun peitossa, astuu sisään kultainen revolveri kummassakin kädessään. Hän murhaa kylmäverisesti perheen äidin ja isän ja viiltää ristin kirkuvan pojan otsaan.
Mies on rosvokoplan johtaja Rufus Buck, joka hallitsee Redwoodin kaupunkia kovin ottein koplansa mustien henkipattojen avulla. Hänen orvoksi tekemästään pojasta tulee vartuttuaan myös roisto ja kilpailevan koplan johtaja.
Pojan nimi on Nat Love, ja hänellä on vain yksi päämäärä: etsiä mies, joka murhasi hänen vanhempansa. Alusta asti on selvää, että elokuva ei voi loppua muuhun kuin Nat Loven ja Rufus Blackin veriseen välienselvittelyyn.
Juoni ei ole erityisen omaperäinen, mutta on virkistävää nähdä välillä mustia lausumassa nokkeluuksia ja heiluttamassa revolvereita muutakin kuin sivuosissa. Vaikka elokuvan juoni on keksitty, Villissä lännessä oli todellisuudessa paljon mustia cowboyita ja rikollisia.
Historiantutkijoiden arvion mukaan jopa yksi neljästä cowboysta oli mustaihoinen 1800-luvun Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen sisällissodassa (1861-1865) mustat orjat kaitsivat karjaa talon isännän ollessa sotimassa. Orjien vapauttamisen jälkeen vuonna 1865 monet afroamerikkalaiset hankkivat elantonsa itsenäisinä karjanajajina.
Yksi heistä oli Nat Love. Toisin kuin elokuvassa, Love ei ollut rikollinen vaan entinen orja, josta tuli lainkuuliainen cowboy ja joka sai lisänimen ”Deadwood Dick” menestyttyään rodeokisoissa.
Nat Loven verivihollinen Rufus Buck esitetään elokuvassa noin viisikymppisenä miehenä. Todellisuudessa musta rikollinen oli vain 18-vuotias, kun hän riehui ja herätti kauhua koplineen Arkansasissa ja Oklahomassa. Kopla ryösti, raiskasi ja tappoi seitsemän ihmistä kahden viikon aikana ennen kiinni jäämistään. Kaikki koplan viisi jäsentä päätyivät hirteen.
Elokuvassa Buckin joukkioon kuuluu muun muassa ”Cherokee Bill”, jota kuvaillaan lännen nopeimmaksi ampujaksi. Miehet eivät oikeasti koskaan tavanneet, mutta Bill oli varsinainen asetaituri. Ennen kiinni joutumistaan vuonna 1896 ”Cherokee Bill” ampui ja surmasi kahdeksan miestä, joista yksi oli hänen oma lankonsa.
Historiallisuus hukassa
The Harder They Fall on väkivaltainen kuin splatter-elokuva, värikäs kuin TV-mainos ja jopa raivostuttavan välinpitämätön kuvaamiensa henkilöiden ja aikakauden historiallisten faktojen suhteen.
Elokuva ansaitsee silti kiitosta siitä, että se nostaa esiin historian pääosin unohtamia afroamerikkalaisia Villin lännen hahmoja. Jos katsoja kuitenkin kuvittelee elokuvan antavan todenmukaisen kuvan noiden hahmojen elämästä, hän joutuu pettymään.
