Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Kuvernööri lopetti noitavainon

Kun noituussyytökset alkoivat synnyttää pakokauhua Salemissa Englannin Massachusettsin siirtokunnassa, kuvernööri Phips perusti tuomioistuimen tutkimaan asiaa. Tuomarit menivät kuitenkin liian pitkälle, ja Phipsin oma vaimokin sai syytteen. Niinpä hän kirjoitti kirjeen.

Granger/Imageselect/Shutterstock

Boston, New England, 21.2.1693

Kunnioitettu Nottinghamin jaarli, Whitehall, Lontoo

Teidän Ylhäisyytenne

Samuel and Henry -aluksen kapteenin ­välityksellä olen jo kertonut, että vankilat olivat jo minun tänne saapuessani täynnä noituudesta syytettyjä ­ihmisiä.

­Kerroin tuolloin myös, että sain kuulla valituksia lukemattomilta noitien kiusaamilta henkilöiltä, jotka myös mainitsivat kiusaajansa nimeltä.

Koska valitusten määrä kasvoi päivä päivältä, perustin ­varakuvernöörin ja kuvernöörin neuvoston suosituksesta erityisen oikeus­komission ­käsittelemään syytöksiä.

Komissiota johti varakuvernööri, ja muut jäsenet valittiin siirtokunnan parhaiden ja kyvykkäimpien asukkaiden keskuudesta. Siksi luotin oikeuden kykyyn käsitellä ­tapaukset asianmukaisesti.

Juuri tuolloin poistuin ­Salemista johtaakseni ­armeijaa siirtokunnan itäosassa, jossa ranskalaiset ja intiaanit olivat hyökänneet rajan tuntumassa sijaitseviin kaupunkeihimme.

Kun sitten myöhemmin palasin Salemiin, oli selvää, että kaupungin asukkaat olivat erittäin tyytymättömiä oikeuden toimintaan.

20 ihmistä oli tuomittu ja ­teloitettu, vaikka useimmat heistä olivat monien mielestä täysin syyttömiä.

Todistelu sujui seuraavasti: epäilty sekä henkilö, joka oli syyttänyt häntä noituudesta, kohtasivat oikeudessa.

Jos syytöksen esittäjä kaatui maahan tuskissaan vääntelehtien, kunnes syytetty kosketti häntä, oikeus katsoi syytetyn syyllisyyden osoitetun toteen.

Sitten syytösten esittäjä vannoi valalla, että juuri syytetty oli hänen tuskiensa ­aiheuttaja ja että hän oli nähnyt henkiolennon irtautuvan syytetyn ruumiista ja hyökänneen hänen kimppuunsa.

Perehtyessäni asiaan sain kuulla tuomareilta, että tämä oli vasta tutkinnan ensim­mäinen vaihe ja että he kuulivat ­lisäksi todistajia, jotka vannoivat syytettyjen ­todella olevan noitia.

Vähitellen vakuutuin kuitenkin siitä, että piru voi tekeytyä viattomaksi ihmiseksi.

Syytettyjen joukossa oli monia, jotka tiesin varmuudella syyttömiksi. Monia nuhteettomia ja arvostettujakin ihmisiä oli syytetty noidiksi ja velhoiksi.

Tästä huolimatta varakuvernööri jatkoi ihmisten suureksi kauhuksi itsepintaisesti oikeuden käymistä entiseen tapaan.

Tyytymättömyys vain kasvoi, kunnes käskin ­lopettaa oikeudenkäynnit. Päätökseni perustui siihen, että tiesin monien syyttömien ihmisten joutuvan kärsimään, jos ­oikeudenkäynnit olisivat jatkuneet.

Tuolloin vankilan kylmyydessä ja kurjuudessa virui 50 ihmistä. Monien tuomittujen kohdalla väite heiltä näyttävästä henkiolennosta oli ainoa todiste heidän syyllisyydestään.

Vangitsemisperusteet olivat useimpien syytettyjen kohdalla puutteelliset, ja siksi käskin vapauttaa useita henkilöitä takuita vastaan.

Pyysin myös tuomareita laatimaan perusteet ­vapauttaa loputkin, jotta nämä eivät kuolisi vankeuden aikana.

”Monia nuhteettomia ja arvostettujakin ihmisiä oli syytetty noidiksi ja velhoiksi.”
W. Phips

Osa tuomareista julisti tuolloin yksimielisesti, että heidän aiemmin noudattamansa oikeuskäytäntö oli ollut liian ankara ja ­perusteiltaan virheellinen.

He myös lupasivat toimia toisella tavalla tulevissa oikeudenkäynneissä, jos ­sellaisia vielä järjestettäisiin.

Kun herra Increase Mather ja muutama muu hengenmies myönsivät, että he ­uskoivat paholaisen voivan naamioitua viattomaksi ihmiseksi ja siten piinata muita, ihmisten tuomitseminen toisten näkyjen ­perusteella loppui siihen.

Kaikesta tästä johtuen sallin järjestää ­oikeuden erityisistunnon Salemissa ­Essexin piirikunnassa tammikuun kolmantena päivänä. Päätuomarina toimi ­jälleen varakuvernööri.

Oikeudenkäynnissä noudatettiin uutta toimintatapaa, ja niinpä vain kolmea ­yhteensä 52:sta syytetystä ei vapautettu.

Kuninkaan ­oikeusministeri myönsi minulle, että kolmen tuomitun olosuhteet ja tilanne olivat aivan samanlaiset kuin vapau­tettujenkin, ja että hänen mielestään tuomitut olisi voitu vapauttaa aivan ­samoin perustein kuin muutkin.

Varakuvernööri allekirjoitti kuitenkin välittömästi teloitusmääräyksen kolmelle nyt tuomitulle sekä viidelle jo aiemmin tuomitulle henkilölle.

­Ottaen huomioon tavan, jolla aiemmat ­oikeudenkäynnit oli hoidettu, määräsin teloituksia lykättä­väksi, kunnes Hänen Majesteettinsa ehtisi esittää kantansa.

Lykkäys ei ollut varakuvernöörille ­mieleen, ja sokean raivon vallassa hän kieltäytyi osallistumasta Charlestownin oikeudenkäyntiin. Kävi ilmi, että hän oli – minun tietämättäni ja ilman suostumus­tani – kiirehtinyt asiaa tieten tahtoen, ja hänen määräyksensä vuoksi tuomittujen maat ja kaikki muu omaisuus oli ehditty takavarikoida.

Kohtuuttomien oikeuskäytäntöjen ­lopettaminen haihdutti tummat pilvet provinssimme yltä, ennen kuin ne ehtivät syöstä sen tuhoon.

Tuo paholaisen aiheuttama harha ­vaikutti kuitenkin tuhoisasti monien Hänen Majesteettinsa alamaisten elämään.

Pelko tärveli monien arvostettujen asukkaiden nimen ja maineen ja vaikeutti suuresti Hänen ­Majesteettinsa asioiden hoitamista provinssissamme.

Asia on aiheuttanut minulle paljon huolta, mutta nyt en ole enää kuullut uusia valituksia. Siellä, missä väki oli aiemmin riitautunut ja jakaantunut asian tiimoilta eri leireihin, vallitsee taas rauha ja sopusointu.

Teidän Ylhäisyytenne
uskollisin ja nöyrin palvelija
William Phips

© The Picture Art Collection/Imageselect

William Phips

  • Eli:

    1651-1695.

  • Kansallisuus:

    Amerikkalainen.

  • Ammatti:

    Laivanrakentaja, veron­kantaja ja Englannille kuuluvan Massachusettsin siirtokunnan kuvernööri Pohjois-Amerikassa.

  • Perhe:

    Naimisissa Mary Spencer Hullin kansa. Parilla oli adoptoitu poika.

  • Tunnetaan:

    Englannin kuningas Jaakko II aateloi Phipsin, kun tämä oli vuonna 1687 nostanut pintaan aarteen espanjalaisesta hopealaiva Nuestra Señora de la Concepciónista. Parhaiten hänet ­kuitenkin muistetaan toimistaan Salemin kuuluisien noitaoikeudenkäyntien aikana.

Jälkikirjoitus

William Phipsin kirjeen jälkeen ketään ei enää tuomittu noituudesta kuolemaan, ja kolme kuukautta myöhemmin useimmat epäillyt oli vapautettu. ­

Salemin noitaoikeudenkäynneissä oli syytettyinä kaikkiaan 200 henkilöä, joista 20 teloitettiin. Vuonna 2001 Massachusettsin osavaltio palautti kaikkien tuomittujen maineen.

Salem tunnetaan silti yhä ”noitien kaupunkina”.

Lue myös:

Amerikan historia

Löytöretket: Amerikan löytyminen mullisti maailman

5 minuuttia
Amerikan historia

Majavannahat houkuttelivat eurooppalaisia Pohjois-Amerikkaan

10 minuuttia
Amerikan historia

Omat pettivät siouxsoturi Hullun Hevosen

19 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota