Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Ku Klux Klan ei voi paeta historiaansa

Ku Klux Klan on ajanut rotuerottelun asiaa Yhdysvalloissa väkivallan ja pelottelun keinoin vuodesta 1865. Ajoittain hiljaiseloakin viettänyt järjestö on jättänyt verisen jälkensä maan historiaan. Yhdysvallat yrittää päästä sopuun synkän menneisyytensä kanssa.

Polfoto/AP

James Ford Seale näytti ihan tavalliselta ikääntyneeltä mieheltä. Sellaisena hänen naapurinsakin Roxiessa Mississippissä häntä pitivät.

Sitten poliisi selvitti hänen yli 40 vuotta hautomansa karmean rikoksen. Elokuussa 2007 Seale tuomittiin kolmeen elinkautiseen osallisuudestaan kahden mustan nuoren, Henry Hezekiah Deen ja Charles Eddie Mooren, murhaan.

Murhatut nuoret olivat 2. toukokuuta 1964 matkalla juhliin, kun Seale sieppasi heidät. Seale uhkasi heitä aseella, ja toiset klaanin jäsenet sitoivat heidät puuhun ja ruoskivat heitä.

Sen jälkeen Seale sitoi uhriensa kädet ja suukapuloi heidät, ahtoi heidät auton tavaratilaan ja ajoi noin 150 kilometrin päässä sijaitsevalle Mississippijoelle.

Uhrit olivat vielä elossa, kun Seale kumppaneineen heitti heidät veneestä jokeen. Poikiin kiinnitetyt painot vetivät heidät pinnan alle.

Murhia todistamassa ollut klaanilainen kertoi FBI:n kuulusteluissa, että Seale oli aikonut ampua uhrinsa ennen jokeen heittämistä mutta oli tullut toisiin ajatuksiin, koska ei ollut halunnut sotkea venettä uhriensa vereen.

Henry murhattiin, koska Seale kumppaneineen uskoi hänen ajavan mustien oikeuksia ja Charles taas surmattiin, koska hän oli Henryn ystävä.

Pian murhien jälkeen FBI pidätti kaksi miestä murhista epäiltynä. Toinen heistä oli silloin 29-vuotias James Ford Seale.

Kun Seale sai kuulla, että häntä epäiltiin murhista, hän vastasi FBI:n­ asiakirjojen mukaan näin: ”Juu, mutta en aio tunnustaa. Teidän on todistettava se.”

Tapaus siirrettiin paikallisviranomaisille, jotka tuolloin hylkäsivät sen ”todisteiden” puuttuessa.

James Ford Seale tuomittiin kolminkertaiseen elinkautiseen 43 vuotta mustien nuorten murhien jälkeen.

© Polfoto/AP

Ku Klux Klan piinasi koko Yhdysvaltoja

Näiden mustien nuorten murha ei ollut yksittäistapaus.

Vuodesta 1865 Ku Klux Klan oli terrorisoinut miltei kaikkia Yhdysvaltain kaupunkeja ja osavaltioita ja murhannut raa’asti suuren joukon niin mustia kuin valkoisiakin ihmisiä.

Väkivallan kierre saavutti lakipisteensä kesällä 1964, jolloin joukko kansalaisoikeus­aktivisteja matkusti pohjoisesta etelä­valtioihin valistamaan etelän mustaa väestöä heidän äänioikeudestaan.

Ajan­jaksoa kuvataan elokuvassa Mississippi palaa (1988), jonka aiheena on kolmen kansalaisoikeusaktivistin murha Meridianin pikkukaupungissa Mississippissä.

Murhat olivat Ku Klux Klanin työtä ja tapahtuivat samoihin aikoihin kuin Henry Deen ja Charles Mooren murhat. Nuorukaisten pahoinpidellyt ruumiit löydettiin juuri Meridianin aktivistien etsintöjen yhteydessä.

Ku Klux Klan oli sekalaista sakkia

1960-luvun murhat olivat karu muistutus Ku Klux Klanin tunnuslauseesta, jonka mukaan järjestö oli ja on olemassa ”eilen, tänään ja ikuisesti”.

Ku Klux Klan perustettiin vuonna 1865, ja alun perin se oli sisällissodan häviäjäpuolen entisten sotilaiden löyhä yhteenliittymä.

Alkuun järjestö toimi henkireikänä sotilaille, joiden oli vaikea sopeutua normaalielämään sodan jälkeen.

He eivät olleet unohtaneet sodassa kärsittyä karvasta tappiota, ja klaanista tuli pian väline, jonka avulla eteläval­tioiden asukkaat saattoivat vastustaa liittovaltion hallituksen pyrkimyksiä lopettaa orjuus etelävaltioissa.

Nimi ”Ku Klux Klan” muodostuu kreikan piiriä tarkoittavasta sanasta ”kuklos” ja järjestön perustajien skottilaisiin juuriin viittaavasta sanasta ”klaani”.

Vaikka klaanilla ei ollut selkeää keskus­johtoa, se levisi nopeasti kaikkiin etelävaltioihin, missä suuri joukko itsenäisiä ryhmiä toimi Ku Klux Klanin nimen suojissa.

Monet niistä koostuivat kirjavasta joukosta köyhiä maanviljelijöitä, kiihkouskovaisia, katkeria sotaveteraaneja ja syrjäytyneitä nuoria miehiä.

Yhteistä jäsenille oli vain valkoinen ihonväri, kristinusko sekä tyytymättömyys etelä­valtioissa vallitseviin oloihin.

Klaanin viha kohdistui lähinnnä vapautettuihin orjiin, valtion virkamiehiin ja mustien koulujen opettajiin, joita uhkailtiin, pahoipideltiin ja jopa murhattiin.

Vuonna 1871 presidentti Ulysses S. Grant sai tarpeekseen klaanista ja hyväksyi ns. ”Klan Act”-lain, jonka perusteella klaanin jäsenet voitiin tuomita osallisuudesta salaliittoon.

Laki on edelleen voimassa. Satoja klaanilaisia vastaan nostettiin syytteitä, ja 1870-luvun puoliväliin mennessä ensimmäinen Ku Klux Klan oli käytännössä lakannut olemasta.

Nathan Bedfordia kunnioitettiin pitkään urheana kenraalina. Hänen patsaansa Memphisissä, Tennesseessä on kuitenkin poistettu ja vuosittaiset juhlat hänen kunniakseen on lopetettu kannanottona hänen rooliinsa Ku Klux Klanissa ja asemaansa orjakauppiaana.

© Bridgeman

Kenraalista tuli Ku Klux Klaanin ensimmäinen johtaja

Nathan Bedford Forrest oli Yhdysvaltojen sisällissodassa etelävaltioiden joukkojen kenraali. Sodan jälkeen hänet valittiin Ku Klux Klanin johtoon.

Vuonna 1867 Ku Klux Klanin perustajat päättivät, että klaanilla piti olla hierarkkinen rakenne. Johtajaksi valittiin Nathan Bedford Forrest – entinen orjakauppias, joka oli sisällissodassa saanut mainetta rohkeana ja ovelana ratsuväen kenraalina.

Monet sotahistorioitsijat pitävät Forrestia sisällissodan parhaana kenraalina, mutta hän oli myös kiistelty upseeri.

Vuonna 1864 häntä epäiltiin sotarikoksesta, sillä hän oli johtanut osastoa, joka oli surmannut aseettomia ja haavoittuneita vihollissotilaita.

Forrestille klaani oli sotajoukko, jonka avulla hän saattoi jatkaa taistelua pohjoisvaltioita vastaan.

Vain kahden vuoden jälkeen vuonna 1869 Forrest kuitenkin jätti klaanin, koska vastusti väkivallan kohdistamista siviiliväestöön.

Vuonna 1871 kongressi vapautti Forrestin klaanin jäsenyyssyytteestä ja totesi, että hän oli ollut mukana vain lopettaakseen järjestön toiminnan.

Ku Klux Klan palaa takaisin – suurempana ja vahvempana

Vaikka Ku Klux Klan oli käytännössä kuollut, sitä ei ollut vielä kuopattu. Järjestön toiminta elpyi vuonna 1915, ja siitä tuli vahvempi kuin koskaan.

Yksi syy järjestön uuteen nousuun saattoi olla se, että 1900-luvun alussa Yhdysvalloista oli hyvää vauhtia kehittymässä nykyaikainen teollisuusvaltio.

Uusi teknologia ja sarjatuotanto kasvattivat teollisuutta, mikä lisäsi hyvinvointia mutta myös epätasa-­arvoa.

Kaikki eivät suinkaan päässeet osallisiksi uuden keskiluokan hyvinvoinnista, ja jotkut alkoivat purkaa vihaansa niihin, jotka olivat jo valmiiksi yhteiskunnan laitamilla, kuten mustiin, juutalaisiin ja eurooppalaisiin siirtolaisiin, joita tulvi Yhdys­valtoihin työn perässä.

Vaikka orjuus oli virallisesti lakkautettu, mustat ja valkoiset elivät edelleen kuin eri maailmoissa.

Etelävaltioissa jako oli juurtunut niin syvään, että valkoisille ja mustille oli omat koulunsa ja kirkkonsa, omat paikkansa busseissa ja jopa omat alueensa yleisissä puistoissa.

Rodut elivät näennäisesti ”erillään mutta tasavertaisina”, mutta oli ilmi selvää, että mustat olivat pikemminkin erillään kuin tasavertaisia.

Pohjoisessa tilanne ei ollut juurikaan parempi: vaikka yhteiskunnassa teoriassa vallitsi tasa-arvo, mustat saivat säännönmukaisesti huonomman koulutuksen, työpaikat ja asunnot.

Tässä tilanteessa D. W. Griffithin suurelokuva Kansakunnan synty osui napakymppiin. Elokuva ja radio yhdistivät kansaa, ja elokuvan ensi-ilta vuonna 1915 sai runsaasti huomiota.

Elokuva kuvasi alkuperäistä 1860-luvun Ku Klux Klania ”aidon” Amerikan puolustajana ja pelastajana ”barbaarisia mustia” vastaan.

Miljoonat ihmiset jonottivat katsomaan elokuvaa, ja Yhdysvaltoihin levisi oikea ”Ku Klux -kuume”. Ihmiset ostivat KKK-päähineitä, järjestivät KKK-juhlia ja jopa valmistivat ruokaa valkoisissa KKK-esiliinoissa.

Pian joka seitsemäs amerikkalainen oli klaanin jäsen, ja järjestö hallitsi poliittista elämää monilla alueilla eri puolilla maata.

Alun perin Ku Klux Klanissa ei naamioiduttu valkeisiin kaapuihin, vaan mitkä tahansa kankaat saivat kelvata.

© Bridgeman

Ku Klux Klanin uusi nousu

Klaanin uuden nousun takana oli William Joseph Simmons. Hän oli entinen metodistisaarnamies ja pakkomielteisen kiinnostunut salaseuroista.

Simmons halusi kiihkeästi perustaa täydellisen sala­seuran ja perustikin Knights of the Ku Klux Klan -nimisen järjestön.

Alkuperäisen Ku Klux Klanin periaatteiden mukaisesti hän loi ritarikunnalle tiukan hierarkkisen rakenteen, oman salakielen ja monimutkaiset rituaalit.

Simmons anoi Georgian osavaltiolta lupaa perustaa ”puhtaasti filantrooppisen hyvätekeväisyysjärjestön”; lupa myönnettiin kaksi päivää ennen Kansakunnan synty -elokuvan ensi-iltaa vuonna 1915.

Ensi-iltapäivänä yleisö sai nähdä kaksi ilmoitusta rinta rinnan – toisessa mainostettiin elokuvaa ja toisessa Simmonsin klaania:

”Maailman suurin salainen, yhteiskunnallinen, isänmaallinen ja veljellinen hyväntekeväisyysjärjestö” julisti ilmoitus, jota koristi valkoiseen kaapuun pukeutuneen ratsastajan kuva – aivan kuten elokuvankin mainosjulistetta.

Ristin polttaminen on vanha skottilainen tapa, jolla klaanit viestivät keskenään. Ku Klux Klan omi tavan vuonna 1915 ja antoi sille uuden merkityksen.

Simmonsin ajoitus oli täydellinen. Kaksi vuotta aiemmin 13-vuotias Mary Phagan oli raiskattu ja murhattu työpaikkansa kellarissa Mariettan kaupungissa Georgiassa. Tehtaanjohtaja, juutalainen Leo Frank, pidättiin heti murhasta epäiltynä.

Murha herätti henkiin vanhat ennakkoluulot ja rotuvihan ja tasoitti tietä Simmonsin vastaperustamalle Ku Klux Klan -järjestölle.

Skandaalinnälkäinen lehdistö keksi tarinoita Leo Frankin seksihurjasteluista ja kertoi, kuinka tehtaan seiniä peittivät kuvat vähäpukeisista tanssitytöistä.

Oikeu­denkäynnin aikana väkijoukot osoittivat mieltään oikeustalon ulkopuolella, ja korkeimman oikeuden tuomari Oliver Wendell Holmes ilmaisi huolestumisensa siitä, että valamiehistöön kohdistunut painostus saattoi estää oikeu­denkäynnin puolueettomuuden.

Holmesin epäilyksistä ja todistajan­lausuntojen epäuskottavuudesta huolimatta Leo Frank tuomittiin kuolemaan.

Georgian kuvernööri muutti kuitenkin tuomion elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Sellissään Leo Frank kirjoitti vaimolleen ja tukijoilleen kirjeen, jossa hän ilmaisi uskovansa, että pystyisi todistamaan syyttömyytensä.

Kesällä 1915 Mary Phaganin haudasta oli tullut pyhiinvaelluskohde monille, jotka halusivat kostaa tytön kuoleman.

Elokuussa 1915 joukko miehiä murtautui vankilaan, sieppasi Leo Frankin ja hirtti hänet. Mukana oli monia Simmonsin klaanin perustajajäseniä.

Juutalainen Leo Frank siepattiin sellistään ja lynkattiin vuonna 1915 rangaistukseksi nuoren tytön raiskauksesta ja murhasta.

© Polfoto/AP

Rahaa virtasi Ku Klux Klanille

Uuden Ku Klux Klanin pääpaikka perustettiin Atlantaan. Simmons hallitsi järjestöä apunaan Southern Publicity Association (SPA) -mainostoimisto, joka huolehti klaanin julkisuuskuvasta.

Tehokas markkinointi ja salaperäiset rituaalit olivat kaiketi toimiva yhdistelmä, koska järjestön liiketoiminta lähti hyvään kasvuun.

Kaikkialle maahan lähetettiin värväreitä hankkimaan uusia jäseniä. Klaanin jäsenmaksu oli 10 dollaria, josta meni 2,50 dollaria SPA:lle ja loput värväreille sekä klaanin kassaan.

1920-luvun alussa jäsenmaksut, julkaisut, klaanipuvut ja muut tuotteet toivat klaanille yli 1,5 miljoonan dollaria.

Klaanin päämaja muutti uusiin komeisiin tiloihin, ja klaani osti valkoisia kaapuja valmistavan tehtaan.

Vuonna 1921 klaani oli rikastunut niin paljon, että sillä oli varaa ostaa Simmonsille suuri talo, uusi auto ja maksaa hänelle 25 000 dollaria korvauksena järjestön perustamisesta.

Pian klaanin jäsenet ja kannattajat olivat nousseet tärkeisiin virkoihin poliisivoimissa, kapunginhallinnossa, kirkossa ja kuvernöörinvirastoissa ympäri maan.

Klaanilla oli niin paljon valtaa, että joillakin seuduilla se hallitsi ihmisten elämää rautaisella otteella.

Ku Klux Klan houkutteli jäseniä

Myös Bastropin kaupungissa Louisianassa klaanilla oli runsaasti kannattajia sekä uusrikkaiden että työpaikkojen perässä kaupunkiin muuttaneiden nuorten miesten keskuudessa.

Bastropissa oli vain yksi elokuvateatteri ja vain muutama naimaton nainen eikä siellä myyty alkoholia. Niinpä klaanin tarjoama ajanviete houkutti muualta tulleita nuorukaisia.

Eräässä sanomalehtiartikkelissa kerrottiin, että Ku Klux Klanin jäsenyys oli ”yhtä halloweenjuhlaa koko vuoden” nuorten miesten partioidessa teillä ja metsissä.

Huhu kertoi paikallisen metodistipapin olevan klaanin jäsen, ja Baltimore Sun -lehden mukaan Bastropin nuorille miehille ”oli tärkeää tietää, että kirkko siunasi heidän toimintansa”.

Siunauksensa antoivat myös kaupungin sheriffi, syyttäjä sekä poliisit, jotka olivat itsekin jäseniä.

Naapurikaupungissa Mer Rougessa klaanilla meni huonommin. Muutamia vuosia aiemmin kaupunki oli ollut tärkeä kauppakeskus ja seudun yläluokan asuinpaikka, mutta se oli menettänyt asemansa Bastropille.

Mer Rougen klaanipäällikkö B. M. McKoin oli tyytymätön: toisin kuin Bastropissa klaani ei hänen mielestään nauttinut Mer Rougessa ansaitsemaansa arvostusta.

Mer Rougen miesväen kuri oli höltynyt: he ryypiskelivät ja pelasivat korttia, minkä lisäksi oli yleisesti tiedossa, että valkoiset miehet seurustelivat mustien naisten kanssa.

McKoin oli ottanut silmätikukseen kaksi nuorta miestä, Watt Danielin ja Tom Richardsin, jotka olivat molemmat valkoihoisia. He pilkkasivat klaania avoimesti ja olivat jopa uskaltautuneet vakoilemaan sen salaisia kokouksia.

Varoituksista huolimatta nuorukaiset jatkoivat pilkantekoaan, kunnes 24. elokuuta 1922 McKoin päätti kerralla tukkia heidän suunsa ja tehdä heistä varoittavan esimerkin.

Indianassa klaania johti David Curtis Stephenson (kolmas oikealta). Kun hänet 1925 tuomittiin vankeuteen, hän veti mukanaan suuren joukon poliitikkoja.

© Scanpix/Corbis

Ku Klux Klan hallitsi Indianaa

1920-luvulla Ku Klux Klan piti valtaa Indianassa. Klaanilaiset partioivat kaduilla ja hallitsivat sekä oikeuslaitosta että politiikkaa.

Ku Klux Klan hallitsi 1920-luvun Indianassa kaikkea, mukaan lukien kaupunginvaltuustot, oikeuslaitos, poliisivoimat ja koulut.

Indianan klaanijohtaja David Curtis Stephenson piti poliittikkoja ja virkamiehiä niin tiukassa otteessa, että klaani ja viralliset toimielimet sulautuivat käytännössä toisiinsa.

Klaani valitsi kuvernöörin ja osavaltion senaattorit ja vaikutti voimakkaasti myös tuomio­istuinten toimintaan.

Klaani käytti hyväkseen vanhaa lakia, joka salli hevosvarkaiden vangitsemisen, ja sen yli 20 000 miehen aseelliset joukot pidättivätkin surutta epäiltyjä ilman pidätys­määräystä.

Vuonna 1925 korttitalo kuitenkin romahti, kun selvisi, että Stephenson oli siepannut ja raiskannut naisen. Hän joutui vankilaan ja alkoi kertoa omista ja muiden väärinkäytöksistä.

Indianan republikaanipuolueen johtaja, pormestari ja kaupunginvaltuusto tuomittiin korruptiosta. Myös kuvernöörin ja monen muun silmäätekevän ura oli ohi.

Nuorukaisten julma kohtalo

Oli hiljainen kesäilta. Useimmat merrougelaiset olivat menneet Bastropiin baseball-otteluun. Illan­suussa kotiin palaavien kaupunkilaisten autot matelivat jonossa kohti kaupunkia, kun ensimmäinen auto yhtäkkiä pysähtyi.

Tien tukki poikittain pysäköity auto. Koko letka pysähtyi, ja matkustajat seurasivat epä­uskoisina kuinka valkoisiin pukeutuneet klaanilaiset saartoivat heidät.

Autoilijat eivät tienneet, että heidän kotikaupunkinsa oli koko iltapäivän ollut eristettynä muusta maailmasta.

Klaani oli katkaissut kaikki kulkuyhteydet Bastropin ja Mer Rougen välillä, ja klaanipäälliköt olivat pyytäneet Bastropin puhelinkeskusta estämään puhelut kaupunkien välillä.

Naamioitunut klaanilainen tarkasti autot, ja kun hän tuli sen auton luo, jonka kyydissä Watt Daniel oli, hän huusi kovalla äänellä: ”Täällä on etsimämme mies!”

1920-luvulla Ku Klux Klanin suosio kasvoi niin suureksi, että joka seitsemäs amerikkalainen oli klaanin jäsen. Klaanin mielenosoitukset olivat suosittuja tapahtumia. Kuvan marssi järjestettiin Washington D.C:ssä vuonna 1925, ja siihen osallistui noin 40 000 klaanilaista.

© Scanpix/AKG-Images

Kauhistuneet naapurit joutuivat katsomaan, kuinka naamioituneet miehet raahasivat Wattin, Tomin, heidän isänsä sekä Danielien perhetuttavan kuorma-autoon, joka vei heidät metsäaukiolle.

Wattin 70-vuotias isä ja hänen tuttavansa sidottiin puuhun ja heitä piiskattiin nahkaremmillä. Watt onnistui riuhtaisemaan itsensä vapaaksi ja veti hupun isäänsä pahoinpitelevän miehen päästä.

Kun muut klaanilaiset ottivat hänet kiinni, hän huusi kovaan ääneen miehen nimeä. Tom kuuli huudot, jolloin klaanilaiset päättivät, että oli liian vaarallista antaa nuorukaisten jäädä eloon.

Vanhemmat miehet päästettiin vapaiksi, mutta Tom ja Watt katosivat jäljettömiin, kunnes kuukausia myöhemmin heidän ruumiinsa pulpahtivat pintaan läheisessä järvessä.

Nuorukaisia oli piiskattu ja heidän ylitseen oli ajettu tietyökoneella. Ruumiiden kädet ja jalat oli hakattu irti, minkä jälkeen ruumiit oli sidottu piikkilangalla ja upotettu järveen.

Tapausta käsiteltiin kahdessa paikallisessa tuomioistuimessa, joiden oli määrä tutkia, oliko syytteen nostamiselle olemassa perusteita.

Kumpaakin tuomioistuinta hallitsivat klaanin jäsenet, jotka eivät löytäneet perusteita syytteelle. Sen sijaan tuomioistuimet katsoivat aiheelliseksi todeta, että oikeustalon katto oli kipeästi korjauksen tarpeessa.

© Scanpix/AKG-Images

Rasistinen elokuva synnytti Ku Klux Klanin uudelleen

Elokuva Kansakunnan synty sai ensi-iltansa vuonna 1915 ja vaikutti toisen Ku Klux Klanin syntyyn samana vuonna.

D. W. Griffithin elokuva perustuu Thomas Dixonin näytelmään The Clansman ja kuvaa pohjois­valtalaisen Stonemanin ja etelä­valtalaisen Cameronin perheen yhteen­nivoutuvia kohtaloita.

Mustia kuvataan sukuvietin ohjaamiksi ali-ihmisiksi ja klaania turvallisuuden ylläpitäjäksi.

Yhdysvaltojen kansalliskirjaston arvion mukaan elokuva on ”kulttuurisesti merkittävä”.

Ku Klux Klan oli kaikkialla

Ku Klux Klanin vaikutusvalta ei rajoittunut vain Mer Rougen ja Bastropin kaltaisiin syvän etelän pikkukaupunkeihin.

1920-luvun alussa klaanilla oli kannattajia kaikkialla Yhdysvalloissa koillisrannikon Uudesta Englannista Kaliforniaan, ja suurin osa jäsenistä asuikin muualla kuin etelävaltioissa.

Esimerkiksi Kaliforniassa Ku Klux Klan hallitsi poliittista elämää. Poliisipäälliköt, sheriffit, rivipoliisit, palomiehet, papit ja virkamiehet olivat yleisesti klaanin jäseniä, ja 1920-luvun alussa klaani pitikin koko osavaltiota tiukasti otteessaan.

Joillakin paikkakunnilla klaani asetti itsensä yleisen moraalin vartijaksi, ja syntisinä pidettyjä ihmisiä uhkailtiin ja jopa kidutettiin.

Taftin kaupungissa Kaliforniassa eräs avioeroa hakenut mies joutui 30 naamioituneen klaanilaisen sieppaamaksi. Häntä roikutettiin kaulaan pujotetusta köydestä, kunnes hän menetti tajuntansa.

Sen jälkeen häntä piiskattiin köydellä ja piikkilangalla ja jätettiin lopuksi verta­vuotavana maahan virumaan.

Klaani otti usein yhteen mustien amerikkalaisten kanssa. Kuvassa joukko mustia vastustaa klaanin aikeita partioida heidän asuinalueellaan.

© Scanpix/Corbis

Ku Klux Klanin monet viholliset

”Jos olet syntyperäinen, valkoinen, ei-juutalainen, protestanttinen Yhdysvaltain kansalainen, voit ajan myötä päästä jäseneksi klaaniin ja olla ylpeä siitä”, julisti Ku Klux Klanin esite 1920-luvulla. Ne, jotka eivät vastanneet kuvausta, olivat automaattisesti klaanin vihollisia.

  • Mustia pidetään uhkana sivistyneelle, valkoiselle ja protestanttiselle Amerikalle. He ovat barbaareja, joita eläimelliset vietit hallitsevat. Mustat miehet raiskaamassa valkoisia naisia on teema, joka toistuu yhä uudelleen klaanin propagandassa.

  • Juutalaiset ovat kristinuskon vihollisia sekä riistokapitalismin tai kommunismin edustajia. Aivan kuten mustilla, juutalaisillakin uskotaan olevan kyltymätön seksin­nälkä. Juutalaisviha on aina ollut kiinteä osa Ku Klux Klanin ideologiaa.

  • Katoliset ovat klaanin silmissä pakostakin epälojaaleja Yhdysvaltoja kohtaan, koska he kannattavat ensisijaisesti paavia ja katolista kirkkoa, joka klaanin käsityksen mukaan pyrkii hallitsemaan koko maailmaa. Homoseksuaalit koetaan uhkaksi amerikkalaiselle ydin­perheelle ja perinteisille protestanttisille arvoille.

  • Kommunistit nähdään uhkana Yhdysvalloille. Kommunistiviha painottui klaanin ideologiassa erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla.

  • Maahanmuuttajat uhkaavat valkoihoisten etuoikeutta työhön,­ asuntoon ja koulutukseen. Lati­nalais­amerikkalaiseen väestöön kohdistuva viha on olennainen osa nykypäivän Ku Klux Klanin ideologiaa.

  • Hallitus puolustaa klaanin vihaamia ryhmiä. Erityisen epäsuosittu hallitus oli 1960-luvulla, jolloin se pyrki tekemään lopun rotuerottelusta. Hallitusta kohtaan tunnettu viha on edelleen osa nykypäivän klaanin ideologiaa.

Klaanin onni kääntyi

Vuonna 1924 Ku Klux Klan valitsi Etelä-Kaliforniassa sijaitsevan Anaheimin ”mallikaupungikseen”. Kaupungin viisimiehiseen valtuustoon valittiin neljä klaanin jäsentä, ja 90 prosenttia poliiseista kuului niin ikään klaaniin.

Klaani­pukuihin pukeutuneet miehet partioivat kaduilla, ja tilanne oli niin jännittynyt, että vain harvat uskaltautuivat ulos kodeistaan ilman asetta.

Klaanin hallittua kaupunkia vuoden verran Anaheimin talouselämä alkoi oireilla. Kaupunkilaiset olivat lopen kyllästyneitä tilanteeseen ja vaativat uusia vaaleja.

Vuoden 1925 vaaleissa kukaan valtuuston klaanilaisjäsenistä ei tullut valituksi uudelleen.

Valkoiset kaavut ja huput vakiintuivat käyttöön vuonna 1915, jolloin ne nähtiin elokuvassa ”Kansa­kunnan synty”. Alun perin klaanilla ei ollut yhtenäistä univormua.

Myös muualla klaanin kannatus alkoi laskea. Nousukauden jälkeen vuoden 1929 syvä lama ravisteli Yhdysvaltoja, ja erään tuon ajan lehtikirjoituksen mukaan ”vain harvoilla oli varaa haaskata 10 dollaria liian suureen yöpaitaan”.

Klaanin vaikeudet vain lisääntyivät, kun se vuonna 1940 järjesti suuren yhteiskokouksen natsimielisen Amerika-Deutscher Volksbund -järjestön kanssa.

Presidentti Franklin D. Roosevelt tajusi, ettei Yhdysvallat koskaan voisi olla uskottava liittolainen taistelussa natsi-Saksaa vastaan niin kauan kuin Ku Klux Klan sai jatkaa rasistista toimintaansa.

Niinpä veroviranomaiset vierailivat klaanin ylimmän johdon luona keväällä 1944 ja ilmoittivat, että klaani oli valtiolle velkaa 685 000 dollaria.

Klaani myi osakkeensa ja lakkautti toimintansa välttääkseen lisävaateet.

Ristejä poltettiin alun perin huvitukseksi ja ajanvietteeksi klaanin kokouksissa.

© Scanpix/Corbis

Mustat penäsivät oikeuksiaan

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen talous kasvoi vauhdilla, joka ohitti jopa 1920-luvun nousukauden.

Julkiset investoinnit teihin, kouluihin, teknologiaan ja Korean sotaan saivat maan kansan­tuotteen jyrkkään nousuun: kasvu vuodesta 1945 vuoteen 1960 oli huimat 250 prosenttia.

Keskiluokka kasvoi, ja pian yhä useam­malla oli varaa taloon ja autoon. Mustat olivat valkoihoisten tavoin taistelleet sodassa maansa puolesta tai työskennelleet asetehtaissa.

He olivat yhä tietoisempia oikeuksistaan ja halusivat päästä osallisiksi lisääntyvästä hyvinvoinnista.

Vuonna 1954 korkein oikeus teki Kansasissa sijaitsevan Topekan koulu­hallinnon vastaisen päätöksen, jonka mukaan ”erillään mutta yhdenvertaiset”-periaatetta ei saanut soveltaa julkiseen koulujärjestelmään.

Oikeuden päätöksen mukaan ”erilliset opetustilat olivat jo lähtökohtaisesti epätasa-arvoiset”. Päätöksen myötä rotuerottelua tukeneet yhteiskuntarakenteet alkoivat murentua nopeasti.

Mustat istuivat tietoisesti valkoisille tarkoitetuilla paikoilla busseissa ja ruokailivat ravintoloiden valkoisille tarkoitetuilla osastoilla.

Tuhannet musta­ihoiset marssivat oikeuksiensa puolesta, ja hallitus turvautui armeijan apuun pakottaakseen koulut ja yliopistot hyväksymään opiskelijoiksi myös mustaihoisia lapsia ja nuoria.

Ne valkoihoiset, jotka eivät kyenneet kohoamaan vaurastuneeseen keskiluokkaan, kuten tehdastyöläiset, maatyöläiset ja muut heikosti koulutetut, kokivat mustien esiinmarssin uhkana.

Yhdistettynä sotavuosia seuranneeseen kommunismin pelkoon se tarjosi Ku Klux Klanille kolmannen mahdollisuuden.

Klaanin suuruuden aikaan 1920-luvulla valkoisille kaavuille oli niin paljon kysyntää, että klaani perusti tehtaita, joissa valmistettiin kaikenkokoisia kaapuja.

© Bridgeman

Klaani tappoi Kristuksen nimissä

1950-luvun loppupuolella Ku Klux Klan toimi taas aktiivisesti.

Vuosina 1956–1963 se teki ainakin 133 pommi-­iskua mustaihoisten kirkkoihin ja koteihin sekä synagogiin, vapaamielisiin valkoihoisten kirkkoihin, kouluviranomaisten tiloihin ja pormestarinvirastoihin.

Tällä kertaa klaanin kannatus rajoittui lähinnä etelävaltioihin, missä sitä edustivat irralliset ryhmät, joille oli yhteistä vain tavoite: estää mustien kansalais­oikeuksia toteutumasta.

Ryhmittymistä väkivaltaisin ja sotilaallisin oli The White Knights of the Ku Klux Klan.

Se perustettiin, kun presidentti J. F. Kennedyn päätti lähettää Mississippiin 3 000 sotilasta vuonna 1962 osavaltion yliopiston estettyä mustaihoisen opiskelijan pääsyn opinahjoon.

1960-luvulla Ku Klux Klan alkoi taas terrorisoida Yhdysvaltoja. Mielenosoittajat vaativat toimia klaanin tehtyä kirkkoon pommi-iskun, jossa kuoli kuusi mustaihoista lasta.

Scanpix/Corbis

Sotilaat pakottivat yliopiston avaamaan ovensa mustille opiskelijoille. Se järkytti osavaltion valkoista väestöä, joka oli siihen saakka ollut tukevasti vallankahvassa.

Vastareaktiona ryhmä nuoria miehiä perusti The White Knights of the Ku Klux Klan -järjestön ja valitsi sen johtajaksi Sam Bowersin, joka oli insinööri ja liikemies.

White Knights sekoitti klaanin ideologiaan aineksia kotikutoisesta kristinuskon tulkinnasta: Bowersin mukaan klaanin oli tapettava Kristuksen nimissä, mutta ”tyynesti ja ilman pahuutta, kuten kristillisessä toimituksessa”.

Bowers nimitti huonommin koulutettuja kannattajiaan avoimesti ”punaniskoiksi”, mutta heitä yhdisti siitä huolimatta viha mustia ja Washingtonia kohtaan.

Bowersin kotiin tehdyn kotietsinnän yhteydessä FBI löysi suuren määrän erilaisia aseita, ammuksia sekä yksityiskohtaisen suunnitelman Robert Kennedyn ”eliminoimiseksi”. White Knights -järjestöllä on kontollaan ainakin yhdeksän murhaa, noin 75 mustien suosimiin kirkkoihin kohdistunutta pommi-iskua ja 300 muuta väkivallantekoa.

James Ford Seale pidätettiin epäiltynä jo 1964. Tuomion hän sai vuonna 2007.

© Polfoto/AP

Yhdysvallat käänsi Ku Klux Klanille selkänsä

Vuonna 1967 Sam Bowers ja kuusi muuta klaanilaista tuomittiin kolmen kansalaisoikeusaktivistin Meridianissa Mississippissä tapahtuneista murhista.

Tuomio oli merkki siitä, että murhia seuranneiden kolmen vuoden aikana Yhdysvalloissa oli tapahtunut merkittävä muutos.

Vuonna 1964 hyväksyttiin Civil Rights Act -laki, joka teki lopun rotuerottelusta, ja vuotta myöhemmin Voting Rights Act -laki, joka poisti juridiset esteet mustien äänioikeudelta.

Klaanilla on salaisia tervehdyksiä, joista jäsenet tunnistavat toisensa, kuten tervehdittävän ranteen kosketta­minen omalla etu­sormella.

Nämä kaksi lakia ovat Yhdysvaltain merkittävimmät koskaan säädetyt kansalaisoikeuksia koskevat lait.

Etelässä ei haluttu antaa klaanin vaarantaa taloudellista kehitystä, jonka alhainen verotus ja yritysmyönteinen sisäpolitiikka olivat 1960-luvun lopulla synnyttäneet.

1970-luvulla etelävaltioiden johtoon valittiin uuden sukupolven kuvernöörejä, joilla ei ollut sympatioita klaania kohtaan.

Samana vuonna mielipidemittaus osoitti, että 76 prosenttia kaikista amerikkalaisista vastusti jyrkästi Ku Klux Klania, jonka jäsenmäärä oli pudonnut pohjalukemiin, 1 500 jäseneen.

Ku Klux Klan nykyään

Nykyään Ku Klux Klanilla on Yhdysvalloissa arviolta noin 5 000 jäsentä ja kannattajaa. Vaikka klaanin suuruuden päivät ovatkin menneisyyttä, sen tekemiä rikoksia ei ole unohdettu.

Gene Hackman ja Willem Dafoe FBI-agentteina tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Mississippi palaa.

Elokuva johti tutkintaan

Elokuva Mississippi palaa herätti kiinnostuksen 1960-luvun rotu­murhiin ja johti oikeudenkäynteihin vanhoja klaanilaisia vastaan.

”Mississippi burning” oli FBI:n peite­nimi kolmen Mississippissä vuonna 1964 murhatun kansalaisoikeusaktivistin murhatutkimuksille.

Kolme nuorta aktivistia katosi 21.6.1964. Heidän ruumiinsa löydettiin kaksi kuukautta myöhemmin. Tutkimuksiin osallistui yli 150 FBI:n ja armeijan edustajaa, ja ne herättivät aikanaan suurta huomiota tiedotus­välineissä.

Tapaus alkoi ratketa, kun yksittäiset klaanilaiset alkoivat puhua vastineeksi syytesuojasta. Vuonna 1967 seitsemän 18 syytetystä tuomittiin 4–10 vuodeksi vankeuteen.

Mississippi palaa -elokuva vuodelta 1988 kuvaa samoja tapahtumia. Gene Hackman ja Willem Dafoe esittävät FBI-agentteja John Proctoria ja Joseph Sullivania, joila oli tutkimuksissa merkittävä rooli.

Elokuvan agenttien ristiriitainen suhde on kuitenkin puhtaasti sepitettä.

Elokuva herätti kiinnostuksen selvittää 1960-luvun klaani­murhia, ja sen ansiosta mm. Meridianin murhien tutkinta aloitettiin uudelleen vuonna 1999.

Vuonna 2005 Edgar Ray Killen, joka oli kertaalleen vapautettu vuonna 1967, tuomittiin osallisuu­destaan Meridianin murhiin.

Lue myös:

Amerikan historia

8: Ku Klux Klan

2 minuuttia
Amerikan historia

Miksi Ku Klux Klanin jäsenet polttivat ristejä?

2 minuuttia
Amerikan historia

Ku Klux Klan: Julmien kaapuveikkojen tarina

4 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota