Oppilaat ja opettajat pakenevat

Koululaiset murhasivat tovereitaan: Columbinen kouluampuminen

Keväällä 1999 Eric Harris ja Dylan Klebold saapuivat kouluunsa Columbine High Schooliin – ja tekivät siellä yhden Yhdysvaltojen verisimmistä joukkomurhista.

Keväällä 1999 Eric Harris ja Dylan Klebold saapuivat kouluunsa Columbine High Schooliin – ja tekivät siellä yhden Yhdysvaltojen verisimmistä joukkomurhista.

Steve D Starr/Getty Images & Kevin Moloney/Getty Images

Dylan Klebold nousi varhain tiistaina 20. huhtikuuta 1999. 17-vuotias lukiolainen huikkasi jo kello 5.30 ”Moikka!” vanhemmilleen näiden makuuhuoneeseen, sulki ulko-oven perässään ja ajoi ystävänsä Eric Harrisin luo.

Molemmat kävivät Columbine High Schoolia Littletonissa Coloradossa mutta eivät viihtyneet koulussa. Klebold oli hautonut jo jonkin aikaa itsemurha-ajatuksia, ja 18-vuotias Harris oli täynnä vihaa maailmaa kohtaan.

Ennen huhtikuun 20. päivää Harris oli piirtänyt muistikirjaansa taisteluasuisen miehen ja ”viikon tehtävät” -kohtaan sahatun haulikon. Pojat olivat valmistautuneet huolella tähän päivään, jolloin he kostaisivat tuntemansa vääryyden maailmalle.

Vähän ennen kello 11:tä kumpikin lähti omalla autollaan kohti koulua. Kymmenisen minuuttia myöhemmin he pysäköivät autonsa jonkin matkan päähän toisistaan koulun parkkipaikalle ja lähtivät sitten ruokalaan kantaen kahta suurta kassia, joissa oli kotitekoiset ajastetut pommit. Matkalla Harris kohtasi Brooks Brown -nimisen pojan.

”Brooks, pidän sinusta. Lähde kotiin”, Harris sanoi ja jatkoi matkaa.

”Tämä on juuri sitä, mitä olemme aina halunneet! Tämä on mahtavaa!” Toinen murhaajista tappaessaan

Klo 11.14 Klebold ja Harris astuivat ruokalaan, laskivat kassit kädestään ja palasivat nopeasti autoilleen. Siellä he pukeutuivat pitkiin mustiin takkeihin, jotka sopivat yhteen heidän sotilassaappaidensa kanssa.

Molemmilla oli takin alla piilossa olaltaan hihnassa roikkuva puoliautomaattiase. Pojat tunkivat taskunsa täyteen panoksia ja ottivat kumpikin laukun, joissa oli sahattu haulikko ja kotitekoisia putkipommeja.

Ruokalaan jätetyt pommit räjähtäisivät pian, kello 11.17., ja sitten Harris ja Klebold aloittaisivat surmatyöt, joista he olivat fantasioineet kuukausia.

Eric Harris jaDylan Klebold

Ennen Columbinen verilöylyä murhaajat kuvasivat itsestään videoita, joissa he harjoittelevat ampumista eri aseilla.

© Getty Images

Häiriintyneet teinit ryhtyivät verityöhön

Columbinen kouluampujat olivat molemmat tasapainottomia nuoria. Eric Harrisissa kyti silmitön viha, ja Dylan Klebold hautoi itsemurha-aikeita. Yhdessä he olivat tikittävä aikapommi.

Eric Harrisin ja Dylan Kleboldin määrä päättää lukio-opintonsa kesällä 1999. Molemmat olivat lahjakkaita, hyviä tietotekniikassa eivätkä varsinaisesti syrjäytyneitä. Kummassakin piili kuitenkin synkkä puolensa.

18-vuotiaan Harrisin perhe oli muuttanut monta kertaa hänen elämänsä aikana. Hän oli levoton, sai usein raivokohtauksia eikä kyennyt empatiaan.

Hänen rikostoverinsa, 17-vuotias Klebold, oli myös henkisesti raiteiltaan mutta toveriaan sulkeutuneempi. Hänellä oli huono itsetunto, ja hän kirjoitti päiväkirjaansa itsemurha-ajatuksistaan.

Jo kaksi vuotta ennen kouluampumisia Harris kirjoitti nettisivustossaan kotitekoisista putkipommeista ja tappofantasioistaan. Klebold innostui samoista synkistä teemoista, ja kouluampumista edeltävinä kuukausia kaksikko teki videoita oikeiden ampuma-aseiden kanssa.

Murhapäivänä he kuvasivat videon, jossa he totesivat, että ”pikku tuomiopäivämme alkaa noin puolen tunnin päästä”.

“En erityisesti pitänyt elämästä” Klebold kertoo kameralle. ”Teimme, mitä meidän piti tehdä.”

Columbinen verilöyly alkoi

Tiistai 20. huhtikuuta kello 11.18: Pommit ruokalassa eivät räjähdä suunnitellusti.

Eric Harris oli syvästi pettynyt huomatessaan, että heidän omatekoiset propaanipomminsa eivät olleet räjähtäneet ja muuttaneet ruokalaa raunioiksi. Hän ja Klebold olivat suunnitelleet, että kumpikin ampuisi asemapaikaltaan parkkipaikalla ruokalasta pakenevia eloonjääneitä, mutta nyt suunnitelmaan tuli muutos.

Pojat suuntasivat muutaman metrin päässä ruokalasta sijaitseville ulkoportaille, jotka johtivat ensimmäisen kerroksen liikuntasaliin. Portaiden päältä he näkivät kaikkialle pysäköintialueelle ja viheriöille, joilla moni opiskelija vietti ruokataukoa auringonpaisteessa.

Columbinen lukion ulkoportaat

Kaltevaa maanpintaa seurailevat ulkoportaat yhdistävät Columbine High Schoolin pohja- ja ensimmäisen kerroksen.

© Rodolfo Gonzalez/AP/Ritzau Scanpix

Pojat laskivat laukkunsa ja ottivat esiin haulikkonsa.

”Go, go!” toinen heistä huusi, ja pian kuului sarja voimakkaita pamauksia.

17-vuotias Rachel Scott istui nurmikolla ja söi eväitään ystävänsä kanssa. Rachel oli syvästi uskovainen, minkä takia häntä kiusattiin usein. Harrisille se oli yhdentekevää, ja hän murhasi tytön päähän osuneella laukauksella. Rachelista tuli näin joukkomurhan ensimmäinen uhri, ja hänen ystävänsä – joka esitti heti kuollutta – haavoittui vakavasti.

Uteliaat pojat ammuttiin

Klo 11.20: Harris ja Klebold ampuvat kaikkia näkemiään oppilaita etäisyydestä riippumatta. Luodit haavoittavat monia nuoria, kun he yrittävät hädissään paeta puiden ja autojen taakse.

15-vuotias Sean Graves oli lähdössä ulos ruokalasta ystäviensä Daniel Rohrboughin ja Lance Kirklinin kanssa, kun he kuulivat laukaukset. Oli se aika vuodesta, jolloin vanhemmat opiskelijat tekivät usein nuoremmille käytännön piloja juhliessaan kouluvuoden lähestyvää päättymistä, ja lukion ensimmäistä luokkaa käyvät pojat luulivat, että siitä nytkin oli kysymys.

He juoksivat lähemmäs ulkoportaita nähdäkseen paremmin. Daniel oli jo puolivälissä portaita, kun Harris ampui häntä automaattiaseellaan. Daniel rojahti portaille, jolloin murhaaja ampui häntä useita kertoja uudestaan. Myös Lance sai osumia ja lyyhistyi maahan.

Sean oli juuri tajunnut, että aseet olivat oikeita, kun luoti viuhui hänen kaulansa ohi. Hän kääntyi ja lähti juoksemaan paniikissa takaisin kohti ruokalaa, kun hän tunsi lonkassaan kirvelevää kipua. Sean ehti lähelle ruokalan ulko-ovea, ennen kuin hän lyyhistyi maahan käteen ja jalkaan haavoittuneena – mutta edelleen elossa.

”Hän on aivan oven ulkopuolella. En uskalla mennä sinne. Voi luoja, miten minua pelottaa.” Kuvataideopettaja Patti Nielson

Pysäköintialueella ja koulun katolla pamahteli, kun Harris ja Klebold heittivät niihin osan putkipommeistaan.

”Tämä on juuri sitä, mitä olemme aina halunneet! Tämä on mahtavaa!” toinen murhaajista huusi.

Ruokalassa tilanteen vakavuus oli alkanut valjeta koulun lähes 500 oppilaalle. Koululaukut ja lautaset saivat jäädä, kun ATK-opettaja Dave Sanders ohjasi kahden muun henkilökunnan jäsenen kanssa nuoria keittiöön ja auditorioon sekä portaita ylemmän kerroksen luokkahuoneisiin.

”Juoskaa!” he hoputtivat oppilaita.

Talonmies tarttui oven edessä makaavan haavoittuneen Sean Gravesin käteen ja sanoi, että haluaisi jäädä tämän luokse mutta että hänen piti auttaa muita oppilaita turvaan.

”Esitä kuollutta”, hän neuvoi.

Charles Whitman

Charles Whitman linnoittautui monien aseiden kanssa Texasin yliopiston torniin, mutta lopulta poliisi surmasi hänet.

© University of Texas, AP/Ritzau Scanpix & Larry D. Moore

Koulumurhat alkoivat 1700-luvulla

Oppilaiden ja opettajien murhat eivät ole mikään uusi ilmiö Yhdysvaltojen historiassa. Jo 1700-luvulta tiedetään yksi kouluampuminen, ja sittemmin kouluampumisia on tehty lukuisia.

1764: Intiaanit hyökkäsivät

Ensimmäinen koulusurma Yhdysvaltojen historiassa tehtiin Pennsylvaniassa, kun neljä lenapeintiaania ampuivat opettajan ja 9–10 oppilasta.

1927: Dynamiittiräjäytys koulussa

Michiganissa koulun rahastonhoitaja Andrew Kehoe räjäytti koulussa dynamiittia. Räjähdykset surmasivat 38 koululaista. Tekonsa jälkeen Kehoe räjäytti myös itsensä.

1940: Erotettu johtaja kosti

Verlin Spencer oli South Pasadena Junior High Schoolin rehtori. Kun hänet erotettiin virastaan, hän päätti kostaa ja surmasi ampumalla viisi koulun työntekijää.

1966: Sala-ampuja tulitti katolta

Charles Whitman tappoi ensin vaimonsa ja äitinsä ja kiipesi sitten Texasin yliopiston torniin Austinissa ja surmasi sieltä 16 ihmistä ja haavoitti 31:tä.

Columbinen opettaja soitti 911:een

Klo 11.23: Klebold palaa ruokalaan ulko-ovesta, mutta kaikki olivat paenneet. Puolet oppilaista piilottelee lukittujen ovien takana eri puolilla koulua, loput ovat paenneet rakennuksen muiden uloskäyntien kautta. Harris on edelleen ulkoportaiden ylimmällä tasanteella.

Kuvataideopettaja Patti Nielson oli käytävävahtina ensimmäisessä kerroksessa, kun hän kuuli meteliä. Hän näki tuulikaapin lasien läpi nuoren miehen seisovan ulkona porrastasanteella.

Nuorukaisella oli kädessään ase, jota Nielson luuli leikkiaseeksi. Hän ajatteli ensin, että poika oli tekemässä videota elokuvakerhoon tai pilaili muuten vain, ja lähti kiukustuneena ovea kohti toruakseen poikaa, kun tämä kääntyi häntä kohti.

Harris nosti kiväärinsä ja tähtäsi kohti Nielsonia. Sitten hän laukaisi aseensa hymy huulillaan. Hän ampui ohi, mutta luoti hajotti ikkunalasin.

”Hyvä Jumala! Hyvä Jumala!” Nielson huusi.

”Kukahan kuolee seuraavaksi?” Eric Harris, toinen murhaajista, oppilaille koulun kirjastossa

Kun hän lähti juoksemaan pakoon, Harris ampui uudelleen. Luodit rikkoivat jälleen lasin, ja lasinsirpaleita iskeytyi Nielsonin olkapäähän. Hän heittäytyi käytävän lattialle ja ryömi kulman taakse ja kohti koulun kirjastoa.

Hänen onnekseen Harris ei lähtenyt hänen peräänsä, kun koulun vartija ajoi paikalle autollaan sireenit ulvoen. Harrisin suunnatessa aseensa autoa kohti Nielson kiirehti kirjastoon, jossa oli useita opiskelijoita lukemassa.

”Tuolla on joku kaveri, jolla on ase!” Nielson huusi ennen kuin tarttui puhelimeen ja soitti hätänumeroon 911 ilmoittaakseen ammuskelusta.

”Onko ketään loukkaantunut?” hätäkeskusvirkailija kysyi.

”Kyllä, minä olen. Koko koulu on paniikissa. Täällä tarvitaan poliisia”, Nielson kertoi puhelimeen ja huusi välillä kirjastossa oleville opiskelijoille ohjeita piiloutua pöytien alle.

”Pysykää matalana!” hän karjui laukausten äänten lähestyessä käytävällä.

Harris ja Klebold olivat alaikäisiä, mutta he onnistuivat hankkimaan tuttujensa kautta useita tehokkaita aseita joukkomurhaa edeltävinä kuukausina. Aseet olivat halpoja ja niitä oli helppo saada.

Columbine shotgun
© Mark Leffingwell/Stringer/Getty Images & Shutterstock

Katkaistut haulikot

Murhaajilla oli mukanaan haulikot, jotka tuttava oli ostanut heille asemessuilta marraskuussa 1998. Molemmat oli katkaistu – Kleboldin ase oli vain 58 sentin pituinen – ja siten aselain mukaan laittomia.

Columbine karabin
© Ophicvs

Tuttava osti aseita

Murhaajien tuttava osti asemessuilta myös puoliautomaattikiväärin muutamalla sadalla dollarilla. Harris käytti kouluampumisessa asetta, jonka kahdessa lippaassa oli kummassakin 10 patruunaa.

Columbine TEC-9
© The Deviant

Nopeasti ampuva pistooli

Kleboldilla oli myös TEC-9-konepistooli, josta hän maksi 500 dollaria. Aseen hankki hänen työtoverinsa pizzeriassa. Ase oli puoliautomaattinen, ja sen 32 luodin lippaan pystyi tyhjentämään sekunneissa.

Harris – seuranaan jälleen ruokalasta palannut Klebold – oli siirtynyt sisätiloihin, jottei parkkipaikalla oleva vartija saisi häntä tähtäimeensä. Käytävillä räjähteli ja paukahteli, kun Klebold ampui aseella oppilaiden kaappien lukkoja ja Harris heitteli palopommeja.

Pojat havaitsivat ATK-opettaja Dave Sandersin, joka oli lähtenyt meteliä kohti mutta kääntyi välittömästi takaisin nähdessään aseistautuneet nuorukaiset. Juuri kun Sanders oli pääsemässä nurkan taakse, hän sai kaksi osumaa. Toinen luoti meni sisään hänen kaulastaan ja tuli ulos ylähuulesta, toinen porautui hänen selkäänsä, lävisti rintakehän ja repi valtimon.

”Menetän paljon verta. Luulen että pyörryn pian”, Sanders sopersi kollegalleen päästyään lukitusta ovesta luonnontieteen luokkaan, jossa hänen kollegansa ja joukko kauhistuneita oppilaita kyyristelivät.

Kirjastossa Patti Nielson ei tiennyt, mitä käytävällä tapahtui.

”Pystyttekö telkeämään oven jotenkin niin, ettei kukaan pääse sisälle?” hätäkeskusvirkailija kysyi puhelimessa.

”Ei, en pysty. Hän on aivan oven ulkopuolella. En uskalla mennä sinne. Voi luoja sentään, miten minua pelottaa”, Nielson vastasi.

VIDEO: Katso, miten yhdysvaltalainen media uutisoi tragediasta

Yksitoista oppilasta ammuttiin

Klo 11.29: 52 koululaista piilottelee kirjastossa. Puolet heistä on suuressa avonaisessa tilassa, jossa on lukupisteitä ja hyllyjä.

16-vuotias Craig Scott makasi tovereidensa Matthew Kechterin ja Isaiah Shoelsin kanssa ovesta kauimpana olevan pöydän alla, kun Harris ja Klebold astuivat sisään sahatut haulikot kädessään. Craig kuuli tyttöjen itkevän, mutta muuten oli hiirenhiljaista.

”Nouskaa ylös!” Harris huusi, mutta kukaan ei totellut.

”Ei sitten, ammun kuitenkin”, hän jatkoi ja ampui kaksi laukaista summamutikassa kohti yhtä pöytää osumatta keneenkään.

Klebold huomasi kehitysvammaisen lukion toisen luokan oppilaan, joka ei ollut kunnolla piilossa. 17-vuotias suuntasi aseensa häneen ja ampui kahdesti. Poika kuoli välittömästi.

Pöydän alla piilotellut Craig Scott kuuli laukauksia ja haavoittuneiden huutoja, ja sitten toinen ampujista lähestyi hänen piilopaikkaansa.

”Kaikki ovat peloissaan. Katso noita kaikkia kauhistuneita ihmisiä pöytien alla”, toinen murhaajista nauroi.

”Kukkuluuruu”, Harris huudahti kurkistaessaan Craigin takana olevan pöydän alle, jossa kyyristeli 17-vuotias tyttö. Tämä nosti vaistomaisesti kätensä suojaksi kasvojensa eteen, mutta Harrisin ampuma luoti lävisti hänen kätensä ja tappoi hänet.

”En selviä tästä. Kertokaa tytöilleni, että rakastan heitä.” Columbine High Schoolin ATK-opettaja Dave Sanders

Klebold kutsui toverinsa sen pöydän luo, jonka alla Craig ja kaksi muuta poikaa piilottelivat. Murhaajat pilkkasivat Isaiah Shoelia tämän tumman ihonvärin vuoksi ja yrittivät kiskoa hänet esiin. Kun se ei onnistunut, Harris ampui pojan. Heti sen jälkeen Klebold työnsi sahatun haulikkonsa piipun pöydän alle ja ampui Matthew Kechteria rintaan.

Craig makasi aivan hiljaa ja esitti kuollutta. Sitten hän kuuli helpotuksekseen murhaajien liikkuvan poispäin Harrisin huudellessa:

”Kukahan kuolee seuraavaksi?”

Murhaajat tappoivat vielä useita oppilaita kulkiessaan kirjaston läpi. Lukion kolmannen luokan oppilas – John Savage, joka oli samoilla tunneilla Kleboldin ja Harrisin kanssa – sai kuitenkin pitää henkensä, kun hän kertoi piilostaan pöydän alta, kuka hän oli.

”Hei Dylan. Mitä sinä oikein teet?” Savage kysyi.

”No, tapan tässä vain ihmisiä.”

”Aiotko tappaa minutkin?”

Klebold katsoi hetken Savagea.

”En, voit mennä. Sen kuin häivyt”, hän vastasi, minkä jälkeen Savage juoksi pois kirjastosta.

Klo 11.36 Klebold ja Harris lähtivät kirjastosta koulun tyhjille käytäville ammuskelemaan ja heittämään putkipommeja. Craig jäi pöydän alle piiloon. Hän näki kahden toverinsa verta lattialla ja kuuli heidän haukkovan henkeä, kunnes hengityksen äänetkin lakkasivat.

Virginia Tech -verilöylyn muistotilaisuus

Noin 9 000 ihmistä osallistui Virginia Techin verilöylyn uhrien muistotilaisuuteen Seung-Hui Chon (pieni kuva) murhattua 32 koulun oppilasta ja opettajaa.

© Cavan Images/Imageselect & Getty Image

Columbine aloitti pahan kierteen

Columbinen joukkomurha oli ensimmäinen kouluampuminen Yhdysvalloissa nykyaikana. Valitettavasti siitä alkoi useiden vakavien ampumisten sarja – joista monissa tekijät ottivat mallia Columbinesta.

Columbinen verilöylyn jälkeen Yhdysvalloissa on tehty yli 350 kouluampumista, joista viidessä on kuollut yli kymmenen ihmistä. Verisin hyökkäys tapahtui vuonna 2007 Virginia Tech -yliopistossa, jossa 32 ihmistä kuoli.

Monissa joukkoampumisissa on jäljitelty Columbinea. TV-kanava ABC kertoi vuonna 2014, että ”ainakin 17 hyökkäystä” tuohon mennessä oli Columbinen joukkomurhan innoittamia.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Columinesta käynnistyi järkyttävä dominoefekti: joukkomurha innoitti muita ryhtymään samankaltaisiin tekoihin. Tutkijoiden arvioiden mukaan keskeisin syy Yhdysvaltojen lukuisiin koulutragedioihin on kuitenkin aseiden helppo saatavuus.

Yhdysvalloissa on enemmän aseita asukasta kohti kuin missään muussa maailman maassa, ja siellä 18-vuotias voi hankkia esimerkiksi puoliautomaattiaseen, jos hänellä ei ole rikosrekisteriä eikä hänellä ole todettu psyykkisiä ongelmia. Monissa osavaltioissa ostajan taustoja ei tarvitse tarkistaa, jos myyjä on yksityishenkilö.

Ihmisiä saapui Columbinen koululle

Klo 11.45: Poliisi, ambulansseja ja paloautoja on saapunut Columbinen lukioon.

Columbinen ympärille oli vedetty keltaista poliisinauhaa, ja poliisit ja pelastushenkilökunta ottivat vastaan koulusta pakenevia oppilaita.

Osa nuorista oli haavoittunut ja useimmat sokissa. Jotkut oppilaista olivat paenneet koulun lähistöllä oleviin asuintaloihin yksityisten ihmisten suojiin.

Koulun lähellä asuva Misty Bernall oli yksi ensimmäisiä koululle tulleista vanhemmista. Hänen lapsensa Chris ja Cassie kävivät lukion ensimmäistä ja kolmatta luokkaa, mutta hän ei nähnyt lapsiaan missään.

Columbinen eloonjääneitä

Moni Columbinen oppilas purskahti lohduttomaan itkuun päästyään turvaan koulusta.

© New York Daily News Archive/Getty Images

Poliisit pyysivät paikalle tulleita läheisiä pysymään loitommalla, ”niin vaikealta kuin se tuntuukin.”

Bernall lähti koulun lähelle yleiseen kirjastoon, minne myös moni oppilas oli paennut.

”Chris? Cassie?” Bernall kyseli nuorilta lapsistaan.

Kukaan ei ollut nähnyt heitä.

Craig pakeni henkensä edestä

Klo 11.50: Kirjastossa olevat eloon jääneet pohtivat, miten he pääsisivät pakoon ampujilta hengissä.

Craig Scott arveli, että murhaajat olivat siirtyneet alas koulun ensimmäiseen kerrokseen. Joka tapauksessa laukaukset eivät enää kuuluneet niin läheltä kirjastoa. 16-vuotias toisluokkalainen rohkaistui nousemaan lattialta kuolleiden toveriensa viereltä.

Hän lähestyi varovasti kirjaston ovea, ja päästyään käytävälle hän juoksi kohti rikkonaista tuulikaappia niin nopeasti kuin pääsi. Ulkona hän juoksi taakseen katsomatta kunnes pääsi koulun pysäköintialueella olevan poliisiauton luo ja heittäytyi sen taakse.

Craig keskittyi vain pakoonsa niin, ettei hän kiinnittänyt huomiota kahteen matkalla ohittamaansa ruumiiseen. Toinen oli Harrisin ensimmäisenä uhrinaan tappama 17-vuotias Rachel Scott – joka oli Craigin isosisko.

Murhaajat kiertelivät ympäri koulua

Sean makasi Columbinen ruokalassa

Klo 12.02: Harris ja Klebold ovat yrittäneet saada kahta pommia räjähtämään ruokalassa. He ampuvat niitä, mutta pommit eivät räjähdä.

Sean Graves huokaisi helpotuksesta murhaajien kadotessa jälleen portaita ensimmäiseen kerrokseen. Toinen laukuista, jota he olivat ampuneet, oli lähellä Seania, joka makasi verissään ja lamautuneena ruokalan ulko-ovella.

15-vuotias ensimmäisen luokan oppilas ei pystynyt liikkumaan, sillä hänen jalkansa eivät toimineet. Äkkiä hän kuuli ulkoa ääniä. Auto lähestyi, ja pian kaksi ambulanssin ensihoitajaa ryntäsivät ovelle Seanin luo.

Kun Seania kannettiin ambulanssiin, hän huomasi molempien jalkojensa roikkuvan velttoina. Pelko halvaantumisesta kuitenkin unohtui, kun hän näki luotien nostattaman pölyn nousevan betonilaatoista koulun edustalla. Harris ja Klebold olivat palanneet kirjastoon ja ampuivat nyt sen ikkunoista kohti poliiseja, ambulanssihenkilöstöä ja haavoittuneita.

Pelastushenkilöstö onnistui saamaan Seanin ambulanssiin, ja siellä maatessaan tämä kuuli murhaajien ampumien luotien metallisen kumun auton katossa. Vasta kun auto ajoi pois ja laukausten äänet vaimenivat, Sean uskoi selvinneensä hengissä Columbinen joukkomurhasta.

SWAT-ryhmä lähestyy

Klo 14.40: Kaksi rynnäkköyksikköä, niin sanotut SWAT-joukot, lähetetään kouluun itä- ja länsisiivestä eliminoimaan murhaajat ja pelastamaan opettajat ja oppilaat. Erikoisjoukot etenevät hitaasti koulun sisällä.

Pieni joukko opiskelijoita ja kaksi opettajaa olivat olleet tunteja lukitun oven takana pohjakerroksessa luonnontieteen luokassa.

Nuoret olivat kiinnittäneet ikkunaan kyltin, jossa luki ”yksi vuotaa kuiviin” viestittääkseen tilanteen vakavuudesta pelastushenkilöstölle.

”En selviä tästä. Kertokaa tytöilleni, että rakastan heitä”, ATK-opettaja Sanders sopersi muutama minuutti ennen SWAT-ryhmän saapumista.

Erikoisjoukot varmistivat huoneen ja siirsivät pahoin haavoittuneen opettajan ensihoitajille helpommin saavutettavaan paikkaan. Kun ambulanssin henkilökunta viimein pääsi Sandersin luo, tämä oli kuitenkin jo kuollut.

SWAT-joukot etenivät varovasti, ja noin kello 15.15 he saapuivat koulun kirjaston luo kypäröihin ja luotiliiveihin pukeutuneina ja automaattiaseet ampumavalmiudessa murhaajien varalta. Mutta kirjastossa oli hiljaista ja rauhallista, ja se oli täynnä elottomia ruumiita.

Columbine TV luodinreikä

Poliisi löysi rikki ammutun television kirjastosta, jossa oli myös suuri osa kouluampumisen uhreista.

© Getty Images

SWAT-ryhmän johtaja kutsui ensihoitaja Troy Lemanin paikalle ja antoi tälle ohjeeksi liikuttaa uhreja mahdollisimman vähän murhaajien paikalle asettamien pommien varalta. Niinpä Leman vain kokeili varovasti uhrien ihoa. 12 heistä oli kylmiä, vain yksi lämmin ja elossa.

Erikoisjoukot löysivät lisää henkiin jääneitä kirjaston takahuoneista. Yksi heistä oli piiloon käpertynyt kuvataideopettaja Patti Nielson.

Kaksi ruumiiden joukossa lattialla ollutta poikaa kiinnitti poliisien huomion. Molemmilla oli sivuillaan ampuma-ase. SWAT oli saanut koulusta paenneilta tarkat kuvaukset murhaajista ja pystyi niiden perusteella tunnistamaan ruumiit Kleboldiksi ja Harrisiksi.

Harris oli ampunut itseään haulikolla suuhun, ja Klebold oli yrittänyt sytyttää molotovin cocktailin ennen kuin oli ampunut itseään ohimoon.

Myöhemmissä tutkimuksissa todettiin, että Harris ja Klebold olivat kuolleet noin kello 12.08 – vähän sen jälkeen kun he olivat ampuneet viimeiset laukauksensa koulun edustalla olevia poliisia ja pelastushenkilöstöä kohti.

Viimeinen bussi Columbinesta

Klo 15.45: Poliisin etsiessä Columbinen lukiosta mahdollisia pommeja eloonjääneet kuljetetaan linja-autoilla läheiseen kouluun, jossa he saavat tavata läheisensä.

Kaikkia Columbinen lukion oppilaiden vanhempia oli pyydetty tulemaan noin 500 metrin päässä lukiosta sijaitsevaan alakouluun, Leawood Elementary Schooliin. Misty Bernall oli odotellut siellä jo yli tunnin aviomiehensä Bradin kanssa ja löytänytkin jo poikansa Chrisin, mutta Cassie-tytärtä ei edelleenkään kuulunut.

Vanhemmat tähyilivät toiveikkaana linja-auton ovelle joka kerta, kun auto toi lisää kouluampumisesta henkiin jääneitä. Oppilaiden juostessa autosta ulos ilonhuudot ja helpottunut nyyhkytys täyttivät ilman perheenjäsenten syleillessä toisiaan. Misty Bernallin toivo virisi aina uudelleen, mutta 17-vuotiasta Cassieta ei näkynyt ja busseja tuli yhä harvemmin.

Kello 16 jälleen yksi linja-auto ajoi koulun eteen, mutta Cassien vaaleita kiharoita ei vieläkään näkynyt.

”Yksi linja-auto on vielä tulossa”, viranomaiset ilmoittivat lopulta lapsiaan odottaville vanhemmille.

Columbine rikospaikka

Poliisi eristi Columbinen koulun tutkinnan ajaksi, ja jokainen jälki verilöylystä kerättiin ja luokiteltiin.

© Getty Images

Misty Bernall takertui viimeiseen toivonrippeeseen: Cassie olisi varmasti viimeisessä bussissa.

Aika lähes pysähtyi, ja möykky Bernallin rinnassa kasvoi. Tunnit kuluivat, mutta linja-autoa ei näkynyt. Viranomaiset olivat erehtyneet pahasti, eikä mitään viimeistä bussia eikä eloonjääneitä ollut enää tulossa.

Cassie Bernall – vaalea tyttö, jonka Harris oli ampunut Craig Scottin viereisen pöydän alla kirjastossa – oli yksi Columbinen koulun joukkomurhan kuolonuhreista.

Poliisi löysi Harrisin kotoa videokameran ja useita filmejä. Yhdellä filmeistä Klebold puhui äidilleen:

”Hei äiti. Pitää nyt mennä. Meidän pikku tuomiopäiväämme on noin puoli tuntia aikaa. Haluaisin vain pyytää anteeksi kaikkea sitä paskaa, mitä tästä seuraa. Muista kuitenkin, että pääsen parempaan paikkaan. En niin välittänyt elää, ja tiedän, että tulen olemaan onnellinen riippumatta siitä, mihin helvettiin joudun. Sitten olen poissa. Hyvästi.”

Jälkikirjoitus: Eric Harris ja Dylan Klebold murhasivat 12 opiskelijaa ja yhden opettajan ennen kuin he surmasivat itsensä. Lisäksi 21 henkilöä haavoittui, moni heistä vakavasti. Sean Gravesille kerrottiin ensin hänen jalkojensa halvaantuneen pysyvästi, mutta hän sai liikuntakykynsä takaisin pitkän kuntoutuksen jälkeen. Craig Scott menetti sisarensa ja kaksi läheistä ystävää ja kärsi pitkään painajaisista ja unettomuudesta. Patti Nielson opettaa edelleen Columbinessa. FBI totesi, että Eric Harris oli kliininen psykopaatti ja Dylan Klebold masentunut.

LUE LISÄÄ COLUMBINEN VERILÖYLYSTÄ

  • Dave Cullen: Columbine, Twelve, 2010
  • Jeff Kass: Columbine: A True Crime Story, Bower House, 2014