”Kaksintaistelut olivat arkea Villissä lännessä”

Kaksi miestä tuijottaa toisiaan pölyisen kyläpahasen tyhjällä pääkadulla liipaisinsormi syyhyten. Asetelma on tuttu lukuisista lännenelokuvista, mutta käytiinkö kaksintaisteluita todella?

Kaksi miestä tuijottaa toisiaan pölyisen kyläpahasen tyhjällä pääkadulla liipaisinsormi syyhyten. Asetelma on tuttu lukuisista lännenelokuvista, mutta käytiinkö kaksintaisteluita todella?

Parker photography/Imageselect

”Olen ymmärtänyt, että kaupungissa on Fort Worthistä tullut mies, joka haluaa ’keskustella’ kanssani. Jos näet häntä, sano hänelle, että odotan häntä Boot Hillin laella. Sieltä on hänelle vain yksi suunta – alaspäin.”

Näin sanoo Kirk Douglasin esittämä revolverisankari Doc Holliday elokuvassa Kuolemanloukku O.K. Corral (1957). Elokuva kertoo vuonna 1881 käydystä kuuluisasta taistelusta, jossa Holliday sekä Wyatt Earp ja kaksi tämän veljeä tappoivat kolme lainsuojatonta.

Billy the Kid tappoi todistetusti kahdeksan ihmistä ja oli yksi Villin lännen vaarallisimmista miehistä.

© Wittick

Tuosta taistelusta asti on elänyt yleinen käsitys siitä, että Villissä lännessä eli Yhdysvaltojen rajaseuduilla noin vuosina 1848–1890 erimielisyydet ratkaistiin mies miestä vastaan kuudestilaukeavilla ja kaksintaistelut olivat siellä arkipäivää.

Miesten välisiä erimielisyyksiä oli ratkaistu verisillä kaksintaisteluilla keskiajalta alkaen. Ne yleistyivät 1500-luvun Euroopassa, missä aatelismiehet ottivat yhteen miekoin tai pistoolein kokiessaan kunniaansa loukatun. 1800-luvulla kaksintaistelut alkoivat käydä harvinaisemmiksi Euroopassa – siirtyivätkö ne silloin Atlantin yli Villiin länteen?

©

  • Monilla oli aseita
    Monet uudisraivaajat kantoivat aseita intiaanien ja villieläinten pelossa. Kiväärit olivat kuitenkin vähintään yhtä suosittuja kuin revolveritkin.

  • Ammuskeluja oli ajoittain
    Esimerkiksi rahasta, uhkapelistä tai naisista syntyneet erimielisyydet saattoivat pahimmassa tapauksessa johtaa laukaustenvaihtoon. Ruudinsavun keskellä sivullisetkin saivat usein osansa taisteluissa.

  • Pyssysankareita pelättiin
    Wyatt Earp, Billy the Kid, Wild Bill Hickok ja muut pyssysankarit hyötyivät liioitellusta maineestaan. Sen ansiosta heille riitti töitä eivätkä muut uskaltaneet hyökätä heitä vastaan.

©

  • Aselait olivat tiukkoja
    Toistuvat ammuskelut 1870-luvulla johtivat aselakeihin, jotka muun muassa kielsivät aseiden kantamisen monin paikoin kaupungeissa.

  • Ammuskelut olivat spontaaneja
    Ammuskelut puhkesivat lähes aina spontaanisti riidan tuoksinassa. Noin 42 vuotta kestäneeltä Villin lännen aikakaudelta tunnetaan varmuudella vain kaksi tapausta, joissa miehet sopivat etukäteen kaksintaistelusta revolvereilla.

  • Tarinat eivät vastaa todellisuutta
    Nykyisin tiedetään, että tarinat tunnetuista pyssysankareista ovat usein keksittyjä tai ainakin liioiteltuja. Suurin osa heistä oli mukana vain yksittäisissä ammuskeluissa ja tappoi korkeintaan muutaman ihmisen.

Loppupäätelmä: Lehdet synnyttivät villejä huhuja

Villin lännen aikaan monet yhdysvaltalaislehdet havaitsivat levikkinsä nousevan, jos lehdissä oli tarinoita rajaseudun pyssysankareista.
Artikkelien pohjalta alkoi pian kiertää tarinoita, joita niiden kohteet itsekin edistivät pönkittääkseen mainettaan.

Preerialla ei kuitenkaan vallinnut samanlainen kunniakäsitys kuin Euroopan aatelisten keskuudessa 1500–1800-luvulla, ja harva tohti kokeilla onneaan sovitussa kaksintaistelussa, josta vain nopein selviäisi vahingoittumatta. Ammuskelut syntyivät yleensä tappeluiden tuoksinassa riitapukarien menettäessä lopullisesti malttinsa.

Pyssysankarien hurjaan maineeseen lähes voittamattomina kuitenkin uskottiin Villissä lännessä, ja sen takia harva rohkeni haastaa heitä. Useimmat heistä kuolivatkin väijytyksissä tai hyökkäyksissä, joissa heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Esimerkiksi Wyatt Earpin veli Morgan ammuttiin ikkunan läpi kesken biljardipelin viikkoja O.K. Corralin taistelun jälkeen.

Myytinmurskaajien tuomio: Kaksintaistelut olivat harvinaisia