Tammikuun 30. päivänä 1956 Coretta King vietti ystävänsä kanssa iltaa kotonaan Montgomeryssa, Alabamassa. Corettan aviomies, pastori Martin Luther King, oli tapansa mukaan poissa kotoa puhumassa mustien oikeuksista eräässä etelävaltion baptistikirkoista.
Montgomeryssä oli ollut jo kaksi kuukautta käynnissä mustien bussiboikotti vastalauseena rotusyrjinnälle kaupungin linja-autoissa. King oli ollut mukana järjestämässä boikottia, ja hän oli saanut monien valkoisten vihat päälleen. Coretta huolestuikin, kun hän kuuli auton pysähtyvän heidän talonsa kohdalla.
Yhtäkkiä kuului kuin jokin raskas esine olisi heitetty kuistille. Coretta säntäsi huoneesta ystävänsä kanssa. He ehtivät paeta juuri, kun taloa ravisteli räjähdys, ja huone täyttyi savusta ja lasinsiruista.
Naiset kiirehtivät lastenhuoneeseen, missä Kingien pieni tyttövauva Yoki makasi onneksi vahingoittumattomana kehdossaan.
”Kaikki on kunnossa. Paras, että menette kotiin. Emme vastaa väkivallalla. Rakastamme vihollisiamme.” Martin Luther King pommin räjähdettyä hänen kotinsa kuistilla 1956
Martin Luther King ryntäsi kotiin kuultuaan pommi-iskusta. Koko kortteli oli täynnä poliiseja ja naapuruston mustia asukkaita. Kun King oli ensin varmistanut Corettan ja tämän ystävän olevan kunnossa, hän palasi rauhoittelemaan hyökkäyksestä raivostunutta väkijoukkoa.
”Kaikki on kunnossa. Paras, että menette kotiin. Emme vastaa väkivallalla. Rakastamme vihollistamme”, King kehotti.
Pastori oli tunnettu väkivallattomasta lähestymistavastaan ristiriitojen ratkomisessa. Vaikka King taisteli mustien oikeuksien puolesta rauhanomaisin keinoin, hänen lukuisat vastustajansa eivät halunneet suoda hänelle hetken rauhaa. King nähtiin vakavana uhkana järjestäytyneelle yhteiskunnalle, ja monet aina FBI:n ylimmästä johdosta Ku Klux Klanin kiihkorasisteihin halusivat vaientaa hänet tavalla tai toisella.
Sydstaterne var i 1950’erne gennemsyret af raceopdelingen – fra skolerne til busstoppestederne.
Lahjakas opiskelija päätyi pastoriksi
King sai jo lapsuudessaan kokea rotusyrjinnän todellisuuden. ”Pikku Mike”, kuten vanhemmat häntä kutsuivat, tapasi leikkiä erään naapuruston valkoisen pojan kanssa. Ystävyys kuitenkin päättyi, kun pojat aloittivat koulun 6-vuotiaina. Eräänä päivänä ystävällä oli ikäviä uutisia.
”Hän kertoi, että hänen isänsä oli kieltänyt häntä enää leikkimästä kanssani. Se oli minulle suuri shokki”, King muisteli myöhemmin.
Hän joutui myös rotuerottelun vuoksi esimerkiksi 14-vuotiaana erään linja-automatkan aikana luovuttamaan paikkansa valkoiselle matkustajalle.
King oli raivoissaan jouduttuaan seisomaan 144 kilometrin matkan ajan. Kingin pastori-isä kuitenkin toisteli, ettei Mike ”saanut vihata valkoista miestä, vaan hänen piti kristittynä rakastaa häntä.”
King ei suinkaan ollut ensimmäinen baptistipastori, joka ajoi mustien oikeuksia. Sekä Kingin isä että hänen oppi-isänsä Benjamin Mays olivat pastoreita ja kansalaisoikeusaktivisteja.
Martin Luther King kulki isänsä jäljissä
King syntyi vuonna 1929 Atlantassa, Georgiassa. Hänen isänsä oli baptisti-pastori, joka vaikuttui vuonna 1934 Saksan matkallaan niin syvästi protestantismin isästä Martti Lutherista, että muutti oman nimensä Martin Luther Kingiksi ja poikansa nimen Martin Luther King Junioriksi.
Isä osallistui vahvasti poikansa kasvatukseen. Hän opetti tälle uskonnosta ja korosti osallistumista seurakunnan ongelmien ratkaisemiseen.
Martin Luther King nuorempi kiinnostui jo nuorena mustien oikeuksista, ja kun hän 18-vuotiaana liittyi baptistiseurakuntaan, pastori Benjamin Mays, yksi kansalaisoikeusliikkeen taustavaikuttajista, otti hänet siipiensä suojaan.
Läheinen suhde Maysiin vaikutti myös Kingin uravalintaan, ja vuonna 1955 hän valmistui teologian tohtoriksi. Kingillä oli useita suhteita, mutta vuonna 1953 hän meni naimisiin Coretta Scottin kanssa. Pari sai neljä lasta, jotka ovat kaikki toimineet kansalaisoikeuksien puolestapuhujina.
Nopeaälyisenä opiskelijana ja hyvänä puhujana Martin Luther King suoriutui opinnoistaan erinomaisesti. Samalla hänen vakaumuksensa vahvistui edelleen.
Isänsä jalanjälkiä seuraten hän opiskeli teologian tohtoriksi Bostonin yliopistossa ja muutti sen jälkeen Montgomeryyn, Alabamaan, missä hän aloitti työn baptistikirkon uutena pastorina.
King tiesi jo haluavansa käyttää elämänsä mustien aseman parantamiseen, ja Montgomeryssä riitti työtä. Rotuerottelu oli läsnä etelävaltion kaupungissa kaikkialla – niin ravintoloissa, kouluissa kuin juomavesipisteilläkin.
Taistelu tasavertaisten oikeuksien saamiseksi lähti kuitenkin lopulta liikkeelle busseista, kun musta Rosa Parks kieltäytyi joulukuussa 1955 luovuttamasta paikkaansa valkoiselle miehelle. Parks pidätettiin, mikä oli Kingille viimeinen pisara.
”Olemme väsyneitä siihen, että meitä syrjitään ja nöyryytetään, väsyneitä siihen, että sorron julmat jalat potkivat meitä”, King jyrisi kirkossa.
”Neekeri, alamme kyllästyä sinuun ja sontaasi. Jos et ole lähtenyt kaupungista kolmen päivän päästä, ammumme aivosi pihalle ja räjäytämme talosi ilmaan.” Tuntematon etelävaltiolainen soittaja Martin Luther Kingille
Yhdessä kollegoidensa kanssa pastori esitti, että mustat alkaisivat boikotoida Montgomeryn busseja ja painostaa näin bussiyhtiöitä taloudellisesti.
Kaupungin valkoinen johto ja poliisivoimat raivostuivat ja ryhtyivät pidättämään mustia autoilijoita, jotka kuljettivat busseja boikotoivia ihmisiä töihin.
Valkoisen väestön viha suuntautui pian kaupungin mustia pastoreita, ja etenkin liikkeen johtohahmoa Martin Luther Kingiä, kohtaan.
Kun panettelua, uhkailua ja tekaistuja syytöksiä oli sadellut jo pari kuukautta, King alkoi olla itsekin huolissaan – ja hänen pelkonsa vain syveni, kun puhelin soi eräänä yönä tammikuun lopulla 1956.
”Neekeri, alamme nyt kyllästyä sinuun ja sontaasi. Jos et ole kolmen päivän päästä lähtenyt kaupungista, ammumme aivosi pihalle ja räjäytämme talosi ilmaan”, venyvällä etelävaltioiden nuotilla puhunut soittaja sanoi.
Kolmen päivän kuluttua Kingien kuistilla räjähti pommi. Pastori vaikutti suhtautuvan tilanteeseen kuitenkin varsin rauhallisesti, ja hän kertoikin tyyneytensä juontuvan ilmestyksestä, jonka hän oli saanut paria päivää aiemmin. Hän oli tuolloin kuullut äänen, joka oli sanonut:
”Olen kanssasi maailman loppuun asti.”
King uskoi, että Jumala oli puhunut hänelle, ja kokemus oli saanut hänen pelkonsa haihtumaan.
Forholdene i storbyens sorte slum var særdeles hårde. Her Chicago i 1954.
Taloudellinen eriarvoisuus sorti mustia
Martin Luther King ajoi rasististen, rotuerottelua ylläpitävien Jim Crow -lakien kumoamista, mutta hän piti myös taloudellista eriarvoisuutta yhtä merkittävänä mustien syrjintää ylläpitävänä tekijänä.
”Luulen, että tiedätkin jo, että olen talousajattelultani enemmän sosialisti kuin kapitalisti”, King kirjoitti jo vuonna 1952 tulevalle vaimolleen Corettalle.
Kingin mukaan niin kauan kuin mustilla – ja myös muulla köyhällä väestöllä – oli mahdollisuus vain huonosti palkattuun työhön, heiltä puuttui myös mahdollisuus todelliseen vapauteen. Kapitalismin kehdossa Yhdysvalloissa tämä kuulosti varsin sosialistiselta ajattelulta ja toi Kingille runsaasti vihollisia.
Kingin näkemysten vuoksi hänen vastustajansa yrittivät usein myös leimata koko kansalaisoikeusliikkeen kylmän sodan aikana vihattujen kommunistien salajuoneksi.
Martin Luther King selvisi puukotuksesta
Kingin tyyneys ja rohkeus joutui pian jälleen koetukselle.
Bussiboikotista oli tullut pitkä ja raskas taistelu, ja maaliskuussa 1956 Martin Luther King ja useat muut mustat pastorit tuomittiin Alabamassa laittoman boikotin suunnittelusta ja järjestämisestä.
Kingin oli maksettava 500 dollarin sakot sekä jutun käsittelykulut, minkä lisäksi hänet tuomittiin 386 päiväksi yhdyskuntapalveluun.
Tuomio ei kuitenkaan ollut suinkaan Kingin loppu – sen sijaan Montgomeryn bussiboikotti sai runsaasti mediahuomiota, ja pohjoisvaltioissa monet alkoivat ylistää Kingiä jo uutena Mooseksena.
Voittoisa käänne sai huipentumansa, kun Yhdysvaltojen korkein oikeus kumosi tuomion ja totesi Alabaman osavaltion rotuerottelulakien ja paikallisia busseja koskevien määräysten olevan perustuslain vastaisia.
Väkivallaton protesti oli kansalaisoikeusliikkeelle merkittävä voitto, ja mustien ja liberaalien keskuudessa King nähtiin nyt uuden toivon airueena.
Boikotit levisivät edelleen useisiin muihin etelävaltioiden kaupunkeihin, ja retoriikan mestari, kansalliseksi johtohahmoksi noussut King kiersi väsymättä puhumassa ja julistamassa sanomaansa.
Kuuluisuus teki hänestä kuitenkin samalla helpon maalin kaikille, jotka olivat hänen näkemyksistään eri mieltä, ja Kingien kotiin soitettiin jopa 40 uhkaussoittoa päivässä.
Ku Klux Klan prøvede bl.a. at skræmme King ved at placere brændende kors i hans forhave om natten.
Uhkailun vuoksi Martin Luther Kingillä oli aina mukanaan seurakuntaansa kuuluvia miehiä vapaaehtoisina henkivartijoina. Nämä pitivät silmällä etenkin valkoisia rasisteja. Kukaan ei kuitenkaan osannut arvioida todelliseksi uhaksi 42-vuotiasta mustaa naista Izola Ware Currya, joka saapui syyskuussa 1958 New Yorkissa tavarataloon Kingin uuden kirjan ”Askel kohti vapautta” esittelytilaisuuteen.
Kun mielenterveysongelmista kärsineen naisen vuoro tuli päästä Kingin puheille, hän veti esiin 18 senttimetriä pitkän kirjeveitsen ja iski sen suoraan Kingin rintaan. Järkyttyneet sivustaseuraajat taltuttivat Curryn, ja pastori kiidätettiin sairaalaan veitsi edelleen rinnassaan.
Veitsen irrottamiseksi tarvittiin pitkä leikkaus, ja kirurgi kertoi myöhemmin, että ase oli ollut niin lähellä aorttaa, että jos King olisi aivastanutkin leikkauksen aikana, hän olisi kuollut.
Curry selitti halunneensa tappaa pastorin, koska tämä oli loukannut Curryn katolista uskoa. Psykiatrit totesivat naisen kärsivän paranoidista skitsofreniasta, ja hänet sijoitettiin hoitoon. Tapaus osoitti kuitenkin selvästi, ettei King voinut olla täysin turvassa missään.
Mustat esitaistelijat näkivät rotuongelman eri tavoin
MARTIN LUTHER KING (1929–1968)
USKONTO: Kingin suvussa oli baptistipastoreita useassa polvessa. Hän korosti vihollisen rakastamista ja anteeksiantoa. Uskon lisäksi häntä innoitti intialaisen kansalaisoikeustaistelija Mahatma Gandhin esimerkki.
IDEOLOGIA: Kingin tavoitteena oli yhteiskunta, jossa mustat ja valkoiset eläisivät rinnakkain ja jossa kaikilla roduilla olisi samat oikeudet. Syrjintä oli kitkettävä yhteisöistä ja laista, jotta mustien aito integroituminen olisi mahdollista.
STRATEGIA: Kansalaisoikeustaistelua tuli käydä ilman väkivaltaa. Tasavertaiset oikeudet saavutettaisiin kansalaistottelemattomuuden keinoin, kuten boikottien ja mielenosoitusten avulla. Viranomaisten kovat otteet toisivat tällöin yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden kaikkien näkyville.
MALCOLM X (1925–1965)
USKONTO: Malcolm Little kääntyi islaminuskoon vankilatuomiota suorittaessaan. Hän otti nimekseen Malcolm X ja liittyi mustien muslimien Nation of Islam-liikkeeseen. Järjestö ajoi mustien separatismia, johon myös Malcolm X keskittyi omassa aktivismissaan.
IDEOLOGIA: Malcolm X:n mukaan afroamerikkalaisten tuli vaatia itselleen poliittista valtaa ja elää erillään valkoisesta väestöstä. Hän organisoi mustien kouluja ja yrityksiä luodakseen vahvaa mustaa yhteiskuntaa.
STRATEGIA: Mustien tuli taistella sortoa vastaan ”kaikin tarvittavin keinoin” – valkoisten käyttämään väkivaltaan olisi siis tarvittaessa vastattava väkivallalla. Viimeisinä vuosinaan Malcolm X kuitenkin lievensi kantojaan maltillisempaan suuntaan.
Pidätyksistä tuli arkea
Vuonna 1960 King jätti työnsä pastorina ja muutti perheensä kanssa Atlantaan, Georgiaan. Hän halusi keskittyä kokonaan kansalaisoikeustaisteluun, joka oli saanut jo lähes vallankumouksellisia piirteitä.
Kingin innoittamana etelävaltioiden mustat opiskelijat järjestivät protesteja ja istuivat esimerkiksi rotuerottelua harjoittavissa kahviloissa ja kieltäytyivät lähtemästä ennen kuin heitä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti valkoisten kanssa.
Kingin keskeisiä vaikutuskeinoja olivat myös väkivallattomat protestimarssit.
Marssit kuitenkin päättyivät yleensä poliisin välintuloon. Pidätyksissä käytettiin usein mustia kohtaan raakaa väkivaltaa, johon osallistui myös valkoisia rasisteja.
Monet esimerkiksi Jim Crow -lakeja vastaan järjestetyt mielenosoitukset päättyivät yleensä mustien pidättämiseen.
Myös King itse pidätettiin toistuvasti, ja hänelle määrättiin usein myös sakkoja liikennerikkeistä tekaistuilla perusteilla. Esimerkiksi vuonna 1960 häntä sakotettiin ajamisesta ilman voimassa olevaa ajokorttia, vaikka hänen ajokorttinsa vanhentui vasta kaksi vuotta myöhemmin.
Eräs pahimmista kokemuksista viranomaisten kanssa oli kuitenkin se, kun King joutui vuonna 1963 Alabamassa eristysselliin.
”Ei voi ymmärtää, mitä täysi pimeys on, ennen kuin on lojunut sellaisessa tyrmässä”, King kuvaili myöhemmin.
King alkoi kuitenkin saada yhä laajempaa kannatusta – myös Yhdysvaltojen valkoisilta. Elokuussa 1963 King puhui Washingtonissa järjestetyssä mielenosoituksessa presidentti Lincolnin muistomerkin edessä 250 000 kuulijalle.
”Minulla on unelma, että jonain päivänä neljä pientä lastani voivat elää maassa, jossa heitä ei arvioida heidän ihonvärinsä perusteella vaan sen perusteella, mitä he ovat”, King julisti.
Historiallinen puhe kosketti monia, mutta samalla Kingin kasvava suosio toi hänelle vihamiehiä yhteiskunnan huipulla asti.
Med omkring 250.000 deltagere var “March on Washington for Jobs and Freedom” den hidtil største protestmarch i USA i 1963.
Mielenosoitus keräsi vastustajia joka puolelta
Kansalaisoikeusliikkeen merkittävimpiä hetkiä oli Washingtonissa järjestetty laaja mielenosoitus, jossa Martin Luther King piti historiaan jääneen ”Minulla on unelma”-puheensa. Kingin vastustajat olivat kuitenkin vähällä onnistua pilaamaan tapahtuman.
Bayard Rustin ja A. Philip Randolph alkoivat jo vuonna 1961 ideoida massiivista mielenosoitusta Yhdysvaltojen pääkaupunkiin Washington D.C:hen.
King innostui ajatuksesta, ja hänestä tuli tapahtuman varapuheenjohtaja. Mukana oli useita kansalaisoikeusjärjestöjä, ammattiyhdistyksiä ja uskonnollisia järjestöjä.
Vuoden suunnittelun jälkeen marssi oli määrä lopulta järjestää elokuussa 1963. Monet kansalaisoikeusaktivistit eivät kuitenkaan kannattaneet tapahtumaa – esimerkiksi Malcolm X kutsui sitä ”Washingtonin farssiksi” ja ”sirkukseksi”. Mustana nationalistina häntä ärsytti, että valkoistenkin sallittiin osallistua mielenosoitukseen.
Kaikesta vastarinnasta ja median, FBI:n ja rasistien sabotointiyrityksistä huolimatta mielenosoitus oli lopulta valtava menestys. Siihen osallistui yli 250 000 ihmistä, joista viidesosa oli valkoisia.
FBI vainosi Martin Luther Kingiä
Etelävaltioiden paikallisviranomaisten ja poliisin lisäksi Martin Luther Kingin vihamiehiä löytyi aina Yhdysvaltojen liittovaltion keskusrikospoliisin FBI:n ylimmältä portaalta asti.
FBI:n vaikutusvaltainen pääjohtaja J. Edgar Hoover oli nimittäin ottanut Kingin henkilökohtaisesti tähtäimeensä, kun kansalaisoikeustaistelija oli etelävaltioiden mielenosoitusten ja pidätysten yhteydessä kritisoinut FBI:n olevan ”täysin tehoton, mitä tuli mustien suojelemiseen julmuuksilta syvässä etelässä”.
Hoover ja hänen alaisensa olivat loukkaantuneet verisesti Kingin kommentista. FBI-pomo oli myös vakuuttunut siitä, että Kingin ja koko kansalaisoikeusliikkeen takana olivat todellisuudessa kommunistiset voimat, minkä vuoksi King oli uhka kansalliselle turvallisuudelle.
Katso Martin Luther Kingin kuuluisa ”Minulla on unelma”-puhe väreissä ja korkearesoluutioisella kuvalla.
FBI oli alkanut salakuunnella liikkeen johtohahmoja jo vuonna 1962, mutta viranomaisilla ei ollut edelleenkään todisteita näiden yhteyksistä kommunisteihin.
Kun King alkoi elokuussa 1963 järjestetyn Washingtonin marssin jälkeen saada yhä laajempaa kannatusta, Hoover alkoi vainota häntä yhä kiihkeämmin.
”Meidän on saatava hänet näyttämään maamme tulevaisuuden kannalta vaarallisimmalta neekeriltä”, Hooverin oikea käsi, William Sullivan, kirjasi muistioon 30. elokuuta 1963.
Välittömästi tämän jälkeen FBI alkoi asentaa mikrofoneja Kingin hotellihuoneisiin ja toimistotiloihin saadakseen hänet kiinni jostakin arveluttavasta.
Näin kävikin – nauhoilta ei tosin paljastunut ideologisesti kyseenalaisia yhteyksiä vaan viitteitä Kingin ja hänen ystäviensä juopottelusta ja seksihurvittelusta. ”Nain Jumalan tähden”, pastori kuului parahtaneen erään FBI-agentin mukaan.
Hoover komensi väkensä vuotamaan tarinoita pastorin seikkailuista toimittajille, jotka eivät kuitenkaan tarttuneet agenttien syöttiin.
FBI kieltäytyi luovuttamasta nauhoja, eivätkä toimittajat halunneet ilman todisteita julkaista moista tarinaa etenkin nuorten parissa yhä suositummasta pastorista.
”Hänet on saatava näyttämään tulevaisuutemme kannalta vaarallisimmalta neekeriltä.” Merkintä FBI:n muistiossa vuodelta 1963
Presidentti Kennedy ymmärsi kansan olevan yhä laajemmin Martin Luther Kingin takana, ja hänestä tuli Kingin tärkeä liittolainen, kun hän alkoi työstää uutta rotuerottelun kieltävää kansalaisoikeuslakia vuonna 1963.
Vain parin kuukauden päästä presidentti kuitenkin ammuttiin Dallasissa. Kun King ja hänen vaimonsa Coretta kuulivat presidentin kuolemasta, pastori huudahti:
”Sama tulee tapahtumaan minulle. Tämä on sairas yhteiskunta!”
Maan uusi presidentti Lyndon B. Johnson jatkoi yhteistyötä Kingin kanssa, ja uusi kansalaisoikeuslaki hyväksyttiin heinäkuussa 1964. Pastorin väsymätön työ oli vihdoin kantanut hedelmää.
FBI:ssa J. Edgar Hooverin oli vaikea sulattaa Kingin menestystä.
Marraskuussa 1964, hieman ennen kuin King matkasi Skandinaviaan vastaanottamaan Nobelin rauhanpalkintoa, Hoover kuvaili naistoimittajien ryhmälle Kingiä ”pahimmaksi valehtelijaksi” ja ”maan halveksittavimmaksi ihmiseksi.”
King vastasi julkisesti toteamalla, että ”herra Hooverin on täytynyt olla valtavan paineen alla antaakseen tällaisen lausunnon.”
Toimistollaan, jota FBI Kingin tietämättä kuunteli, hän totesi sihteerilleen Hooverin olevan ”vanha ja tulossa seniiliksi.”
J. Edgar Hoover oli FBI:n päällikkö aina organisaation perustamisesta vuodesta 1935 kuolemaansa asti vuonna 1972. Hänet tunnettiin perinteisten, konservatiivisten arvojen puolustajana.
Tämän kuultuaan Hoover tahtoi vain entistä kiihkeämmin vaientaa Kingin.
Pian pastorin postiluukusta tipahti kirje, joka vaikutti olevan tuntemattoman mustan amerikkalaisen kirjoittama. Todellisuudessa sen takana oli FBI.
”Tiedät itsekin olevasi huijari ja suuri taakka kaikille meille mustille. On selvää, ettei sinulla ole mitään moraalisia periaatteita. King, sinulla on enää vain yksi asia tehtävänä. Tiedät, mikä se on. Sinulla on vain yksi tie ulos, ja sinun on paras käyttää sitä, ennen kuin likainen, petollinen luontosi paljastuu koko kansalle,” kirjeessä sanottiin. Se tunnettiin sittemmin ”FBI-King-itsemurhakirjeenä”.
Hooverin sitkeä kampanja Kingin nujertamiseksi ei lopulta koskaan onnistunut.
FBI ei pystynyt horjuttamaan Kingiä poliittisesti, eivätkä juorut juuri kolhineet hänen julkista imagoaan. Kulissien takana vastustajien pahantahtoisuus kuitenkin painoi hänen mieltään yhä raskaammin.
”He haluavat murtaa minut”, King totesi eräälle ystävälleen vuonna 1964.
King brugte gerne sine arrestationer til at udstille det amerikanske retssystems uretfærdigheder.
Rauhan mies pidätettiin 29 kertaa
Etelävaltioiden paikalliset viranomaiset ja poliisi halusivat kaikin keinoin hankaloittaa Kingin elämää ja työtä. Hänet pidätettiin 29 kertaa, yleensä vähäisistä tai jopa täysin keksityistä rikkeistä.
26. tammikuuta 1956
Kaksi moottoripyöräpoliisia pysäytti ja pidätti Kingin Montgomeryssa, Alabamassa, koska hän oli ajanut 50 kilometrin tuntinopeutta alueella, jossa oli 40 kilometrin nopeusrajoitus. King joutui rähjäiseen selliin rikollisten joukkoon.
22. maaliskuuta 1956
King, kansalaisoikeusaktivisti Rosa Parks ja sata muuta mustaa pidätettiin Montgomeryn bussiboikotin vuoksi. King ja muut protestoijat protestoivat nauramalla ja laulamalla kovaan ääneen selleissään.
3. syyskuuta 1958
King saapui Montgomeryn oikeustalolle seuraamaan oikeudenkäyntiä, jossa syytettynä oli hänen ystävänsä kimppuun käynyt mies. Poliisit estivät Kingiä pääsemästä rakennukseen ja pidättivät hänet ”laittomasta oleskelusta.”
19. lokakuuta 1960
King pidätettiin rotuerotteluprotestin aikana Atlantassa, Georgiassa, hänen odottaessaan palvelua ravintolassa. Hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen, mutta presidenttiehdokas John F. Kennedyn väliintulon ansiosta hänet vapautettiin.
16. joulukuuta 1961
King osallistui 700 hengen mielenosoitukseen Albanyssa, Georgiassa. Kansalaisoikeustaistelija pidätettiin tuolloin jalkakäytävän tukkimisesta ja laittomasta mielenosoittamisesta.
12. huhtikuuta 1963
Poliisi pidätti Kingin luvattomasta mielenilmauksesta Birminghamissa, Alabamassa. King joutui eristysselliin ja kirjoitti siellä tunnetuksi tulleen ”kirjeen Birminghamin vankilasta”, jossa hän puolustaa moraalista oikeutusta epäoikeudenmukaisten lakien rikkomiseen.
11. kesäkuuta 1964
King vietti yön vankilassa, koska hän vaati saada palvelua rotuerottelua harjoittavassa ravintolassa St. Augustinessa, Floridassa – kuukausi uuden kansalaisoikeuslain hyväksymisen jälkeen.
2. helmikuuta 1965
King pidätettiin laajojen mielenosoitusten aikana Selmassa, Alabamassa. Mielenosoitukset jatkuivat kuitenkin edelleen hänen pidätyksenä aikana.
30. lokakuuta 1967
Martin Luther King pidätettiin viimeisen kerran Birminghamissa, Alabamassa heti hänen koneensa laskeuduttua osavaltion kamaralle. Kingin aiemman Alabamassa saaman tuomion vuoksi hänet voitiin pidättää hänen palatessaan osavaltioon. King istui lopulta vankilassa kolme päivää.
Rasistit ahdistelivat Kingiä jatkuvasti
Viranomaisten etsiessä kuumeisesti keinoja nujertaa King lopullisesti myös tavalliset valkoiset rasistit olivat hänen kannoillaan. Aiemmin uhkailu oli rajoittunut vain sanallisiin hyökkäyksiin, mutta nyt Kingin kimppuun käytiin myös fyysisesti. Hän ei kuitenkaan koskaan itse reagoinut väkivaltaisesti.
”Se sattuu, mutta ei vahingoita”, hän sanoi vuonna 1966, kun hänen päähänsä heitettiin pesäpallon kokoinen kivi Chicagossa.
Birminghamissa eräs Yhdysvaltojen natsipuolueen jäsen iski Kingiä nyrkillä kasvoihin useita kertoja. King vain pudotti kätensä alas ja huusi ”antakaa hänen olla”, kun hänen kannattajansa puuttuivat tilanteeseen.
Kun King lähti vuoden 1965 alussa Selmaan, Alabamaan, järjestämään suurta protestimarssia, eräs fasisti iski hänet maahan ja potki häntä vatsaan hänen hotellillaan. King ei itse tehnyt mitään, mutta hänen veljensä sai lopulta kiskottua hyökkääjän pois.
Chicagossa Kingin päähän heitettiin suuri kivi, ja hän menetti lähes tajuntansa.
Vaikka rotuerottelun kieltävä kansalaisoikeuslaki oli saatu voimaan, musta väestö koki edelleen vakavaa syrjintää etelävaltioissa.
Selmassa King halusi kiinnittää huomion lukuisiin mustien äänioikeutta rajoittaviin lakeihin. Tällaisia olivat esimerkiksi laki, jonka mukaan vain henkilö, jonka isoisällä oli ollut äänioikeus, saattoi saada äänioikeuden.
Marssit johtivat lukuisiin yhteenottoihin, joissa sekä poliisi että valkoiset rasistit pahoinpitelivät puolustuskyvyttömiä mustia miehiä, naisia ja lapsia.
Julmuudet kärjistyivät, kun valkoinen pappi James Reed, joka oli uuden lain kannattaja, kääntyi väärälle kujalle kahden valkoisen kollegansa kanssa ja erehtyi kulkemaan Ku Klux Klanin White Moon -nimisen kantakapakan ohi.
”Hei neekerit!”, neljä miestä karjaisi heidän peräänsä. Muut ehtivät juosta pakoon, mutta rasistit saivat Reebin kiinni ja hakkasivat häntä rautatangolla. Reeb kuoli myöhemmin vammoihinsa.
I 1963 eksploderede en bombe i det hotel, King boede på i Birmingham, Atlanta. Han havde forladt sit værelse nogle timer forinden.
Koko maa järkyttyi Selman tapahtumista, ja niiden johdosta myös mustia äänestäjiä syrjivät lait tuomittiin perustuslain vastaisina.
Tämä oli merkittävä voitto Kingille, mutta sen myötä häneen kohdistuneet tappouhkaukset ja hyökkäykset saivat myös uutta pontta. Jatkuva uhka alkoi käydä Kingille henkisesti niin raskaaksi, että hänen läheisensä alkoivat olla yhä enemmän huolissaan hänestä.
King kulki silti edelleen mielenosoituskulkueiden kärjessä kevääseen 1968 asti, jolloin hän puhui 3. huhtikuuta lakkoileville puhtaanapitoalan työntekijöille Memphisissä, Tennesseessä.
Hänen lentoonsa oli kohdistunut pommiuhka, ja huhuja liikkui myös useista tappouhkauksista. King vaikutti kuitenkin hyväksyneen kohtalonsa:
”Kuten kaikki muutkin, haluaisin elää pitkän elämän. Mutta en murehdi siitä enää. Haluan vain toteuttaa Jumalan tahtoa. Ja tänä iltana olen onnellinen. En ole huolissani mistään. En pelkää mitään!”
Nämä olivat Kingin viimeiset sanat yleisön edessä.
Joidenkin historioitsijoiden mukaan Kingin vaimo Coretta tiesi tämän lukuisista naissuhteista ja hyväk-syi ne.
Naisten paikka oli taka-alalla
Vaikka aktivisti Rosa Parks oli ollut vuonna 1955 kansalaisoikeustaistelun liikkeelle panevia voimia, liike oli suurelta osin miesten johtama – naiset saivat jäädä taka-alalle.
Washingtonin marssilla vuonna 1963 Martin Luther King ja muut miespuoliset johtajat kulkivat etunenässä, naispuoliset mustat aktivistit sen sijaan kulkivat johtajien vaimojen kanssa toisessa ryhmässä, poissa median silmistä.
Pastori saattoi kuitenkin kaivata naisseuraa vapaa-ajallaan, jolloin hänen luokseen hotelleihin kutsuttiin prostituoituja ja muita tilapäisiä naistuttavuuksia.
”Olen liikkeellä 25–27 päivää kuukaudesta. Seksi on keino vaimentaa huoliani,” King selitti ystävälleen.
FBI:n asiakirjojen mukaan King olisi ollut todistamassa jopa raiskausta eräässä hotellissa Washingtonissa ja vain ”nauranut” näkemälleen yrittämättä puuttua tilanteeseen.
Raportin luotettavuus on kuitenkin kyseenalaistettu, sillä FBI-pomo Hoover ei tunnetusti kaihtanut keinoja kaataakseen Kingin. Nauhoitteet on määrätty salassa pidettäviksi vuoteen 2027 asti.
Taistelu maksoi Kingin hengen
Martin Luther Kingin puheesta oli kulunut alle vuorokausi, kun hän asteli majapaikkansa motelli Lorrainen parvekkeelle Memphisissä.
39-vuotias pastori kaivoi povitaskustaan mentolisavuketta, mutta ennen kuin hän ehti nostaa savukkeen huulilleen, ilmassa kajahti laukaus.
Luoti osui kansalaisoikeustaistelijan alaleukaan, porautui hänen kaulaansa ja sai aikaan runsaan verenvuodon.
Luodin oli ampunut vankilasta karannut James Earl Ray, joka saatiin etsintöjen jälkeen kiinni vasta kaksi kuukautta myöhemmin. James Earl Ray oli kiihkorasisti, ja hän toivoi veljensä mukaan, että Yhdysvalloista tulisi vielä ”vain valkoisten, ei juutalaisten tai neekerien maa”.
King yritettiin murhata useasti, ja lopulta vuonna 1968 rasisti James Earl Ray ampui häntä päähän hotellihuoneesta, missä hän oli piilotellut.
Ray tunnusti syyllisyytensä oikeudessa mutta perui myöhemmin tunnustuksensa. Siitä lähtien on spekuloitu, oliko Ray yksin vastuussa iskusta vai oliko hänellä myös tuntemattomiksi jääneitä rikoskumppaneita.
Mahdollisiksi taustajoukoiksi on epäilty sekä FBI:ta että Ku Klux Klania, ja vuosien aikana Yhdysvaltain hallinto on perustanut työryhmiä selvittämään asiaa – tuloksetta.
Kolmentoista vuoden väkivallan ja uhkailun jälkeen Kingin viholliset saivat lopulta kansalaisoikeusjohtajan nujerrettua, mutta hänen sanomansa rauhanomaisesta vastarinnasta elää yhä.
Taistelu mustien oikeuksien puolesta jatkuu edelleen, yli 50 vuotta Martin Luther Kingin kuoleman jälkeen.
