Eleanor Roosevelt: Ensimmäinen nainen ei alistunut edustusvaimoksi

Maaliskuun 6. päivänä 1933 Eleanor Roosevelt piti Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden.

Se oli jo sinänsä poikkeuksellista, ja lisäksi paikalle oli kutsuttu vain naistoimittajia – yleensä tilaisuudet olivat avoimia vain miehille.

Rohkeus haastaa normeja ja taistella tärkeiksi kokemiensa yhteiskunnallisten asioiden puolesta tekivät Eleanor Rooseveltista yhden vaikutusvaltaisimmista naisista Yhdysvaltojen historiassa.

Eleanor Roosevelt syntyi vuonna 1884 Anna Hallin ja Elliott Rooseveltin esikoisena. Elliottin veli Theodore Roosevelt oli Yhdysvaltojen presidentti vuosina 1901–1909.

Vaikka Eleanor Roosevelt varttui suhteellisen vauraassa perheessä, jolla oli vahvat siteet maan poliittiseen sisäpiiriin, hänen lapsuutensa oli varsin onneton.

Kun Eleanor oli vain kahdeksanvuotias, hänen äitinsä kuoli kurkkumätään vain 29-vuotiaana. Kaksi vuotta myöhemmin kuoli myös alkoholismista kärsinyt isä, hänkin vasta 34-vuotiaana.

Eleanor Roosevelt muutti asumaan isoäitinsä luo. Vuonna 1899 hänet lähetettiin Allenswoodin sisäoppilaitokseen Englantiin.

Kokemus oli nuorelle Eleanorille käänteentekevä – arka ja pelokas tyttö sai uudessa ympäristössä aivan uutta itseluottamusta ja rohkeutta.

Muutokseen vaikutti ratkaisevasti oppilaitoksen rehtori Marie Souvestre, joka oli feministi ja poliittisesti uudistusmielinen.

Eleanorista tuli Souvestren suosikkioppilas, ja kun Eleanor Roosevelt palasi kotiin kolmen vuoden opintojen jälkeen, hänessä kyti jo into muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi.

Eleanor ja Franklin Delano Roosevelt olivat kaukaisia sukulaisia. He alkoivat seurustella, kun Eleanor oli 18-vuotias.

Pari avioitui vuonna 1905 ja sai kuusi lasta, joista viisi eli aikuisiksi.

Elokuussa 1921 Franklin D. Roosevelt sairastui polioon ja halvaantui vyötäröstä alaspäin.

Eleanor Roosevelt rohkaisi miestään toteuttamaan poliittisia tavoitteitaan vammastaan huolimatta – ja neuvo osoittautui kannattavaksi.

Vuonna 1928 Franklin D. Roosevelt valittiin New Yorkin kuvernööriksi, ja neljä vuotta myöhemmin hän voitti presidentinvaalit.

Kun uusi presidenttipari muutti Valkoiseen taloon vuonna 1933, maata koetteli syvä lama, joka oli käynnistynyt vuoden 1929 pörssiromahduksesta.

Työttömyysaste oli pahimmillaan 25 prosenttia, kaksi miljoonaa ihmistä joutui kodittomiksi ja valtion velka paisui 22 miljardiin dollariin eli lähes 68 miljardiin nykyeuroon.

Franklin D. Rooseveltin ratkaisu maan nostamiseksi lamasta oli New Dealiksi kutsuttu, lukuisista uudistuksista koostunut talousohjelma, jota toteutettiin vuosina 1933–1939.

Eleanor Roosevelt ajoi ohjelman taustavaikuttajana myös erityisesti naisten ja etnisten vähemmistöjen työllistämistä ja esimerkiksi nuorisotyöttömyyteen keskittyneen National Youth Administration -viraston perustamista.

Eleanor Rooseveltin poliittinen vaikuttaminen ei jäänyt vain New Deal -ohjelmaan.

Pyörätuolia käyttänyt Franklin D. Roosevelt lähetti usein vaimonsa sijaisekseen ympäri Yhdysvaltoja:

”Ole sinä minun silmäni ja jalkani. Puhu ihmisten kanssa ja kerro minulle, mitä he ajattelevat”, presidentti pyysi vaimoltaan.

Eleanor Roosevelt teki työtä käskettyä – hän tapasi kansalaisia, kuunteli näiden murheita ja teki kaikkensa, että ihmisten ahdinko otettaisiin vakavasti Valkoisessa talossa.

Eleanor Roosevelt puhutteli maan kansalaisia usein niin radiossa, julkisissa esiintymisissä kuin sanomalehtien kolumnistinakin.

Hän pyrki näin tietoisesti kaventamaan kuilua ”tavallisten amerikkalaisten” ja presidentin hallinnon välillä ja samalla ajamaan itselleen tärkeitä asioita, kuten kansalaisoikeuksia.

Mustalta väestöltä puuttui 1930-luvulla yhä monia perusoikeuksia, kuten äänioikeus.

Eleanor Roosevelt liittyi mustien kansalaisoikeuksia ajaneeseen NAACP-järjestöön vuonna 1934 ja ajoi järjestön johtajan Walter Whiten kanssa tarmokkaasti lynkkausten vastaista lakia.

Laki ei kuitenkaan edennyt, muun muassa Franklin D. Rooseveltin vastustuksen vuoksi – presidentti pelkäsi menettävänsä etelävaltioiden valkoisten edustajien tuen.

Senaatti hyväksyi lynkkauksen kriminalisoivan liittovaltion lain vasta vuonna 2022. Laki oli siihen asti hylätty 240 kertaa vuodesta 1900 alkaen.

Eleanor Rooseveltin ponnistelut tuottivat kuitenkin myös tuloksia, muun muassa silloin, kun mustan oopperalaulajan Marian Andersonin ei annettu vuonna 1939 esiintyä Washingtonin Constitution Hall -salissa.

Eleanor Roosevelt kiinnitti lehdistön huomion asiaan ja sai kulissien takana esityksen siirrettyä Lincolnin muistomerkille ulkoilmakonsertiksi.

Konsertti järjestettiin 9. huhtikuuta 1939, ja paikalle saapui 75 000 katsojaa, sekä mustia että valkoisia. Kyseessä oli maan ensimmäinen julkinen tilaisuus, jossa rotuja ei eroteltu.

Kaikki eivät silti katsoneet presidentin vaimon hankkeita hyvällä.

FBI:n päällikkö J. Edgar Hoover epäili Eleanor Rooseveltia kommunistiksi tämän ajamien teemojen vuoksi.

Hooverilla oli vuonna 1965 ensimmäisestä naisesta kerättynä tietoa jo yhteensä 3 500 sivun edestä, ja vuonna 1943 FBI kuunteli salaa Rooseveltin ja poliittisen aktivistin ja sittemmin Pulitzer-palkitun kirjailijan Joseph P. Lashin välistä keskustelua.

Vuonna 1958 Eleanor Rooseveltin oli määrä pitää puhe rauhanomaisessa kansalaisoikeustilaisuudessa Highlander Folk School -kansanopistossa Monteaglessa, Tennesseessä.

Valkoista ylivaltaa ajava Ku Klux Klan -äärijärjestö lupasi tuolloin 25 000 dollarin palkkion jäsenelleen, joka kidnappaisi Eleanor Rooseveltin. Kukaan ei kuitenkaan onneksi koskaan ryhtynyt toimeen.

Kansan keskuudessa soraääniä ei silti juuri kuulunut, ja Eleanor Rooseveltin arvostus vain kasvoi, kun Japani hyökkäsi Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941 ja sysäsi Yhdysvallat mukaan toiseen maailmansotaan.

Sinä iltana hän aloitti viikoittaisen radio-ohjelmansa rauhoittamalla kansalaisia:

”Puhun teille tänä iltana hyvin vakavalla historiallisella hetkellä. [– –] Mitä ikinä meiltä vaaditaankaan, olen varma, että selviämme siitä. Olemme Amerikan Yhdysvaltojen vapaa ja voittamaton kansa.”

Seuraavana päivänä Franklin D. Roosevelt julisti sodan Japanille, ja pian tämän jälkeen Hitler julisti sodan Yhdysvalloille.

Presidenttiparin neljä poikaa osallistuivat kaikki taisteluihin, ja seuraavana vuonna Eleanor Roosevelt vieraili Tyynenmeren jokaisessa yhdysvaltalaisessa sairaalassa.

Franklin D. Roosevelt kuoli 12. huhtikuuta 1945, vain muutama kuukausi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hänen seuraajakseen nousi varapresidentti Harry S. Truman.

Eleanor Rooseveltin oli nyt 61-vuotiaana muutettava pois Valkoisesta talosta kahdentoista vuoden jälkeen.

Hän jatkoi kuitenkin väsymättä työtään oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta.

Vuonna 1946 Harry S. Truman nimitti entisen ensimmäisen naisen Yhdysvaltojen edustajaksi YK:n ensimmäiseen yleiskokoukseen.

YK:n ihmisoikeusneuvostossa Eleanor Roosevelt oli aktiivisesti mukana laatimassa ihmisoikeuksien julistusta, joka hyväksyttiin 10. joulukuuta 1948.

Historiallisen julistuksen ensimmäiseen ja olennaisimpaan artiklaan tiivistyivät poliittiset tavoitteet, joiden puolesta Eleanor Roosevelt oli työskennellyt valtaosan elämästään:

”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.”

Eleanor Roosevelt kuoli tuberkuloosiin 7. marraskuuta 1962 kotonaan New Yorkissa. Hän oli kuollessaan 78-vuotias.

Hänen maineensa ja esimerkkinsä maan merkittävimpänä ja kenties suosituimpana ensimmäisenä naisena elää silti edelleen.

Vuodesta 1982 lähtien 242 yhdysvaltalaista historioitsijaa ja politiikan tutkijaa ovat viidesti listanneet maan merkittävimmät ensimmäiset naiset eri kriteerien, kuten rohkeuden, saavutusten ja merkityksen perusteella.

Eleanor Roosevelt on ollut listan kärkipaikalla joka kerta.