Frank Olson putosi Hotel Statlerin 13. kerroksesta.

CIA teki salassa hengenvaarallisia kokeita

1950-luvulla CIA:n salaisissa kokeissa tutkittiin pahaa-aavistamattomilla koehenkilöillä muun muassa LSD:n ja sähköšokkien vaikutusta. CIA:n toimista tietoinen biokemisti halusi ilmeisesti vetäytyä epäilyttävistä hankkeista ja kuoli pian sen jälkeen hämärissä olosuhteissa.

Marraskuun 28. päivän vastaisena yönä vuonna 1953 Hotel Statlerin yövartija kuuli rikkoutuvan lasin äänen ja tömähdyksen.

Mentyään katsomaan hän löysi hotellin ulkopuolelta hengettömän miehen. Mies oli Yhdysvaltain armeijan palkkalistoilla oleva biologisen sodankäynnin asiantuntija Frank Olson.

Olson oli leppoisa perheenisä, ja hänen omaisensa järkyttyivät väitteistä, että hän olisi tehnyt itsemurhan. Kesti kuitenkin yli 20 vuotta, ennen kuin hänen kuolemastaan saatiin lisätietoja.

Vuonna 1974 New York Times paljasti, että CIA oli suorittanut epäilyttäviä kokeita pahaa-aavistamattomilla henkilöillä Artichoke- ja MK-ULTRA-nimisissä hankkeissa vuosina 1953–1963.

CIA pelkäsi Kiinan ja Neuvostoliiton kehit­täneen menetelmiä yhdysvaltalaisten agenttien aivopesemiseksi, sillä maat olivat alkaneet tuottaa runsaasti LSD:tä. CIA piti LSD:tä ainoana riittävän vahvana aineena ihmisten aivo­pesuun.

Niinpä CIA:n johtaja Allen Dulles oli 13. huhtikuuta 1953 käynnistänyt Yhdysvaltojen oman salaisen aivopesuhankkeen.

Aluksi tarkoitus oli kehittää keinoja, joilla yhdysvaltalaisagentit voitaisiin suojata aivopesulta, mutta New York Timesin mukaan CIA oli varsin pian päättänyt saman tien myös kehittää omia aivo­pesumenetelmiä.

Koehenki­löiden saaminen oli ongelma, mutta se päätettiin ratkaista tekemällä ihmisillä kokeita heidän tietämättään. Yksi näistä henkilöistä oli Frank Olson.

LSD:tä liköörilasissa

  1. marraskuuta 1953 Frank Olson tapasi CIA:n ja armeijan tutkijoita, ja tapaamisen aikana hän nautti lasillisen Cointreau-likööriä.

Sen jälkeen hän ei kyennyt nukkumaan, ja viikonloppuna hän masentui niin pahasti, että halusi heti maanantaina tavata psykologin.

Hänen kollegansa Robert Lashbrook lähti viemään häntä CIA:n psykiatrin luo New Yorkiin, missä he asettuivat asumaan Hotel Statleriin.

Olson ei tiennyt, että Lashbrook oli myös CIA:n leivissä ja että juuri tämä oli pannut hallusinaatioita aiheuttavaa LSD:tä Olsonin lasiin. Myös lääkäri­käynti oli ennalta sovittu.

CIA:n lääkäri pumppasi Olsoniin lisää LSD:tä kahden päivän ajan, kunnes tämä putosi, syystä tai toisesta, hotellihuoneensa ikkunasta.

New York Timesin paljastusten jälkeen Yhdysvaltain senaatti alkoi vuonna 1974 tutkia CIA:n toimia, minkä seurauksena hallituksen oli pakko tunnustaa ujuttaneensa LSD:tä Olsoniin.

Omaisille tarjottiin 750 000 dollarin sovintomenettelyä, ja presidentti Gerald Ford esitti Olsonin perheelle henkilökohtaisen anteeksipyynnön.

Vuotta myöhemmin CIA:lle annettiin presidentin viral­linen kielto tehdä kokeita henkilöillä näiden tietämättä.

Vuonna 1975 presidentti Gerald Ford esitti anteeksipyynnön Olsonin omaisille, jotka saivat 750 000 dollarin korvaukset.

© Crimemag

CIA-johtaja tuhosi todisteet

CIA:n johtaja Richard Helms oli jo vuonna 1973 ounastellut mahdollista skandaalia ja määrännyt arkaluontoisten hankkeiden aineiston tuhottavaksi.

Osa aineistosta oli kuitenkin aikanaan arkistoitu väärin, joten joitain asiakirjoja oli säästynyt. Nämä asiakirjat löytyivät senaatin tutkimuksissa ja johtivat vuonna 1977 senaatin kuulemistilaisuuteen.

Kävi ilmi, että CIA:n MK-ULTRA:lla oli ollut yli 150 alihanketta ja kokeita oli tehty yli 80 sairaalassa ja yliopistossa.

Senaatin kuulemisen jälkeenkin moni kysymys jäi yhä avoimeksi. Niihin kuului myös totuus Frank Olsonin kuo­lemasta. Hänen poikansa ei uskonut itsemurhaan, ja vuonna 1994 Olson kaivettiin haudastaan ja hänelle tehtiin ruumiinavaus.

Lääkärien mukaan Olson oli saanut voimakkaan iskun päähänsä jo ennen putoamista ja todisteet ”viittasivat vahvasti murhaan”.

New Yorkin piirisyyttäjän käynnistämissä tutkimuksissa kävi ilmi, että CIA:n salaisuuksia tunteva Olson oli halunnut erota tehtävästään.

Todisteet eivät kuitenkaan riittäneet syytteiden nostamiseen. Frank Olsonin hotellihuoneen tapahtumat vuonna 1953 jäänevätkin ikuiseksi arvoitukseksi.