Amerikkalaisten majavien nahoista tehdyt hatut olivat muotia 1700- ja 1800-lukujen Euroopassa.
Majavan turkis on hyvin tiivistä ja pehmeää, ja se pitää muotonsa sateessakin. Majavat olivat arvokkaita turkiseläimiä, ja yksi majavannahka maksoi neljän peurannahan verran.
Hattumuoti johti miljoonien majavien kuolemaan, ennen kuin silkki korvasi majavannahan.
Moni laji oli vähällä kadota
Saukko
Saukon turkki on vesitiivis, ja sen ja ihon väliin jää lämpöä eristävä ilmakerros. Saukonnahat olivatkin suosittua materiaalia muun muassa takeissa. Metsästys ajoi saukon lähes sukupuuttoon 1900-luvun taitteessa.
Karhu
Mustakarhujen turkikset olivat hyvin arvokkaita, ja yksi karhunnahka maksoi saman verran kuin viisi majavannahkaa. Metsästys uhkasi 1800-luvun puolivälin tienoilla vakavasti Pohjois-Amerikan mustakarhukantaa.
Kauris
Pehmeät kauriinnahat soveltuivat erinomaisesti vaatteiden ja hansikkaiden valmistukseen, ja turkismetsästäjät pukeutuivat itsekin niihin. Kauriit metsästettiin 1800-luvulla miltei sukupuuton partaalle.
Majava
Pohjois-Amerikassa oli 1500-luvulla arviolta noin 60 miljoonaa majavaa. Kanta lähes tuhottiin 1800-luvulla, mutta se on sittemmin elpynyt.
Turkisyhtiö hallitsi erämaata
Turkisyhtiö Hudson’s Bay Company (HBC) hallitsi 1800-luvulla Pohjois-Amerikan turkiskauppaa.
Sillä oli omia kauppa-asemia ja jopa oma raha, ja se hallitsi käytännössä erämaaseutuja.
Yhtiön toimialue oli suurimmillaan yli seitsemän miljoonaa neliökilometriä, ja sillä oli 1 500 työntekijää.
Turkismetsästäjän tärkeimmät tarvikkeet:
Kauriinnahkavaatteet kestivät kulutusta, ja ne auttoivat metsästäjää sulautumaan ympäristöönsä.
Naskalia käytettiin niin vaatteiden korjaamiseen kuin aseen puhdistamiseenkin. Myös intiaanit vaihtoivat mielellään tavaraa naskaleihin, jotka helpottivat nahan työstämistä vaatteiksi, teltoiksi ja muiksi tarveesineiksi.
Kivääri oli pitkäpiippuinen long rifle. Saksalaiset asesepät kehittivät aseen Amerikassa 1700-luvulla, ja sitä käytettiin muun muassa Yhdysvaltojen vapaussodassa. Ase oli helppo korjata, ja pitkän rihlatun piippunsa ansiosta se oli tarkka pitkälläkin matkalla, mistä oli etua metsästyksessä.
Ruutisarvi oli tehty härän tai biisonin sarvesta, ja siinä ruuti pysyi kuivana. Metsästäjä kantoi ruutisarvea yleensä hihnassa olallaan, ja hänellä oli usein myös pienempi sarvi ruudin mittaamista varten.
Vyölaukku tarvekaluja varten oli metsästäjien vakiovaruste. Pienessä laukussa säilytettiin esimerkiksi lääkeyrttejä, tuluksia nuotion sytyttämistä varten sekä majavien anaalirauhasista saatavaa haustetta, jota metsästäjät hieroivat ansoihinsa houkutellakseen majavia loukkuihin.
Huopahattu oli tehty villasta, ja se oli turkismetsästäjien yleisin päähine. Paksuja turkislakkeja käytettiin vain kaikkein kylmimmällä talvisäällä.
Tiesitkö, että...
…turkiskauppa synnytti Pohjois-Amerikkaan monia kaupunkeja? Esimerkiksi Detroit, New Orleans ja Montréal kehittyivät turkisasemista.
…turkismetsästäjät valloittivat lännen? He liikkuivat jo 1820-luvulla Yhdysvaltojen nykyisten läntisten osavaltioiden alueella, ja heidän kertomuksensa luonnonrikkauksista ja laajoista tasangoista rohkaisivat muita lähtemään länteen.
…majavien erittämää haustetta myytiin Pohjois-Amerikassa lääkkeenä muun muassa hammassärkyyn ja nivelkipuihin? Sen vaikutus perustui ehkä majavien syömän pajunkuoren sisältämään salisiiniin, josta voitiin valmistaa aspiriinia.
…turkismetsästäjä Seth Kinman (1815–88) ampui kaikkiaan 800 harmaakarhua? Hän verhoili kaatamiensa karhujen taljoilla muun muassa tuoleja, joita hän lahjoitti presidenteille, kuten Abraham Lincolnille.
…Amerikan kuuluisin turkismetsästäjä Davy Crockett toimi myös poliitikkona? Hänet valittiin kongressiin vuonna 1827, mutta hänen suosionsa romahti, kun hän vastusti presidentti Jacksonin toteuttamia intiaanien pakkosiirtoja. Hän jätti politiikan menetettyään paikkansa kongressissa vuonna 1835.
…viimeinen turkismetsästäjä Sylvan Ambrose ”Buckskin Bill” Hart kuoli vuonna 1980? Hän metsästi vain omaan käyttöönsä.