Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi vuonna 1919 perustuslain lisäyksen, jossa äänioikeus laajennettiin koskemaan myös naisia.
Päätöksen voimaantulon edellytyksenä oli kuitenkin, että vähintään 36 Yhdysvaltojen tuolloin 48 osavaltiosta ratifioi eli vahvisti perustuslain lisäyksen.
Vuotta myöhemmin lisäys oli vahvistettu 35 osavaltiossa, kahdeksan oli äänestänyt sitä vastaan ja neljä päättänyt päätöksenteon epämääräiseen tulevaisuuteen. Äänioikeuden toteutuminen riippui Tennesseen kongressin päätöksestä.
Tennesseen pääkaupunki Nashville kuhisi esitystä lobbareita, jotka yrittivät ylipuhua osavaltion kongressin edustajat äänestämään lobbarien haluamalla tavalla.
Erityisesti lobbarit piirittivät Tennesseen nuorinta kongressiedustajaa, 24-vuotiasta Harry T. Burniä, joka näytti olevan vaa’ankieliasemassa.
Äänestyspäivänä 18. elokuuta Burns saapui kongressiin punainen ruusu napinlävessään. Se oli pettymys naisten äänioikeuden kannattajille, sillä punainen ruusu oli vastustajien symboli. Kannattajan merkki oli sininen kukka.
Povitaskussaan Burnillä oli kuitenkin äidiltään saama kirje, jossa luki:
”Eläköön naisten äänioikeus! Näytä niille!”
Sisällä Burn mietti pitkään toisaalta patavanhoillisen vaalipiirinsä äänestäjiä, jotka vaativat häntä äänestämään ei, ja toisaalta äitinsä kirjettä.
Pojan pitää totella äitiään
Kahden äänestyskierroksen jälkeen tilanne oli 48–48. Kolmannella kierroksella edustajat saivat äänestää puolueen linjan asemesta oman mielipiteensä mukaan.
Kun tuli Burnin vuoro ilmoittaa kantansa suullisesti, hän olikin muuttanut mieltään ja irrotti ruusun napinlävestään ja huusi ”aye” eli kyllä.
Harry T. Burnin äiti Febb kehotti kirjeessään tätä olemaan kiltti poika.
Pattitilanne ratkesi, ja Yhdysvaltojen naiset saivat äänioikeutensa.
Jälkikäteen Burn totesi:
”Pojan on aina viisainta seurata äitinsä neuvoja, ja äiti halusi, että äänestän ratifioinnin puolesta.”