6 syytä Watergate-skandaalin paljastumiseen
Kesällä 1972 viisi miestä murtautui Yhdysvaltojen demokraattisen puolueen päämajaan Watergate-rakennuksessa Washingtonissa piilottaakseen sinne kuuntelulaitteita. Republikaanisen presidentin Richard Nixonin salaiset ääninauhat ja ”Syväkurkuksi” kutsuttu ilmiantaja paljastivat, että murtomiehillä oli yhteyksiä Valkoiseen taloon.
1. Teippi paljasti murtautujat
Viisi miestä murtautui kesäkuussa 1972 Watergate-rakennukseen Washingtonissa piilottaakseen kuuntelulaitteita demokraattisen puolueen päämajaan.
He teippasivat reittinsä varrella olevat lukot, jotta ovet eivät lukkiutuisi heidän takanaan.
Yövartija Frank Mills huomasi teipit ja hälytti paikalle poliisit, jotka pidättivät murtomiehet paikan päältä.
2. FBI-pomo vuosi tietoja lehdistölle
Lehdet raportoivat Watergate-skandaaliksi kutsutusta tapauksesta ahkerasti.
Lisäpontta spekulaatioille antoi ”Deep Throatiksi” eli ”Syväkurkuksi” kutsuttu ilmiantaja, joka vahvisti todeksi lehtien arvelut Valkoisen talon osallisuudesta.
Syväkurkun henkilöllisyys pysyi salassa 33 vuotta, kunnes entinen FBI:n apulaisjohtaja Mark Felt vuonna 2005 myönsi olleensa tietoja vuotanut Syväkurkku.
3. Neuvonantaja todisti Nixonia vastaan
Nixonin lainopillinen neuvonantaja John Dean oli yksi tämän uskollisimmista alaisista ja Watergate-murron salausoperaation päätekijöistä.
- huhtikuuta 1973 Nixon kuitenkin erotti hänet.
Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin Deania kuultiin yhtenä Watergate-murtoa koskevien kuulustelujen päätodistajista.
Hän syytti Nixonia ja tämän Valkoisen talon esikuntaa avoimesti muun muassa ”rikollisesta toiminnasta”.
4. Lehtimiehet kaatoivat lopulta Nixonin
Washington Post -sanomalehden toimittajat Bob Woodward ja Carl Bernstein raportoivat tiiviisti Watergate-skandaalista.
Kaksikko tutki kahden vuoden ajan Watergate-murtoon liittyviä vihjeitä ja sen kytköksiä presidentti Nixonin hallintoon.
Yhdysvaltojen hallitus kiisti kaikki Woodwardin ja Bernsteinin väitteet, mutta heidän sitkeä työnsä johti lopulta Nixonin poliittisen uran päättymiseen ja teki heistä maailmankuuluja.
5. Syyttäjän erottaminen oli virhe
Useat todistajat kertoivat Nixonin nauhoittaneen salaa kaikki Valkoisessa talossa käymänsä keskustelut.
Kun tutkintakomissiota johtanut sitoutumaton erikoissyyttäjä Archibald Cox pyysi Nixonia luovuttamaan nauhat, tämä käski lokakuussa 1973 oikeusministeri Elliot Richardsonin erottaa Coxin.
Vallan väärinkäyttö kuitenkin kostautui, sillä Richardson erosi protestiksi.
6. Nauhoitukset tuomitsivat Nixonin
Presidentti Nixon kieltäytyi pitkään luovuttamasta nauhoituksiaan tutkimuskomissiolle.
Hän taipui vasta, kun korkein oikeus määräsi vuoden kestäneen juridisen köydenvedon päätteeksi heinäkuussa 1974 hänet luovuttamaan nauhat.
Kaksi viikkoa myöhemmin Nixon erosi presidentin virastaan.
Nauhoista kävi ilmi, että kuusi päivää murron jälkeen Nixon oli määrännyt kansliapäällikkönsä Bob Haldemanin lopettamaan FBI:n murtoa koskevan tutkinnan. Nixonin osallisuutta itse murtoon ei ole pystytty todistamaan.