Keitä afganistanilaiset ovat?
Afganistanin väestö koostuu useista etnisistä ryhmistä, heimoista ja kansoista. Valtaosa 650 000 neliökilometrin kokoisen, vuoristoisen maan asukkaista on paštuja. Heitä asuu myös naapurimaassa Pakistanissa ja maiden välisillä osittain riippumattomilla heimoalueilla.
Loput Afganistanin väestöstä on muun muassa turkmeeneja ja uzbekkeja, jotka puhuvat turkkilaisia kieliä ja daria, erästä persian murretta. Yhden merkittävän vähemmistöryhmän muodostavat hazarat, jotka tunnustavat shiialaista islamin tulkintaa toisin kuin muu väestö, joka on sunnimuslimeja.
Afganistanin väestöä yhdistää islaminusko, mutta kullakin ryhmällä on kuitenkin samalla oma kielensä, kulttuurinsa ja historiansa. Yhteistä niille on silti tiukka sukupuolijako ja naisten lähes olemattomat oikeudet.
Milloin Afganistan itsenäistyi?
Veristen taistelujen myötä itsenäiseksi
Afganistanista tuli vuonna 1746 virallisesti kuningaskunta, mutta käytännössä heimojen ja klaanien vuosisatainen itsehallinto jatkui yhä tämän jälkeenkin. Heimot solmivat sopimuksia ja sotivat keskenään itsenäisten valtioiden tapaan.
Lukuisten heimosotien vuoksi afganistanilaiset olivat aseistettuja ja tottuneita taistelemaan. Tämän saivat kokea myös britit, jotka yrittivät 1800-luvulla saada maata hallintaansa suojatakseen reittejä Intiassa hallitsemilleen tärkeille alueille. Kolmen verisen sodan jälkeen britit lopulta luovuttivat ja lähtivät Afganistanista, joka sai samalla itsenäisyyden.
Miksi Afganistan on merkittävä muulle maailmalle?
Kauppareittien solmukohta
Ennen kuin britit vetäytyivät maasta, he olivat yhdessä Venäjän kanssa muokanneet Afganistanin rajoja niiden nykyiseen muotoon, ja maan oli tarkoitus toimia puskurivyöhykkeenä idän ja lännen välillä.
Rooli Lähi- ja Kaukoitää yhdistävänä linkkinä ei ollut Afganistanissa suinkaan mitään uutta. Sijaintinsa vuoksi maa oli jo muinaisina aikoina ollut kauppiaiden ja matkustajien keskeinen solmukohta Kiinaa ja Välimeren maita ensimmäisiltä vuosisadoilta aina 1400-luvun puoliväliin asti yhdistäneen Silkkitien varrella.
Intian naapurimaana Afganistan oli myös brittien ulkopolitiikan kannalta merkittävässä roolissa, ja se oli strategisesti tärkeä myös Venäjälle ja muille suurvalloille.
Afganistanin rooli kylmässä sodassa
Suurvallat kamppailivat maan suosiosta
Afganistanin johtajat hyödynsivät maan itsenäistymisen jälkeen taitavasti suurvaltojen kiinnostusta tekemällä yhteistyötä useiden Afganistanissa vaikutusvaltaa janonneiden maiden kanssa.
Ulkopuolisen rahoituksen ja teknisen tuen ansiosta Afganistanissa voitiin perustaa nykyaikainen tieverkosto ja kansallispankki, joka pystyi välittämään rahaa orastavaan puuvilla- ja tekstiiliteollisuuteen.
Samalla maa sai uuden perustuslain ja koulujärjestelmän, joka oli avoin sekä tytöille että pojille.
Maata tukivat muun muassa maailmansotien välisen ajan suurvallat Saksa, Japani ja Italia. Kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto nousivat toisen maailmansodan jälkeen maailman johtaviksi mahdeiksi, niistä tuli myös Afganistanin suurimpia hyväntekijöitä.
Kylmän sodan aikana toisiinsa hyisesti suhtautuneiden suurvaltojen välisessä valtakamppailussa Afganistanilla oli ratkaiseva merkitys, ja ne pyrkivät hinnalla millä hyvänsä suitsimaan toistensa vaikutusvaltaa alueella.
Afganistan hyödynsi kilpailuasetelmaa hankkiakseen sijoituksia ja muuta tukea molemmilta osapuolilta.
Suurvaltojen anteliaisuuden ansiosta maahan rakennettiin uusia teitä, esimerkiksi maantie tärkeiden Kandaharin ja Heratin kaupunkien välille, sekä sähköverkko ja keinokastelujärjestelmiä, joista oli merkittävää apua etenkin talvikaudella niukkasateisessa maassa.
Suurvallat edistivät myös koulutusta ja myönsivät stipendejä opintoihin ulkomailla.
Onko Afganistan ollut joskus demokratia?
Vapaus kukoisti Kabulissa
Afganistanin nykyaikaistuminen kulminoitui 1950- ja 1960-luvuilla, joita historioitsijat kutsuvat Afganistanin kulta-ajaksi.
Pääkaupungissa Kabulissa naiset osallistuivat yliopiston luennoille minihameissa, eikä yläluokan ja ylemmän keskiluokan elämäntyyli juuri eronnut elämästä länsimaissa.
I 1960’erne tog mange afghanske kvinder en universitetsuddannelse og trådte i stor stil ind på arbejdsmarkedet.
Afganistan ei silti koskaan ollut demokratia länsimaisessa mielessä, vaikka maassa 1960-luvulla järjestettiinkin suhteellisen vapaita vaaleja, joissa naisetkin saattoivat äänestää ja asettua ehdolle. Valtaosa väestöstä koki kuitenkin yhteiskunnan muutoksen uhkana.
Etenkin heimojohtajia pelotti naisten mahdollisuus opiskeluun, sillä se nähtiin hyökkäyksenä perinteisiä perhearvoja kohtaan. Uudistuksia kannattaneen yläluokan näkökulmasta kehitys oli sen sijaan hidasta, ja tyytymättömyys vallitsi etenkin monien marxismista kiinnostuneiden opiskelijoiden keskuudessa.
Ryhmien välit kiristyivät lopulta äärimmilleen vuonna 1973.
Kun kuningas Zahir Shat matkusti Italiaan heinäkuussa 1973 hoidattamaan silmäsairauttaan, entinen pääministeri Daud Khan kaappasi vallan 17. heinäkuuta, syrjäytti 40 vuotta maata hallinneen kuninkaan ja julisti Afganistanin tasavallaksi.
Mange dyr i Kabul Zoo døde eller stak af under krigen, men løven Marjan blev. Den mistede dog synet, da der blev smidt håndgranater ind i buret til den.
Kabul oli Keski-Aasian Pariisi
Kun valtaosassa Afganistanista elettiin maataloudesta, pääkaupunki Kabul kasvoi 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla nykyaikaiseksi suurkaupungiksi.
Jo ennen maan itsenäistymistä vuonna 1919 kaupunkiin saatiin puhelinlinjoja, sähköt ja postilaitos. Itsenäistymisen jälkeen Kabul kasvoi vauhdilla – vuonna 1962 rakennettua maa-alaa oli jo 14 kertaa niin paljon kuin vuonna 1925.
1950- ja 1960-luvuilla kaupungissa avattiin luksushotelleja ja länsimaisia liikkeitä, kuten brittitavaratalo Marks & Spencer.
Neuvostorakenteinen lentokenttä vihittiin käyttöön vuonna 1960, ja seitsemän vuotta myöhemmin avattiin saksalaisten eläintietelijöiden avulla rakennettu eläintarha.
Kaupungissa oli useita tehtaita, mutta sitä hallitsi korkeasti koulutettu, länteen suuntautunut keskiluokka, joka työskenteli maan hallinnossa ja oppilaitoksissa. Kabul oli 1960-luvulla myös länsituristien suosima kohde, jota kuvattiin Keski-Aasian Pariisiksi.
Miksi Neuvostoliitto miehitti Afganistanin?
Neuvostoliitto valtasi pirstaleisen maan
Uusi hallinto esitteli pian useita laajoja uudistuksia, ja esimerkiksi pakkoavioliitot ja morsiuslunnaat kiellettiin. Heimojohtajat nousivat kapinaan, ja harvat tunsivat lojaaliutta keskusvaltaa kohtaan. Useimmat heimojohtajat olivat kunnioittaneet kuningasta, ja ilman tätä kapina leimahti ilmiliekkeihin.
Heimojohtajat eivät olleet ainoita tyytymättömiä. Neuvostoliitto oli saanut 1960-luvulla yhä enemmän valtaa maassa sotilaallisten ja siviiliavustusohjelmien kautta.
Yrittäessään pitää maata koossa Daud kuitenkin kovisteli kaikkia, myös kommunisteja, jolloin Neuvostoliiton kärsivällisyys loppui. Huhtikuussa 1978 kommunistit teloituttivat Daudin, ja Neuvostoliiton sotilasneuvonantajia saapui maahan.
Ulkopuolelta tulleina ja ateisteina kommunistit herättivät heimojohtajien vihan, ja nämä panivat kaiken peliin ajaakseen jumalattomat venäläiset Kabulista. Hallitus oli pian ahtaalla.
Neuvostoliiton vuosikausien massiiviset panostukset uhkasivat valua hiekkaan, ja se päätyi epätoivoiseen ratkaisuun. Joulukuun 24. päivä 1979 Neuvostoliitto lähetti joukkonsa Afganistaniin, tapatti maan johtajan ja asetti tilalle oman miehensä Babrak Karmalin.
Tämän takia Afganistan löi Neuvostoliiton
Neuvostoliitto luovutti
Neuvostojoukot saivat heti suuret kaupungit ja maantiet hallintaansa. Syrjäseuduilla heimosoturit hallitsivat silti yhä, ja he kutsuivat nyt itseään mujahideeneiksi – pyhiksi sotureiksi. He tunsivat seudut läpikotaisin, ja pystyivät näin aiheuttamaan kiusaa venäläisille. Neuvostojoukot vastasivat tuhoamalla kokonaisia kyliä, joissa soturit saattoivat piileskellä.
Joukot tekivät myös ilmaiskuja niin kutsutuilla Mil Mi-24 -helikoptereilla, joiden rungot kestivät ankaraakin luotisadetta. Mujahideenit olivat helikoptereiden edessä heikoilla, sillä tasaisessa ja harvaan asutussa maassa ilmaiskuja oli vaikea paeta.
Kun Yhdysvallat alkoi toimittaa mujahideeneille Stinger-ohjuksia vuonna 1985, näiden vastarinta vahvistui ja miehittäjiä voitiin ajaa yhä ahtaammalle.
Vuonna 1989 talousvaikeuksien ja poliittisen hajaannuksen heikentämän Neuvostoliiton oli vetäydyttävä.
Frihedsgudinden i nye klæder malet på muren til den tidligere amerikanske ambassade i Teheran.
Islamilainen herääminen pelästytti suurvallat
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat taistelleet maailmanpoliitikan herruudesta 30 vuoden ajan. Vuonna 1979 uusi ja tuntematon liike sai suurvallatkin varpailleen.
Neuvostoliiton päätös hyökätä Afganistaniin ja Yhdysvaltojen jyrkkä reaktio eivät olleet vain kylmän sodan aikaista uhittelua, jota oli jatkunut toisen maailmansodan päättymisestä asti.
Iranissa islamistinen vallankumous oli kulminoitunut Yhdysvaltojen tukeman shaahin syrjäyttämiseen ja uskonnollisen johtajan, ajatollah Khomeinin valtaan nousuun. Tämä sekä pelotti että hämmensi molempia suurvaltoja ja lisäsi niiden kiinnostusta Afganistania kohtaan.
Neuvostoliitto pelkäsi, että Yhdysvallat tarttuisi tilaisuuteen tehdäkseen vallankaappauksen ja pääsisi näin vallankahvaan strategisesti tärkeässä Iranissa. Lisäksi kommunistojohtajat Moskovassa pelkäsivät, että islamilainen herätys saisi vastakaikua myös maan omassa väestössä, mikä uhkaisi väistämättä suurvallan yhtenäisyyttä.
Yhdysvallat puolestaan pelkäsi Neuvostoliiton hyödyntävän Iranin levottomuuksia oman vaikutusvaltansa kasvattamiseen alueella. Jos Neuvostoliitto pääsisi valta-asemaan sekä Iranissa että Afganistanissa, sille avautuisi suora tie Persianlahdelle ja länsimaille elintärkeisiin öljyvarantoihin.
Molemmat suurvallat olivat väärässä. Iranin uskonnollinen johtaja julisti kummankin maan islamin vihollisiksi ja leimasi ne ”saatanaksi” – Yhdysvalloista tuli ”Suuri Saatana” ja Neuvostoliitto jäi hopealla ”Pienenä Saatanana”.
Miten Taleban nousi valtaan Afganistanissa?
Taleban voimistui kulisseissa
Afganistanissa koettu tappio oli lopun alkua Neuvostoliitolle, ja noin kahden vuoden kuluttua maasta vetäytymisen jälkeen Neuvostoliitto hajosi. Sodalla oli raskaat seuraukset myös Afganistanille.
Suuri osa siviiliväestöstä oli joutunut pakenemaan maasta. Pakistaniin oli tullut yli kolme miljoonaa pakolaista, Iraniin lähes kaksi miljoonaa. Lisäksi Afganistanissa oli paljon maan sisäisiä pakolaisia. Sotatoimien jäljiltä myös tiet, kaupungit ja kastelujärjestelmät olivat surkeassa kunnossa.
Taleban opstod i flygtningelejrene i Pakistan, hvor afghanske drenge blev opdraget til en strengt religiøs livsførelse.
”Miten olisimme voineet pysyä hiljaa, kun näimme, miten naisia ja lapsia kohtaan tehtiin rikoksia?” Mullah Omar
Afganistalaiset olivat vahvasti aseistettuja, ja lähes kaikki miespuoliset kansalaiset olivat koulutettuja sissisotilaita.
Uusi maltillinen hallitus oli sitä vastoin heikko, ja epäjärjestys rehotti maassa. Paikallisten joukkojen päälliköt asettivat tiesulkuja ja vaativat laittomia maksuja, ja murhat, kidnappaukset ja raiskaukset olivat yleisiä.
Vuoden 1994 alussa Kandaharin lähellä eräs paikallinen päällikkö kaappasi ja raiskasi kaksi nuorta tyttöä. Tapaus sai entisen sissisoturin ja uskonnollisen opettajan Mullah Omarin raivoihinsa.
Hän kokosi noin 30 nuoren miehen joukot, vapautti tytöt ja teloitti päällikön tämän tukikohdan lähellä hirttämällä hänet panssarivaunun tykin putkesta.
”Taistelimme väärin tehneitä muslimeja vastaan. Miten olisimme voineet pysyä hiljaa, kun näimme, miten naisia ja lapsia kohtaan tehtiin rikoksia”, Mullah Omar totesi.
Mullah Omar varslede lov og orden i Afghanistan, men det blev på bekostning af befolkningens frihed.
Hän seuraajansa kuuluivat Taleban-liikkeeseen, joka oli syntynyt Neuvostoliiton miehityksen aikana Pakistanin valtavilla pakolaisleireillä. Nuoret miehet olivat käyneet leireillä koraanikoulua, joissa opetettiin aseilla taistelemista ja jyrkän uskonnollista elämäntapaa.
Vuoden 1994 alusta alkaen oppilaat palasivat suurin joukoin Afganistaniin ja valloittivat Mullah Omarin johdolla pian koko maan, lakia ja järjestystä luvaten. Vuonna 1996 kaatui myös eliitin kaupunki Kabul.
Taleban onnistuikin jossain määrin vakauttamaan oloja, mutta rauhalla oli kova hinta.
Talebanin valloittamilla alueilla väestö menetti vapautensa. Radio, TV, elokuvat ja tanssi kiellettiin jyrkästi. Aviorikoksen tehneet naiset ja miehet ruoskittiin tai kivitettiin kuoliaaksi, ja käsien katkomisesta tuli vakiorangaistus pienistäkin rikkomuksista.
Tytöiltä kiellettiin koulunkäynti, ja naiset saivat kulkea kaduilla vain koko vartalo peitettynä ja miespuolisen sukulaisen seurassa.
Miksi Yhdysvallat vetäytyi Afganistanista?
Yhdysvallat päätti sodan
Useimmat maailman maat tuomitsivat Talebanin, mutta kansainvälinen yhteisö heräsi toden teolla kamppailemaan sitä vastaan vasta, kun Afganistania tukikohtanaan käyttänyt al-Qaida suunnitteli ja toteutti vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskun, jossa kuoli 3 000 ihmistä.
Terrori-isku järkytti syvästi koko läntistä maailmaa. Yhdysvalloille se oli hyökkäys maan turvallisuutta ja sen viimeisenä todellisena suurvaltana nauttimaa valtaa ja arvovaltaa kohtaan. Alle kuukautta myöhemmin, lokakuun 7. päivänä, Yhdysvaltojen ja 48 muun maan liittouma kävi sotaan.
Yhdessä Naton afganistalaisten liittolaisten, Pohjoisen liiton, kanssa, joukot löivät nopeasti Talebanin, ja 13. marraskuuta Pohjoinen liitto pystyi tunkeutumaan Kabuliin. Hamid Karzadin johtaman uuden hallituksen oli nyt määrä alkaa jälleenrakentaa sodan runtelemaa maata.
”Olemme nyt edenneet suurempien sotatoimien ajasta tasapainon ja vakauttamiseen aikaan”, Yhdysvaltojen puolustusministeri Donald Rumsfeld julisti ylpeänä kaksi vuotta myöhemmin.
Både danske og norske soldater kæmpede i Afghanistan. Begge lande hører til blandt de nationer, der bidrog mest set i forhold til indbyggertal.
Skandinavian maat Afganistanissa
Tanska, Norja ja Suomi osallistuivat Naton ISAF-kriisinhallintaoperaatioon, jonka tavoitteena oli tukea Afganistanin hallitusta ja sen joukkoja maan vakauttamisessa ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Norja lähetti vuoden 2001 lopulla alueelle muun muassa sotakoneita, erikoisjoukkoja sekä neuvonantajia. Tanska lähetti alueelle muun muassa erikoisjoukkojen sotilaita sekä taistelu- ja kuljetuskoneita. Suomesta lähti alueella vuonna 2002 ammattisotilaista ja reserviläisistä koostunut osasto.
ISAF-operaatio päättyi vuoden 2014 lopulla. Tämän jälkeen maat jatkoivat alueella Resolute Support -operaatiossa, jossa keskityttiin Afganistanin joukkojen kouluttamiseen, tukemiseen ja neuvontaan.
Sotilaat palasivat Afganistanista kesäkuussa 2021, mutta maat lähettivät joukkoja Afganistaniin vielä elokuussa 2021 turvaamaan Talebanin nopeaa valtaannousua pakenevien kansalaistensa ja paikallisten työntekijöidensä evakuointia.
Afganistanin operaatioissa palveli vuosina 2002–2021 yhteensä 2 467 suomalaista, joista naisia oli 52. Afganistanissa kuoli kaksi suomalaista, kymmenen norjalaista ja 43 tanskalaista. Tanskan tappiot olivat liittouman suurimmat väkilukuun suhteutettuna.
Operaatioiden aikana Talebanin johtajat olivat yhä yhtä vihamielisiä Kabulin hallitusta kohtaan kuin brittien ja Neuvostoliiton miehitysten aikana, ja Taleban hyökkäsi Naton ja hallituksen joukkoja vastaan muun muassa väijytysten, murhien, tienvarsipommien ja sieppausten keinoin. Kun ISAF-operaatio päättyi vuoden 2014 lopulla, ja vastuu maan turvallisuudesta siirtyi Afganistanin omille joukoille, väkivalta lisääntyi nopeasti.
Yhdysvaltojen ja liittoutuneiden oli myönnettävä, että sotaa ei voitu voittaa. Helmikuussa 2020 Yhdysvallat solmi Talebanin kanssa rauhansopimuksen, jonka mukaan Yhdysvallat lähtisi maasta 11. syyskuuta 2021 mennessä. Niin pitkään länsijoukot eivät kuitenkaan kestäneet.
Elokuun 15. päivä Taleban valloitti Kabulin, ja kaksi viikkoa myöhemmin, 30. elokuuta 2021, viimeiset yhdysvaltalaissotilaat lähtivät Afganistanista.
Sodassa oli kuollut 175 000 ihmistä, joista 2 500 oli Yhdysvalloista ja 1 200 liittouman muista maista.