1. KYLMYYS
Rasvavarastot pitivät hengissä
Rehevät muodot, täyteläiset rinnat ja leveät lanteet olivat arvossaan myöhäispaleoliittisella kivikaudella.
Siitä todistavat niin kutsutut venusveistokset eli noin 200 pienoispatsasta, joita on valmistettu ympäri Eurooppaa 14 000–38 000 vuotta sitten. Tutkijat uskovat, että rehevä naisihanne korosti hedelmällisyyttä ja selviytymiskykyä aikana, jolloin ruokaa oli tarjolla niukasti.
Niukkuus johtui merkittävästä lämpötilan laskusta jäätiköiden levitessä pohjoisesta.
Coloradon yliopiston tutkimuksen mukaan kaikkein pyöreimmät naispatsaat muotoiltiin aikoina, jolloin ilmasto oli kylmimmillään.
”Suuret rasvavarastot antoivat energiaa raskauden ja imetyksen aikana sekä toimivat tarpeellisena eristeenä kylmää vastaan”, tutkijat kirjoittavat.
Willendorfin Venus on tunnetuin kivikautinen rehevä naishahmo.
2. KREIKKALAINEN FILOSOFIA
Kreikkalainen tarujen prinsessa Ariadne tunnettiin kauneudestaan, ja häntä palvottiin antiikin Kreikassa paikoin jumalattarena.
Kaunis keho kertoi sielun sulokkuudesta
Antiikin Kreikassa ihmiskehon ja sen kauneuden ihailu meni suorastaan äärimmäisyyksiin.
Kaunista kehoa pidettiin ilmentymänä sielun sulokkuudesta, jota ihmiset eivät maallisin aistein muutoin pystyneet käsittämään.
Naisissa kauniina pidettiin symmetrisiä piirteitä ja kaarevia muotoja. Vaaleaa ihoa arvostettiin, koska päivettymätön iho kertoi, ettei naisen tarvinnut tehdä töitä elääkseen.
Tummat silmät ja symmetriset kulmakarvat olivat erityisen tärkeät, ja niitä korostettiin meikkaamalla.
Myös kauneuspilkkua ja kauniita sääriä pidettiin kutsuvina.
”Hänen säärensä olivat kauneimmat ja suunsa suloisin. Hänellä oli kauneuspilkku kulmakarvojen välissä”, kirjoitti Dares Fryygialainen maailman kauneimmaksi naiseksi kutsutusta Troijan Helenasta.
3. VAURAUS
Flaamilainen taidemaalari Peter Paul Rubens tunnettiin rehevistä naisistaan. Tämä on hänen versionsa kreikkalaisista khariiteista eli viehätysvoiman jumalattarista.
Kurvit kertoivat vauraudesta
Punaiset posket, vaalea iho – ja paljon hyllyviä muotoja. Siinä renessanssin naisihanteen kulmakivet. Muodokkuudella viestittiin vauraudesta.
Keskiajan ihmiset jättivät kohtalonuskoisesti kaiken Jumalan käsiin, mutta renessanssin ajattelijat uskoivat jokaisella olevan lähes rajattomat mahdollisuudet vaikuttaa omaan kohtaloonsa.
Menestymistä pidettiin hyveenä, ja miehet osoittivat mielellään vaurauttaan esimerkiksi esittelemällä hyvin ravittua vaimoaan tai tyttäriään.
Täyteläistä naisvartaloa ihannoitiin myös maalauksissa, joihin naiset ikuistettiin usein alastomina.
”Minä maalaan naisen suuret, pyöreät pakarat niin, että mieleni tekee hyväillä niiden kuoppaista lihaa”, julisti flaamilainen taidemaalari Peter Paul Rubens.
4. SOTA
Savuke oli androgyynin naisen vakioasuste.
Sota muutti sukupuolirooleja
Ensimmäinen maailmansota muutti kaiken, myös naisten kauneusihanteet.
Siinä missä aiemmin oli arvostettu pehmeitä muotoja, sota-aikana ihannoitiin hoikkuutta ilman silmiinpistäviä kurveja. Pitkät hulmuavat hiukset vaihtuivat lyhyeen poikatukkaan ja muutenkin siirryttiin kohti androgyynimpää ihannetta.
Ulkoinen tyylin muutos oli vastaus sodan aiheuttamiin elämän ja yhteiskunnan muutoksiin. Kun miehet lähtivät rintamalle, naiset siirtyivät töihin tehtaisiin ja toimistoihin.
Uudet roolit vaativat uudenlaisia vaatteita, joissa oli helpompi liikkua, ja niin esimerkiksi hameiden helmat lyhenivät lyhenemistään 1920-luvulla. Vuosikymmenen alussa naisten tummat mekot ulottuivat nilkkoihin asti, mutta vuonna 1925 muotia oli enää juuri ja juuri polveen ylettyvä värikäs helma.
Muotiin vaikutti myös sotaa seurannut iloinen 1920-luvun jazz-musiikin ja juhlinnan täyteinen elämä: tuntikausien reipas tanssiminen onnistui parhaiten lyhyissä ja löysissä leningeissä.
5. YKSILÖLLISYYS
Anonyymi muoti korostaa vapautta vaihtuvista muotivirtauksista.
Kaikki käy, kaikki ovat yksilöitä
Vuosituhannen vaihtuessa naisellinen kauneusihanne oli häilyvä.
Yhteisen ihanteen sijaan rinta rinnan kukoisti lukuisia trendejä, kulttuureja ja alakulttuureja, ja kaikki korostivat valinnan vapautta ja yksilöllisyyttä. Samaan aikaan oli vallalla erilaisia ihanteita, joita pidettiin kaikkia yhtä arvokkaina.
Jotkut kuitenkin kyllästyivät yksilölliseen erikoisuudentavoitteluun ja valitsivat päinvastaisen tien.
Normcore-muoti eli vaatetus, jossa joukosta erottumista tietoisesti vältellään, tavoitteli anonyymiutta ja vapautta vaihtuvien ihanteiden paineista.
”Ollakseen normcore on ymmärrettävä, ettei ole mitään ’normaalia’”, kirjoitti yhdysvaltalainen trenditoimisto K-Hole, joka esitteli käsitteen raportissaan syksyllä 2013.