5 syytä apartheidin loppumiseen

Kansan vastarinta, kylmän sodan päättyminen ja talouspakotteet vaikuttivat osaltaan apartheidhallinnon murenemiseen.

Kansan vastarinta, kylmän sodan päättyminen ja talouspakotteet vaikuttivat osaltaan apartheidhallinnon murenemiseen.

Margaret Bourke-White/Getty Images, Keystone Press/Imageselect

Apartheid oli valkoihoisten eteläafrikkalaisten nimitys vuonna 1948 säädetyille rotuerottelulaeille, jotka muun muassa kielsivät mustaihoisia äänestämästä, asumasta samoilla alueilla kuin valkoihoiset sekä syömästä, juomasta ja jopa uimasta samoissa paikoissa valkoihoisten kanssa.

Apartheidlakeja valvottiin armeijan kovaotteisella tuella vuoteen 1994 asti, jolloin mustaihoinen Nelson Mandela valittiin Etelä-Afrikan presidentiksi maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa.

1. Protestit heikensivät taloutta

Mielenosoituksista, valkoihoisten omistamien liikkeiden boikoteista ja lakoista tuli vuonna 1950 mustien African National Congress -puolueen (ANC) tärkein ase taistelussa apartheidia vastaan.

Hallinto reagoi protesteihin muun muassa ­antamalla ampua mielenosoittajia. ­Mustat turvautuivat väkivaltaan hallintoa vastaan, ja levottomuudet heikensivät maan taloutta.

Mustien asuinalueilla kyti tyytymättömyys.

© Gideon Mendel/Getty Images

2. Vastustus voimistui

Kansalaisjärjestöt Britanniassa, Länsi-Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa alkoivat vuoden 1959 lopulta lähtien osoittaa mieltään apartheidpolitiikkaa vastaan.

Ne järjestivät eteläafrikkalaisten tuotteiden boikotteja ja pakottivat eurooppalaiset poliitikot ottamaan kantaa rotuerotteluun.

Protestit Euroopassa ja Yhdysvalloissa pakottivat YK:n tuomitsemaan apartheidin vuonna 1973.

3. Presidentin puhe tyrmistytti

Etelä-Afrikan presidentti Pieter Willem Botha piti 15. elokuuta 1985 puheen, joka televisioitiin kaikkialle maailmaan.

Kaikki odottivat Bothan taipuvan painostuksen alla ja ilmoittavan apartheidin lopettamisesta, mutta hän julistikin rotuerottelupolitiikan jatkuvan.

Puheen seurauksena Etelä-Afrikan valuutan, randin, arvo romahti, ja Yhdysvallat asetti Britannian tuella Etelä-Afrikalle talouspakotteita saadakseen maan neuvottelupöydän ääreen.

P. W. Botha johti apartheid-halintoa vuosina 1978–1989.

© Peter Jordan/Imageselect

4. Kylmä sota loppui

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto yritti levittää kommunismia myös Afrikkaan. Lännen johtajat pitivät Etelä-Afrikkaa tehokkaana puskurina kommunismia vastaan ja katsoivat siksi maan apartheidpolitiikkaa läpi sormiensa.

Kun kylmä sota loppui vuonna 1989, lännellä ei enää ollut syytä tukea Etelä-Afrikkaa ja sulkea silmiään apartheidpolitiikalta.

5. Vahvat johtajat pitivät vastarintahenkeä yllä

Oliver Tambo, Steve Biko ja piispa Desmond Tutu olivat Etelä-Afrikan mustien vapaustaistelun johtohahmoja, mutta sen kiistaton keulakuva oli ­Nelson Mandela, joka oli virunut vankilassa vuodesta 1962 lähtien.

Bothan hallitus lupasi vapauttaa Mandelan vuonna 1985, jos tämä tuomitsisi mustien vapaustaistelijoiden väkivallan.

Mandela torjui tarjouksen: ”Millaista vapautta minulle tarjotaan, jos kansaa edustava järjestö [ANC] pysyy kiellettynä? Vain vapaat ihmiset voivat neuvotella, vangit eivät solmi sopimuksia.” Mandela vapautui vasta, kun apartheidlakeja alettiin purkaa vuonna 1990.

Neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin Etelä-Afrikan presidentiksi maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa.

© The Washington Post/ Getty Images & Shutterstock