1880-luku: Ihmisiä esiteltiin eläintarhoissa
Eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset tungeksivat ihmisnäyttelyihin katsomaan muodokkaita orjanaisia ja verenhimoisia ihmissyöjiä. Yksi ihmisarvoa alentavien näyttelyiden tavoitteista oli perustella Afrikan ja Aasian alistamista siirtomaavaltaan.
Alkuasukkaat olivat lännen eläintarhojen vetonauloja. Kansa maksoi nähdäkseen inuitteja, afrikkalaisia ja intiaaneja.
Eläintarhoissa oli esillä inuitteja, maasaita ja aboriginaaleja
Länsimaiden asukkaat pitivät muiden maiden asukkaita alkukanaisina, takapajuisina ja raakoina. Yksi syy asenteisiin saattoi olla se, että vain aniharva oli 1800-luvulla käynyt kaukaisissa maissa ja tutustunut niiden asukkaidenelämään.
Samaan aikaan eurooppalaiset olivat hyvin kiinnostuneita kaikesta eksoottisesta, ja muun muassa Saksan, Britannian ja Ranskan ihmisnäyttelyistä tuli hyvin suosittuja ja tuottoisia.
Näyttelyissä oli esillä muun muassa Australian aboriginaaleja, maasaita, inuitteja, pygmejä ja singhaleeseja.
Yleisö tuijotti heitä estoitta, ja halusi koskettaa heitä. Suotittuja ihmisnäyttelyiden tähtiä olivat muun muassa ”hottentottien Venus” eli eteläafrikkalainen orjanainen Saartjie Baartman, sekä ”apinamies”, 23-vuotias pygmi nimeltään Ota Benga.
Ihmisnäyttelyillä oli poliittisia tarkoitusperiä
Näyttelyihin tuotujen alkuasukkaiden kohtalo oli usein kurja. He potivat koti-ikävää ja joutuivat kestämään monenlaisia nöyryytyksia, ja moni kuoli tauteihin tai teki itsemurhan.
Kansatieteilijät ja näyttelyisännät kuvailivat alkuasukkaita eläimellisiksi ja alempiarvoisiksi ihmisiä, ja 1800-luvun poliitikot ja hallitsijat käyttivät vallitsevaa mielikuvaa muun muassa Afrikan ja Aasian alistamiselle länsimaiden siirtomaavaltaan.