Istid

10 ”pienen jääkauden” seurausta

Jäätiköt murskasivat kyliä, meret jäätyivät, sadot epäonnistuivat – ja Skotlantiin ilmestyi inuitteja. Lämpötila laski rajusti Euroopassa vuosina 1300–1850 ”pienellä jääkaudella”. Joissakin maissa jopa puolet väestöstä kuoli.

Jäätiköt murskasivat kyliä, meret jäätyivät, sadot epäonnistuivat – ja Skotlantiin ilmestyi inuitteja. Lämpötila laski rajusti Euroopassa vuosina 1300–1850 ”pienellä jääkaudella”. Joissakin maissa jopa puolet väestöstä kuoli.

scanpix/AKG-images

1. Jää tulee!

Jäätikkö murskasi kyliä alleen Alpeilla

Jää vyöryi vuorilta laaksoihin ja peitti alleen alueita, joilla ihmiset olivat aikaisemmin voineet elää turvassa.

Vuonna 1644 Alpeilla Les Boisin alueella vaelsi Genèven piispan johdolla kolmensadan hengen seuruerukoilemassa alueen kylien puolesta.

Ajalta säilynyt lähde kertoo: ”Kylien yläpuolella vuorilla häilyy uhkaava jäätikkö, joka etenee alaspäin nopeammin kuin musketinlaukauksen kantaman verran (120 metriä) päivässä.”

Lopulta jäätikön eteneminen saavutti ääripisteensä ja jää alkoi vetäytyä takaisin, mutta ”se jätti maan jälkeensä niin hedelmättömäksi, että ei ruoho eikä mikään muukaan suostunut enää kasvamaan siinä.”

Kertomus on tyypillinen 400–1700-lukujen Alpeille, jossa etenevä jää peitti alleen kyliä Sveitsissä, Itävallassa ja Ranskassa. Vuonna 1610 Chamonix'n laaksossa hukkui satoja ihmisiä, kun jää rikkoi padot ja aiheutti valtavia tulvia. Tilanne oli samankaltainen Norjassa ja Islannissa, jossa jäätikkö oli laajimmillaan 1700-luvun puolivälissä.

2. Inuitit vierailulla

Skotlannissa nähtiin inuitteja

Vuonna 1690 Aberdeenin lähellä jokea pitkin meloi mies, joka oli omituisesti pukeutunut hylkeennahkaan päästä varpaisiin. Kukaan Skotlannissa ei ollut aiemmin nähnyt myöskään mitään hänen kapean ja pitkän, nahkaisen kajakkinsa kaltaista.

Mies oli grönlantilainen inuitti, joka oli melonut ja vaeltanut pitkän matkan ruuanetsintä- ja pyyntimatkallaan. Hän oli ensimmäinen alueelle ilmestyneistä inuiteista. Vuoteen 1728 asti grönlantilaismetsästäjiä nähtiin toistuvasti Skotlannin ja Orkneysaarten maisemissa, kun poikkeuksellinen kylmyys oli jäädyttänyt meren. Jää saattoi ulottua satojen kilometrien päähän Grönlannista aina Islantiin asti. Saaliin perässä liikkuvat metsästäjät joutuivat jään reunalle, jossa hylkeet, karhut ja kalat elivät.

Jäätä pitkin metsästäjät joutuivat yhä etelämmäksi, kunnes he lopulta päätyivät Brittein saarten reunamille ja kummastuttivat saapumisellaan paikallisia asukkaita.

Inuitti

Skotit olivat tuskin edes kuulleet inuiteista, kun yksi meloi yllättäen Donjokea pitkin vuonna 1690.

© Bridgeman

3. Pohjanmiehet luovuttivat

Islantilaisten kohtalo Grönlannissa

Vuonna 985 Erik Punainen ja joukko muita islantilaisia muutti Grönlantiin.

Ilmasto oli suotuisa ja elämä kukoisti: uudisasukkaat viljelivät viljaa lyhyinä mutta lämpiminä kesinä, ja meri kuhisi turskaa. Skandinaavit sinnittelivät Grönlannissa 1400-luvulle asti, jolloin pieni jääkausi alkoi ja eläminen muuttui liian hankalaksi. Kylminä kesinä pelloista ei saatu satoa. Lisäksi turskaparvet muuttivat etelämmäksi, sillä turska ei pysty elämään alle kaksiasteisessa vedessä.

4. Hyökkäys jään yli

Marssi yli Ison-Beltin salmen

Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa lähti helmikuussa 1658 marssimaan 10 000 miehen kanssa yli jäätyneen Ison-Beltin salmen Fynin ja Lollandin saarten välissä. Operaatio oli uhkarohkea: ruotsalaiset saatettiin lyödä viimeiseen mieheen, mutta onnistuessaan Kaarle Kustaa voisi pakottaa arkkivihollisensa Tanskan polvilleen ja liittää sen osaksi Ruotsia.

Kuningas oli ollut sotimassa Puolaa vastaan, kun tanskalaiset hyökkäsivät Ruotsin alueille.

Kaarle Kustaa kiirehti läpi Saksan ja Jyllannin, sitten jään yli Fyniin ja edelleen Lollandiin. Ylitys tuli yllätyksenä tanskalaisille, joiden pääjoukot olivat Skoonessa. Seurannut Roskilden rauha kävi kalliiksi Tanskalle, jonka piti luopua muun muassa Skoonesta, Hallandista ja Blekingestä.

Istid

Kaarle X Kustaa ei halunnut marssia suorinta tietä jään yli Fynistä Sjellantiin, sillä hän pelkäsi, että jää olisi liian ohutta voimakkaimmissa virtapaikoissa.

© nationalmuseum, stockholm

5. Joukkohysteria

Kato ja onnettomuudet lietsoivat noitavainoja

Vuosien kylmyys, kato ja nälkä saivat Pohjois-Euroopan ihmiset pelon ja epätoivon valtaan. Taikauskoiset ihmiset etsivät jatkuville onnettomuksille syitä. Noitavainojen yleistyminen 1500- ja 1600-luvuilla johtui osin tästä.

Esimerkiksi Saksassa koettiin vuonna 1563 poikkeuksellisen kylmä ja kostea kesä. Sato jäi vähäiseksi, ja pian kiisteltiin huonon sään syistä.

Wiesensteigin kaupungin asukkaat tekivät omat päätelmänsä ja polttivat 63 naista noitina sään kohentamiseksi. Sama toistui muualla Pohjois-Euroopassa. Vuosina 1587 ja 1588, kun Britanniaa koetteli erityisen huono sää, britit tuomitsivat yli 8 000 naista kuolemaan noitina.

Heks bliver brændt

Ihmiset päättelivät noitien aiheuttaneen huonon sään ja polttivat tuhansia epäiltyjä.

© mary evans

6. Uskonsodat

Nälkäiset skotit muuttivat Irlantiin

Vihollisuudet Pohjois-Irlannin katolisten ja protestanttien välillä alkoivat jo pienellä jääkaudella.

Skotlanti kärsi 1600-luvulla nälänhädästä, kuten muukin Eurooppa. Ylämaan klaanit tekivät ryöstöretkiä alamaalle ja Pohjois-Englantiin saadakseen viljaa ja karjaa.

Olosuhteet olivat hieman paremmat Irlannissa. Suuri osa saaren maista oli englantilaisten omistuksessa, ja nämä saattoivat myydä runsaasti viljaa Englantiin ja Skotlantiin. Tämän seurauksena myös Irlannissa vallitsi nälkä, mutta sitä skotit eivät tienneet.

He pitivät saarta erityisen hedelmällisenä, ja 100 000 skottia päätti muuttaa Irlantiin. Protestanttisten skottien asettuminen Pohjois-Irlantiin aiheutti ensimmäisen uskontojenvälisen konfliktin alueella.

Konflikt mellem protestanter og katolikker

Nälkä sai protestanttiset skotit asettumaan Pohjois-Irlantiin. Tapahtuma aloitti vuosisatoja velloneet vihamielisyydet kahden eri uskontokunnan välillä.

© scanpix/corbis

7. Ruokailutottumukset

Perunan suosio kasvoi kylmässä

Vuosina 1371–1791 Pohjois-Eurooppaa koetteli nälänhätä ja kato noin joka neljäs vuosi. Miljoonia kuoli, sillä viljasato oli riippuvainen hyvästä säästä, joka oli pienen jääkauden aikana harvinaisuus. Köyhien pelatukseksi koitui pieni mukula Andeilta: peruna.

Perunan tultua Eurooppaan vuonna 1570 sitä pidettiin vähäarvoisena ja syötettiin pääasiassa rangaistusvangeille ja sairaaloiden potilaille. Jotkut pitivät sitä terveydelle haitallisena tai suorastaan myrkyllisenä, ja papit kutsuivat perunaa ”paholaisen kasviksi.”

Irlantilaiset omaksuivat perunan käytön vasta 1750-luvulla. Pian ilmeni, että peruna viihtyi Pohjois-Euroopassa ja antoi kaksi kertaa enemmän satoa kuin vilja. Kun hallitsijat tajusivat tämän, he pakottivat kansalaiset viljelemään perunaa, ja 1800-luvun alussa perunan osuus pohjoiseurooppalaisen ruokavaliosta oli jo noin 40 prosenttia. Perunan avulla vältettiin monia nälänhätiä.

Mennesker spiser kartofler

Halpaa ja ravitsevaa: Pohjois-Euroopan köyhin väestönosa eli 1800-luvulla lähes yksinomaan perunalla.

© bridgeman

8. Yllätyshyökkäys

Pakkastalvi pakotti Hollannin polvilleen

Ranskan vallankumous herätti pelkoa muun muassa Itävallassa, joka hyökkäsi uuteen tasavaltaan tukikohdistaan Hollannista.

Ranska ei voinut tehdä vastahyökkäystä, sillä Hollannin joet ja kanavat estivät maahan tunkeutumisen. Pikku jääkauden aikana kanavat kuitenkin jäätyivät, ja Ranska pystyi hyökkäämään jäätä pitkin vuosina 1794–1795.

Se löi itävaltalais-hollantilaiset joukot ja loi Ranskan mallin mukaisen tasavallan Hollantiin.

9. Rajuja myrskyjä

Pohjanmeren myrskyt tuhosivat armadan

Vuonna 1588 Espanjan armada purjehti 130 aluksen voimalla Englannin kanaalin läpi. Mukana oli 50 000 sotilasta matkalla valloittamaan Englantia. Espanjan kuningas Filip II halusi panna pisteen englantilaisten merirosvoilulle ja jatkuville hyökkäyksille Espanjan siirtokuntiin Karibialla.

Englannin kanaalissa espanjalaisia oli englantilaisten ketterien sota-alusten lisäksi vastassa raivoisa myrsky. Espanjalaisalukset pakenivat Pohjanmerelle, jossa ne joutuivat toiseen myrskyyn. Pahasti vaurioitunut armada palasi lopulta Espanjaan Skotlannin pohjoisrannikon kautta. Espanjalaiset menettivät myräkässä kaikkaan 62 alusta ja arviolta ainakin 12 000 miestä.

Rajumyrskyt olivat tavallisia Pohjanmerellä 1500-luvulla. Laskelmien mukaan myrskyjen määrä oli kasvanut 1200-luvulta 85 prosenttia, hirmumyrskyjen jopa 400 prosenttia. Syy oli kylmän pohjoisen ja lämpimämmän etelän välinen valtava lämpötilaero. Myrskyt koettelivat rajusti myös Hollantia aiheuttaen valtavia tulvia.

Uvejr

Myrsky pakotti Espanjan armadan Pohjanmerelle toisen myrskyn syliin. Menetykset olivat 62 alusta ja tuhansia ihmishenkiä.

© bridgeman

10. Vallankumous

Viljapula aiheutti vallankumouksen Ranskassa

Kaksi peräkkäistä katovuotta aiheuttivat Ranskassa nälkää ja tyytymättömyyttä, ja kansa valtasi vihatun Bastiljin vankilan Pariisissa.

Jatkuvat sateet tuhosivat sadon Ranskassa vuosina 1787 ja 1788. Viljapulan vuoksi leivän hinta lähes kaksinkertaistui, ja leipä maksoi jo puolet maatyöläisen päiväpalkasta. Monilla ei enää ollut varaa jokapäiväiseen leipään.

Seurasi levottomuuksia ja mellakoita, ja levottomuuksia vain kiihdytti huhu, jonka mukaan kuningatar Marie Antoinette oli kehottanut kansaa syömään leivoksia, jos ei sillä ollut leipää. Kansa sai syyn kohdistaa vihansa kuningashuoneeseen. Köyhien maa- ja päivätyöläisten joukot vaativat yhteiskunnallisia muutoksia.

Vallankumouksen syttyessä 1789 keskeinen vaatimus oli elintarvikkeiden hintojen laskeminen. Nälkää näkevän köyhälistön selkänahasta elävän yläluokan aika oli ohi, ja talonpojat vaativat parempia elinolosuhteita ja enemmän poliittista vaikutusvaltaa.

Marie Antoinette

Marie Antoinetten välinpitämättömyys nälkäisiä kohtaan laukaisi kansan vihan, mikä johti Ranskan vallankumoukseen.

© rue des archives