10 keskeistä faktaa Rudolf Steinerista

Rudolf Steiner tunnetaan nykyisin parhaiten kehittämäänsä steinerpedagogiikkaan perustuvien koulujen perustajana. Ensimmäinen steinerkoulu avattiin vuonna 1919 Stuttgartissa. Oppilaat olivat paikallisen Waldorf-Astoria-tupakkatehtaan työläisten lapsia, ja kouluja kutsutaankin Saksassa myös waldorfkouluiksi.

Aloite koulun perustamiseen tuli tehtaan johtajalta Emil Moltilta, joka oli Steinerin ja tämän ajatusten ihailija.

Molt osti koulun tiloiksi suuren huvilan, jossa oli aiemmin toiminut ravintola.

Kuukausien valmistelujen jälkeen Emil Molt ja Rudolf Steiner avasivat koulun sunnuntaina 7. syyskuuta kello 10.30.

Juhlallisuudet alkoivat Rudolf Steinerin puheella, jossa koulun julistettiin olevan ”kaiken hyvän, kaiken kauniin ja kaiken toden taimitarha”.

Uusien steinerkoulujen määrä kasvoi hitaasti vuoteen 1970 asti, jolloin perinteisiä arvoja haastaneen nuorison kapinoinnin seurauksena kiinnostus vaihtoehtoisia kouluja kohtaan kasvoi rajusti.

Steinerliikkeen mukaan eri puolilla maailmaa on nykyisin yli 3 000 steiner-, waldorf- ja antroposofista koulua ja päiväkotia.

”Meidän ei pidä opettaa lapsia vain ajattelemaan loogisesti ja analyyttisesti vaan myös kohtaamaan henkinen olemuksensa ja kehittämään intuitiotaan ja mielikuvitustaan.”

Näin Steiner kuvaili pedagogiikkansa tavoitetta – lapsia tuli kasvattaa näkemään itsensä sekä fyysisinä että henkisinä olentoina.

1900-luvun alussa koulujen pedagogiikka perustui lähinnä kuriin ja järjestykseen, ja Steinerin ajatukset olivat varsin uusia.

Steinerkouluissa opetus sovitettiin lasten ikätasoon. Esimerkiksi esikouluikäisiä lapsia rohkaistiin piirtämään ja leikkimään, ja heille luettiin ääneen, mikä oli tuolloin aivan vallankumouksellista.

Steinerin teorian mukaan lapset olivat koulukypsiä, kun heiltä lähtivät maitohampaat, eli tyypillisesti noin seitsemänvuotiaana.

Steinerin mukaan samaan aikaan syntyi myös ”eetteriruumis”, eräänlainen henkinen ruumis. Lapsella oli nyt valmius oppia lukemaan ja kirjoittamaan, mutta opetukseen yhdistettiin aina myös jokin taidemuoto, kuten musiikkia, näyttelemistä tai käsitöitä. Tämäkin oli Steinerin aikana poikkeuksellista.

Steinerpedagogiikan vastustajien mukaan varsinaisissa kouluaineissa taso olisikin heikompi steinerkouluissa kuin perinteisissä kouluissa.

Rudolf Steiner syntyi 27. helmikuuta 1861 Kraljevecissa, silloisen Itävalta-Unkarin Kroatian provinssiin kuuluvassa pikkukaupungissa.

Rudolf oli perheen yhdeksäs ja nuorin lapsi, ja hän osoitti jo varhaisella iällä poikkeuksellista älykkyyttä ja voimakasta kiinnostusta hengellisyyteen.

”Olen aina tiennyt, että synnyin tekemään jotain erityistä”, Steiner totesi sittemmin lapsuudestaan.

Steinerin kiinnostus yliluonnollisuutta kohtaan vahvistui entisestään, kun hän – oman kertomansa mukaan – näki yhdeksänvuotiaana näyssä äskettäin kuolleen tätinsä.

Rudolf Steiner opiskeli aluksi Wienissä teknillisessä ylipistossa muun muassa matematiikkaa ja luonnontieteitä. Opintojensa jälkeen Steiner julkaisi vuonna 1892 väitöskirjansa Wahrheit und Wissenschaft (Totuus ja tiede), joka käsitteli tiedeoppia.

Antroposofia on Rudolf Steinerin 1900-luvun alussa kehittämä filosofia, joka hänen mukaansa ”pyrkii yhdistämään henkisyyden fyysiseen maailmassamme”.

Termi ”antroposofia” juontuu kreikan kielen sanoista anthropos, eli ihminen, ja sofia, eli viisaus. Katsomuksen perusajatus on se, että jokaisella ihmisellä on henkinen ulottuvuus, joka on yhtä tärkeä kuin fyysinen. Steinerin mukaan nimenomaan henkinen ulottuvuus auttaa ihmistä tunnistamaan totuuden maailmassa ja itsessään.

Filosofiassa keskiössä on niin kutsuttu eetteri, eräänlainen näkymätön elämänenergia, joka on läsnä koko maailmankaikkeudessa ja kaikissa elävissä olennoissa.

Jo antiikin Kreikassa eetteriä pidettiin ”viidentenä elementtinä”, ja Steiner uskoi sen olevan välttämätöntä kasvien ja eläinten elämälle sekä ratkaiseva tekijä ihmisen henkisessä kehityksessä.

Steiner puhui myös lämpöeetteristä, valoeetteristä, äänieetteristä ja kemiallisesta eetteristä, joilla kaikilla oli erilaisia ominaisuuksia ja jotka vaikuttivat eri tavoin fyysiseen maailmaan.

Antroposofiassa painotetaan myös taiteen ja estetiikan merkitystä elämässä – ne ”voivat auttaa meitä ymmärtämään syvempiä totuuksia maailmastamme”.

Rudolf Steiner uskoi syvästi yliluonnolliseen siitä asti, kun hän lapsena näki näyssä kuolleen tätinsä. Steiner on kertonut, miten hän myöhemmin tunsi meditoidessaan valtavan voiman, joka tunkeutui hänen mieleensä ja kehoonsa.

Hän kuvaili kokemusta ”hengellisten voimien myrskyksi”, joka vei hänet matkalle okkultismin maailmaan.

”Tiesin, että olen täällä etsiäkseni ja jakaakseni totuutta maailmankaikkeudesta ja ihmisen paikasta siinä”, hän totesi myöhemmin.

Sana okkultismi juontuu latinan ”kätkettyä” tarkoittavasta sanasta ja viittaa asioihin, joita ei voi havaita normaaleilla aisteilla. Rudolf Steiner sanoi pystyvänsä näkemään henkiä ja olentoja, joita useimmat muut eivät näe, ja kommunikoimaan niiden kanssa. Hän kuvaili kokemaansa ”maailmaksi, joka on aivan yhtä todellinen kuin fyysinen maailma”.

Hän uskoi myös tähtien vaikuttavan merkittävästi ihmisten elämään.

”Se, mitä ihminen on tänään, on tähtiin kirjoitettu. Samoin se, mitä hänelle tapahtuu tästedes”, Steiner sanoi esitelmöidessään Stuttgartissa vuonna 1906.

Steinerin loosiin, Mysteria Mystica Aeternaan, liittyi alttarilla suoritettuja rituaaleja, pyhiä kirjoja ja salaisia merkkejä, jotka liittivät loosin jäsenet symbolisesti temppeliritarien veljeskuntaan.

Mysteria Mystica Aeterna oli Rudolf Steinerin vuonna 1906 perustama salaseura.

Kuten muutkin vastaavat seurat, se perustui salaiseen tietoon, jota jaettiin jäsenten kesken. Mitä korkeammalle tasolle jäsen eteni, sitä laajemmin hänelle avautui tietoa.

Arvojärjestyksessä etenemistä osoitettiin monimutkaisilla rituaaleilla, joihin kuului muun muassa alttarilla vannottuja uskollisuudenvaloja.

Salainen tieto koski osaltaan seksuaalisuutta, johon perehdyttiin esimerkiksi lukemalla intialaista, noin 100-luvulta eaa. juontuvaa seksiopasta Kamasutraa sekä arabialaista erotiikan opasta Tuoksuvaa puutarhaa, joka julkaistiin englanniksi vuonna 1886.

Steinerin kerrotaan katuneen osallisuuttaan loosiin ja vältelleen aihetta, kun häneltä myöhemmin pyydettiin selvitystä asiasta.

Rudolf Steiner sai Hitleristä vihamiehen, kun hän esitti vuonna 1921, että Ylä-Sleesian tulisi olla itsenäinen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sekä Saksa että Puola esittivät vaatimuksia alueesta, joka nykyisin on osa Puolaa ja Tšekkiä.

Natsit leimasivat Steinerin ”petturiksi”.

Maaliskuun 15. päivänä natsipuolueen lehdessä Völkische Beobachterissa Hitler valitti Steinerin käyttävän myös ”juutalaisia menetelmiä kansan normaalin mielenlaadun tuhoamiseksi”.

Kaikki natsit eivät silti suhtautuneet Steineriin yhtä jyrkästi. Natsijohdosta esimerkiksi Heinrich Himmler ja Rudolf Hess olivat itsekin kiinnostuneita idän mystiikasta ja okkultismista ja ihailivat Steineria avoimesti.

Monet Steinerin ajatukset tukivat myös natsien rotuoppia – hänen mukaansa esimerkiksi vaaleat ihmiset olivat tummia viisaampia:

”Jos vaaleat ja sinisilmäiset ihmiset kuolevat sukupuuttoon, ihmisrotu tyhmenee. Vaaleat hiukset antavat nimittäin älyä. Vaaleilla ihmisillä silmiin ja hiuksiin kulkee vähemmän ravintoa, joka jää sen sijaan aivoihin ja ruokkii siellä älykkyyttä”, Steiner kirjotti.

Ennen kuin Rudolf Steiner kehitti oman filosofiansa, hänen kiinnostuksensa kohdistui vuoden 1900 tienoilla teosofiaan, Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla syntyneeseen uskonnolliseen liikkeeseen.

Teosofia perustuu idän filosofiaan ja uskontoihin – siihen kuuluu muun muassa usko jälleensyntymiseen ja karmaan.

Teosofit ajattelivat ihmisen koostuvan seitsemästä rodusta tai kehitysvaiheesta. Roduista neljä oli jo hävinnyt, niistä viimeisin tarumanner Atlantiksen mukana. Nykyväestö edusti viidettä rotua, ja tulevat kaksi olisivat avaruuden olentoja muun muassa Venukselta.

Steiner hylkäsi kuitenkin teosofian perustaakseen oman liikkeensä, antroposofian.

Steiner halusi filosofiansa läpäisevän koko yhteiskunnan, ja osin tämä onnistuikin.

Steinerkouluja, -päiväkoteja ja -opettajankoulutusta on tarjolla nykyisin eri puolilla maailmaa.

Steiner kehitti lisäksi eurytmian eli taidemuodon, jossa kehon liikkeen avulla ilmaistaan musiikkia ja puhetta.

Rudolf Steiner kehitti filosofiansa pohjalta myös biodynaamisen viljelyn, jossa maata viljellään luonnollisin menetelmin, esimerkiksi ilman kemiallisia lannoitteita.

Viljelyssä huomioidaan kasvun edistämisen keinona vuodenajat ja planeettojen asennot. Steinerin ajatusten innoittamana on syntynyt muun muassa saksalainen Demeter-liitto, joka on vuodesta 1928 alkaen myöntänyt sertifikaatteja liiton standardit täyttäville biodynaamisten maataloustuotteiden tuottajille.

Rudolf Steiner kehitti lisäksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja lääkärinsä Ita Wegmanin kanssa. Kemiallisesti valmistettujen lääkkeiden sijaan potilaita hoidettiin fyysisillä harjoitteilla, hieronnalla ja yrttilääkkeillä.

Lääkkeet perustuivat usein myrkyllisiin aineisiin, sillä pahan ajateltiin ajavan toisen pahan pois. Steiner uskoi myös, että sairaudet olivat seurausta karmasta ja johtuivat näin aiemmassa elämässä tehdyistä teoista.

Rudolf Steiner kuoli vuonna 1925 Sveitsissä Dornachin kaupungissa 64-vuotiaana.

Steiner kärsi viimeisinä vuosinaan vatsasairaudesta, joka aiheutti ruokahaluttomuutta, laihtumista ja väsymystä. Syksyllä 1924 sairaus paheni, ja syyskuussa Steiner piti viimeisen julkisen luentonsa.

Rudolf Steiner sanoi itse kuntonsa heikentymisen johtuvan ylirasituksesta, mutta hänelle ei tehty koskaan ruumiinavausta, joten varsinainen kuolinsyy jäi epäselväksi.