Dwight D. Eisenhower oli kysytty herra 1950-luvun alussa.
Palkittua kenraalia pidettiin aitona sotasankarina, joka oli ollut mukana tuhoamassa Hitlerin sotakoneistoa liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylipäällikkönä toisessa maailmansodassa.
Hän ei kuitenkaan ampunut itse laukaustakaan taistelukentällä.
Sodan jälkeen Eisenhowerista tuli New Yorkissa sijaitsevan arvostetun Columbian yliopiston rehtori ja myöhemmin Naton 1. komentaja.
1950-luvun alussa sekä republikaanit että demokraatit havittelivat Eisenhoweria presidenttiehdokkaakseen tulevissa vuoden 1952 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.
Republikaanit onnistuivat, ja nuori Richard Nixon rinnallaan varapresidenttiehdokkaana Eisenhower sai murskavoiton demokraattien ehdokkaasta Adlai Stevensonista.
Ensimmäistä kertaa 20 vuoteen Valkoista taloa isännöi nyt republikaani. Eisenhower ei kuitenkaan käynyt työhuoneessaan ”ovaalissa huoneessa” poliittista taistelua ainoastaan demokraatteja vastaan.
Eisenhower halusi raivata McCarthyn tieltä
Ristiriitaisia tunteita herättänyt republikaanisenaattori Joseph McCarthy oli vuodesta 1950 alkaen jahdannut ihmisiä ja laitoksia, joita hän epäili kommunistien kätyreiksi.
McCarthy hyökkäsi apureineen myös republikaanisen hallinnon kimppuun samoin keinoin kuin hän oli käynyt demokraattisen hallinnon kimppuun.
Joseph McCarthy oli kuvaillut demokraattien valtakautta 1933–52 ”20 vuoden maanpetokseksi”, ja nyt hän alkoi puhua 21 vuoden maanpetoksesta!
Eisenhowerin johtamaa republikaanista hallitusta hän piti vain ”Truman-Achseson-hallinnon” jatkumona.