Dwight D. Eisenhower oli kysytty herra 1950-luvun alussa.
Palkittua kenraalia pidettiin aitona sotasankarina, joka oli ollut mukana tuhoamassa Hitlerin sotakoneistoa liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylipäällikkönä toisessa maailmansodassa.
Hän ei kuitenkaan ampunut itse laukaustakaan taistelukentällä.
Sodan jälkeen Eisenhowerista tuli New Yorkissa sijaitsevan arvostetun Columbian yliopiston rehtori ja myöhemmin Naton 1. komentaja.
1950-luvun alussa sekä republikaanit että demokraatit havittelivat Eisenhoweria presidenttiehdokkaakseen tulevissa vuoden 1952 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.
Republikaanit onnistuivat, ja nuori Richard Nixon rinnallaan varapresidenttiehdokkaana Eisenhower sai murskavoiton demokraattien ehdokkaasta Adlai Stevensonista.
Ensimmäistä kertaa 20 vuoteen Valkoista taloa isännöi nyt republikaani. Eisenhower ei kuitenkaan käynyt työhuoneessaan ”ovaalissa huoneessa” poliittista taistelua ainoastaan demokraatteja vastaan.
Eisenhower halusi raivata McCarthyn tieltä
Ristiriitaisia tunteita herättänyt republikaanisenaattori Joseph McCarthy oli vuodesta 1950 alkaen jahdannut ihmisiä ja laitoksia, joita hän epäili kommunistien kätyreiksi.
McCarthy hyökkäsi apureineen myös republikaanisen hallinnon kimppuun samoin keinoin kuin hän oli käynyt demokraattisen hallinnon kimppuun.
Joseph McCarthy oli kuvaillut demokraattien valtakautta 1933–52 ”20 vuoden maanpetokseksi”, ja nyt hän alkoi puhua 21 vuoden maanpetoksesta!
Eisenhowerin johtamaa republikaanista hallitusta hän piti vain ”Truman-Achseson-hallinnon” jatkumona.
Joseph McCarthy heittäytyi kaikin voimin taisteluun ”punaisia” Yhdysvaltoja vastaan.
Republikaaninen puolue oli aiemmin tukenut senaattori McCarthya, mutta puolueen päästyä valtaan anti-kommunisti Joseph McCarthy saikin vannoutuneen vastustajan maan uudesta republikaanipresidentistä Dwight D. Eisenhowerista.
Eisenhowerin veljen mukaan tämä ”inhosi Joseph McCarthya niin paljon kuin toista ihmistä voi ylipäätään inhota”. Eisenhower ei kuitenkaan kritisoinut kommunismikammoista puoluetoveriaan julkisesti.
”En aio ryhtyä kusemiskilpailuun sen haisunäädän kanssa.” Dwight D. Eisenhower
Eisenhowerin vastustajat tulkitsivat presidentin vaikenemisen niin, että tämä hiljaisesti hyväksyi McCarthyn karkeat ahdistelumenetelmät.
Kulissien takana presidentti kuitenkin punoi juonia tuhotakseen McCarthyn uran, sillä hän piti tätä uhkana sekä omalle presidenttiydelleen että koko kansakunnalle.
Eisenhower pilkkasi McCarthya yksityisesti
- tammikuuta 1954 Eisenhower aloitti hyökkäyksensä kiivasta senaattoria vastaan.
Presidentillä oli todisteita siitä, että McCarthy oli yrittänyt saada armeijan antamaan sinne värväytyneelle avustajalleen Schinelle etuoikeuksia.
Todisteet julkaistiin raportissa, ja siitä alkoi McCarthyn uran alamäki.
Niin sanotuissa Army-McCarthy-kuulusteluissa, jotka televisioitiin ja joita seurasi 20 miljoonaa katsojaa, McCarthyn käytös pöyristytti. Hän vaikutti karkealta, röyhkeältä ja epäsiistiltä ja keskeytti jatkuvasti kuulusteluun osallistujat.
Kun hän kesken kaiken alkoi esittää syytöksiä vastapuolen lakimiesten apulaista vastaan, armeijan asianajajan Joseph Welchin kärsivällisyys loppui ja hän kivahti: ”Eikö teillä ole mitään säädyllisyyttä, hyvä ihminen?!”
Senaattori Joseph McCarthy todisti senaatissa niin sanotuissa Army-McCarthy-kuulusteluissa kesäkuussa 1954. Niiden tuloksena senaatti antoi hänelle epäluottamuslauseen mahdollisten kommunistivakoojien kuulustelujen johtajana. Joseph McCarthy kuoli alkoholisoituneena maksatulehdukseen hieman yli parin vuoden päästä.
Kuulustelujen päätteeksi McCarthyn taika oli murtunut. Hänet oli murskattu, ja yleisö puhkesi suosionosoituksiin. Tuolloin, kesäkuussa 1954, hänen uransa oli käytännössä loppu. Joulukuussa senaatti tuomitsi hänet senaattorin arvolle sopimattomasta toiminnasta.
Dwight D. Eisenhower ei koskaan tunnustanut julkisesti, että hän oli ollut antamassa Joseph McCarthyn poliittiselle uralle kuoliniskua. Yksityisesti hän ei kuitenkaan malttanut olla rehentelemättä vastustajansa putoamisella vallan huipulta.
Nimettömäksi jääneiden lähteiden mukaan hän kertoi usein samaa vitsiä: ”Enää ei puhuta McCarthyismistä vaan McCarthywasmista.”
Siinä missä Joseph McCarthy jäi poliittiseksi sivumerkinnäksi Yhdysvaltain historiaan, Dwight D. Eisenhowerin ura kukoisti.
Hänet valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 1956, ja monet yhdysvaltalaiset pitävät häntä historian parhaana presidenttinä.