Ensin saksalaiset kaappasivat ankkurissa Directionin edustalla olleen Ayesha-kuunarin. ”Onnea matkaan, alus vuotaa kuin seula”, huusi lennätinaseman henkilökunta. Heti ensimmäisen merimailin jälkeen kävi ilmi, että vanha purjelaiva oli laho ja pysyi vain hädin tuskin pinnalla.
Miehet tukkivat vuotoja minkä ehtivät ja onnistuivatkin pääsemään Indonesian Padangiin. Sieltä matka jatkui 14. joulukuuta saksalaisen rahtialuksen matkassa Al-Hudaydahiin Jemeniin Arabian niemimaalle.
Sieltä taas oli tarkoitus jatkaa junalla Konstantinopoliin, sillä Ottomaanien valtakunta taisteli Saksan rinnalla. Matka kuitenkin mutkistui entisestään. Rautatietä ei nimittäin ollut rakennettu Jemeniin asti. Tammikuussa saksalaiset lähtivät kamelin selässä Jemenin pääkaupunkiin Sanaahan.
Siellä tie nousi pystyyn, ja miehet joutuivat palaamaan karavaanikyydillä Al-Hudaydahiin. Seuraavaksi merimiehet matkasivat Punaisenmeren yli kahdella pienellä kalastajaveneellä. Kun toinen veneistä ajoi koralliriuttaan ja upposi, miehet ahtautuivat toiseen purteen. Brittialukset kuitenkin estivät etenemisen meriteitse, ja saksalaisten oli pakko nousta maihin lähellä Jeddaa.
Saksalaiset jatkoivat kamelikyydillä. Matkalla he joutuivat beduiinien hyökkäykseen, jossa kolme heistä sai surmansa. Onni kääntyi vasta toukokuussa 1915, kun he pääsivät vihdoin junaan Al-Ulassa. Juna kulki Palestiinan, Syyrian ja Turkin läpi 30 kilometrin tuntivauhtia, ja 23. toukokuuta he saapuivat Konstantinopoliin.
Yli puoli vuotta kestäneellä matkalla kuusi miehistä oli kuollut. Konstantinopolissa von Mücke ilmoittautui Saksan sikäläiselle laivastokomentajalle: ”Emdenin maihinnousujoukko ilmoittautuu .”