Amelia Earhartin kohtalo ehkä selvinnyt

Amelia Earhart katosi lentokoneineen Tyynellämerellä vuonna 1937, eikä hänen kohtalostaan ole ollut varmaa tietoa. Yhdysvaltalainen tutkija väittää nyt selvittäneensä, mitä Earhartille tapahtui.

Amelia Earhart ja lentokone, jolla hän oli liikkeellä kadotessaan vuonna 1937.
© Shutterstock

Julkaistu 06.04.18

- Pernille Mogensen

Vuonna 1940 Nikumaroron saarelta Tyyneltämereltä löydetyt luut ovat 99 prosentin todennäköisyydellä lentäjä Amelia Earhartin.

Näin väittää yhdysvaltalainen antropologi Richard L. Jantzin artikkelissaan, joka julkaistiin Forensic Anthropology -julkaisussa. Lantz työskentelee Tennesseen yliopistossa.

Earhart aikoi lentää maailman ympäri

Amelia Earhart nousi navigaattorinsa Fred Nonanin kanssa ilmaan 2. heinäkuuta 1937 Papua-Uudesta-Guineasta Earhartin Lockheed Electra E10 -lentokoneella. Heidän määränpäänsä oli Howlandsaari, joka sijaitsee noin 4 000 kilometrin päässä Papua-Uuden-Guinean rannikolta.

Kahden Tyynenmeren saaren välinen lento oli vain yksi osio Earthartin matkasuunnitelmassa. 40-vuotias lentäjä halusi olla maailman ensimmäinen nainen, joka lentää maailman ympäri.

Earhart ei kuitenkaan koskaan päässyt niin pitkälle, sillä hänen koneensa ilmeisesti syöksyi maahan tai mereen jossakin Papua-Uuden-Guinean ja Howlandin välillä.

Britit löysivät luita

Kukaan ei tiedä varmasti, mitä lentokoneelle, Earhartille ja Nonanille tapahtui, mutta nyt Richard L. Jantz väittää, että Erhartin luut löydettiin vuonna 1940.

Britit löysivät tuolloin muun muassa ihmisen luita, naisen kengän, navigiontilaitteen sekä Benedictine-yrttilikööripullon asumattomalta Nikumaroron saarelta, joka sijaitsee Tyynessämeressä noin 640 kilometriä Howlandsaaresta kaakkoon.

Jo tuolloin epäiltiin, että luut ja esineet saattoivat olla Earhartin, ja saarelle lähetettiin tutkijoita.

Tuolloin luiden tutkimuksissa tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ne kuuluivat keski-ikäiselle, mahdollisesti polynesialaiselle miehelle, joka oli noin 167 senttiä pitkä.

Tuon tutkimustuloksen Richard L. Jantz haluaa nyt kiistää.

Luita ei enää ole

Jantz ei ole voinut tutkia vuonna 1940 löydettyjä luita, sillä ne ovat kadonneet. Tutkijoiden vuonna 1940 tekemien mittausten ja muistiinpanojen perusteella hän on kuitenkin päätellyt, että he olivat johtopäätöksessään väärässä.

Jantzin mielestä luut vastaavat Earhartin luiden mittoja. Hän viittaa erityisesti Earhartin ruumiinrakenteeseen ja pitkiin raajoihin.

”Jolleivät luut ole Earhartin, ne ovat jonkun, jolla oli hämmästyttävän samankaltainen ruumiinrakenne”, Jantz kirjoittaa artikkelissaan.

Hänen mukaansa mahdollisuus, että luut kuuluisivat jollekulle muulle, on muutenkin häviävän pieni.

Ainoat alueella kadonneet ihmiset Earhartin ja hänen navigaattorinsa lisäksi ovat yksitoista merimiestä, jotka menehtyivät laivansa haaksirikkouduttua saaren edustalla vuonna 1929.

Jantz hylkää tutkimuksessaan mahdollisuuden, että luut olisivat Earhartin navigaattorin Nonanin, sillä tämä oli liian pitkä. Navigointilaite ei puolestaan ollut sellainen, joita käytetään laivoissa, joten Jantz ei usko sen myöskään kuuluneen laivan miehistölle.

”Tiedämme, että Amelia Earhart oli Nikumaororon tienoilla kadotessaan. Olemme löytäneet ihmisen jäännöksiä, jotka kuvauksia ja tietojamme Earhartista mutta eivät juurikaan muita alueella mahdollisesti liikkuneita ihmisiä.”

”Niin kauan, kunnes saadaan pitäviä todisteita siitä, että luut eivät ole Earhartin, on todennäköisintä, että ne ovat hänen”, Jantz päättää analyysinsä.