Vasco Da Gama Intiassa

Vasco da Gama – näin hän löysi meritien Intiaan

Portugalilainen aatelismies oli aikansa suurimpia löytöretkeilijöitä. Hän löysi meritien Intiaan tehtyään vaikuttavan matkan Afrikan ympäri. Diplomaattina ja kauppiaana hän oli toivoton.

Portugalilainen aatelismies oli aikansa suurimpia löytöretkeilijöitä. Hän löysi meritien Intiaan tehtyään vaikuttavan matkan Afrikan ympäri. Diplomaattina ja kauppiaana hän oli toivoton.

Bridgeman & Scanpix/akg-images

Vasco da Gaman (1460–1524) merimatka Afrikan eteläkärjen ympäri ja Intiaan oli ennennäkemätön saavutus. Matkalla oli myös lukemattomia koettelemuksia.

Miehistö joutui kärsimään nälästä ja keripukista sekä avomeren kuolettavasta tyyneydestä. Kun Vasco da Gama nousi maihin, vastassa oli vieraiden alueiden heimoja ja vihamielisiä voimia, jotka olisivat voineet päättää portugalilaisen löytöretkeilijän matkan kertaheitolla.

Lähde mukaan Vasco da Gaman tutkimusretkille ja lue lisää niin hänen saavutuksistaan kuin järkyttävistä epäonnistumisistaan.

Maata näkyvissä!

Tähystäjän huuto mastonnokasta sai aikaan vipinää portugalilaisen karakin Sao Gabrielin kannella 20. toukokuuta vuonna 1498: ”Maata suoraan edessä!”

Vasco da Gaman 25-metrisellä lippulaivalla kaikki jättivät puuhansa ja alkoivat tähyillä kiivaasti laivan edessä siintävään horisonttiin.

Pian he näkivätkin kaukana häämöttävän rantaviivan. Merimiesten päässä oli vain yksi ajatus, se sama, joka oli ensimmäisenä tullut Kristoffer Kolumbuksen mieleen hänen nähtyään pitkän merimatkan jälkeen maata kuusi vuotta aiemmin: Intia!

Tuolloin ei vielä tiedetty, että Kolumbus oli saapunut aiemmin tuntemattomaan maailmankolkkaan. Vasco da Gaman portugalilaislaivasto sen sijaan oli kuin olikin saapunut Intiaan kierrettyään Afrikan ja purjehdittuaan ennätykselliset 24 000 kilometriä. Nyt sitä odottivat Intian runsaat markkinat.

Riemu puhkesi Sao Gabrielin kannella. Takana oli pitkä matka, mutta enää miesten ei tarvitsisi kärsiä keripukista, pilaantuneesta muonasta eikä epävarmuudesta.

Portugalilaiset kuvittelivat tuolloin vain täyttävänsä lastiruumat intialaisilla rikkauksilla ja palaavansa kotiin kullan ja kunnian kanssa.

Näitä portugalilaiset halusivat Intiasta

Portugalilaisten ja intialaisten kauppatavarat

Vasco da Gama ei ollut ensimmäinen

Portugalilaiset olivat pyrkineet Intiaan jo pitkään. Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 1488, merenkulkija Bartolomeu Dias de Novais oli purjehtinut Afrikan eteläkärjen ympäri ja seurannut itäistä rantaviivaa jonkin matkaa toivoen pääsevänsä Intiaan.

Suunta oli oikea, mutta Diasin oli käännyttävä takaisin miehistön kapinan pelossa.

”Uupuneina ja pelokkaina he alkoivat yhteen ääneen protestoida ja vaatia, että laivan oli käännyttävä takaisin”, kirjoitti portugalilainen historioitsija João de Barros.

Laiva Hyväntoivonniemessä

Bartolomeu Dias oli nimennyt Afrikan pelätyn kärjen ”myrskyjen niemeksi”. Portugalin kuningasta nimi ei miellyttänyt, joten kun Vasco da Gama ohitti paikan vuonna 1497, hän nimesi sen Hyväntoivonniemeksi.

© Scanpix/Mary Evans

Maailma jaettiin osiin

Dias ei siten päässyt aivan Intiaan asti, mutta kotiin palattuaan hänellä oli kertoa hienoja uutisia: Afrikan kärjen saattoi kiertää purjehtimalla.

Toista retkikuntaa ei voitu lähettää matkaan heti, sillä sodan uhka naapurivaltiota Espanjaa vastaan sitoi kaikki Portugalin voimavarat.

Kriisi päättyi vasta vuonna 1494 paavin ryhdyttyä sen sovittelijaksi. Espanja ja Portugali jakoivat maailman keskenään niin sanotulla Tordesillasin sopimuksella.

Raja tuli Atlantille noin 1 900 kilometriä Kap Verden saarista länteen. Rajan länsipuoliset alueet kuuluisivat Espanjalle, ja Portugalilla oli yksinoikeus purjehtia itään.

Kun sopimus oli solmittu ja sodan uhka poistunut, portugalilaiset saattoivat vihdoin lähettää uuden tutkimusretkikunnan Afrikan ympäri.

Retkikunnan komentajan paikka oli haluttu, sillä kunnian lisäksi hän voisi päästä käsiksi suuriin voittoihin ja saada korkean viran kotimaassa. 1500-luvulla maailmaa tutkimaan lähteneillä eurooppalaisilla oli selvä päämäärä; vaikeuksia ja kuoleman-riskiä ei siedetty tieteen nimissä vaan tarkoitus oli rikastua nopeasti.

Portugalin kuningas antoi laivat nuoren ja taitavan meriupseerin Vasco da Gaman komentoon. Jos tämä löytäisi Intian, hän voisi ansaita itselleen omaisuuden tuomalla sieltä Eurooppaan himoittuja idän mausteita.

Vasco da Gaman lähtö Intiaan.

Vasco da Gaman lähtö Intiaan. Alfredo Roquen (1864–1935) maalaus on noin vuodelta 1900. Biblioteca Nacional de Portugal.

© Public Domain / Biblioteca Nacional de Portugal

Vasco da Gama lähti matkaan Lissabonista

Neljä laivaa lähti Lissabonista 8. heinäkuuta 1497, ja historian siihen asti pisin merimatka alkoi.

Mukana olivat kolmimastoiset Sao Gabriel ja Sao Rafael, joissa kummassakin oli 20 kanuunaa, hieman pienempi alus Berrio sekä huoltolaiva, jonka nimeä ei enää tiedetä.

Myöskään miehistön suuruutta ei varmuudella tiedetä, mutta arvioiden mukaan miehiä oli noin 170, joista vain 55 palasi takaisin Portugaliin.

Aikajana portugalilaisten tutkimusmatkoista

Löytöretkeilijöiden muistomerkki Portugalissa

Portugali on pystyttänyt 33 suurelle löytöretkeilijälleen muistomerkin Lissabonin satamaan.

© Padrão dos Descobrimentos

Portugali oli kelpo merivalta

1139

Muslimien karkotuksen jälkeen Portugaliin syntyy kristillinen kuningaskunta.

1297

Kuningas Dinis kehittää merenkulkua kauppayhteyksien vahvistamiseksi.

1341

Kolme portugalilaisalusta lähtee tutkimaan Kanarian saaria.

1415

Portugali valloittaa Ceutan Pohjois-Afrikassa. Henrik Purjehtija aloittaa Afrikan länsirannikon kartoittamisen.

1420

Portugalilaiset löytävät Madeiran ja perustavat sinne siirtokunnan.

1427

Henrik Purjehtijan matkaan lähettämä retkikunta löytää Azorit.

1450

Portugalin laivasto saa kaksi uutta laivatyyppiä, karavellin ja karakin.

1456

Portugalilaiset löytävät Kap Verden saaret.

1460

Portugalilaiset tulevat nykyisen Sierra Leonen kohdalle löytöretkellä Afrikan länsirannikolle.

1488

Bartolomeu Dias purjehtii ensimmäisenä Afrikan eteläpuolelta. Meritie Intiaan on nyt saavutettavissa.

Lue myös: Top 10: historian tärkeimmät keksinnöt

Ei maata näkyvissä

Etelään suuntautuvan kurssin olivat määrittäneet aikansa taitavimmat navigaattorit. Matkan ensimmäinen osa seuraili Afrikan länsirannikkoa, ja Kap Verdellä laivasto pysähtyi hetkeksi.

Se muutti sitten nykyisen Sierra Leonen rannikon edustalla jyrkästi suuntaa, ja sen sijaan, että olisi jatkanut Afrikan rannikkoa pitkin, se purjehti suuressa kaaressa Etelä-Atlantille.

Bartolomeu Dias oli kymmenen vuotta aikaisemmin havainnut, että Atlantin merivirrat kuljettaisivat laivan nopeasti Afrikan eteläkärkeen, ja da Gaman navigaattorit määrittivät tarkasti laivojen kurssin avomerellä.

Kun Afrikan rannikko jälleen tuli näkyviin 4. marraskuuta, laivasto oli edennyt lähelle Hyväntoivonniemeä.

Tuolloin portugalilaiset olivat purjehtineet 93 vuorokautta ja 6 000 kilometriä näkemättä lainkaan maata. Se oli saavutus, joka jätti varjoonsa Kolumbuksen viiden vuoden takaisen matkan.

Huoltolaiva hylättiin

Matkalla laivan pohjaan tarttuneet meriruohot hidastivat etenemistä, ja da Gama vei laivansa puhdistettaviksi Afrikan rannikon lahteen, joka nykyisin tunnetaan nimellä St. Helena Bay.

Laivat ajettiin rannalle nousuveden aikaan, ja laskuveden tultua niiden pohjat voitiin raaputtaa puhtaiksi kuivalla maalla.

Rannikolla portugalilaiset tapasivat myös paikallisia alkuasukkaita, khoisaneita, joita hollantilaiset siirtolaiset sittemmin alkoivat kutsua hottentoteiksi.

Portugalilaiset lahjoittivat heille pieniä tiukuja ja tinahelyjä, mutta afrikkalaiset olivat epäluuloisia.

Muutaman päivän päästä alkuasukkaiden ja portugalilaisten välillä syntyikin tappelu. Vasco da Gama haavoittui keihäästä, ennen kuin portugalilaiset ajoivat afrikkalaiset pakosalle.

Marraskuun 16. päivä laivasto oli jälleen valmis lähtöön, ja hankalasta säästä huolimatta kaikki neljä alusta pääsivät Afrikan kärjen ympäri.

Toisella puolella da Gama tyhjennytti huoltoaluksen ja käski polttaa sen. Päätös viittaa siihen, että hänellä oli liian vähän hyväkuntoisia miehiä purjehtimaan neljää alusta. Moni merimiehistä kärsi varmaankin keripukista pitkän merimatkan seurauksena.

Portugalilaiset kohtasivat jälleen uteliaita alkuasukkaita. Nämä lahjoittivat portugalilaisille härän, joka teurastettiin ja syötiin yhdessä.

Juhla loppui kuitenkin äkillisesti, kun da Gama alkoi epäillä sitä ansaksi. Hän määräsi pari laivatykkiä ampumaan ilmaan, ja valtavat jyrähdykset saivat alkuasukkaat pakenemaan.

Vasco da Gaman pystyttämä merimerkki Keniassa

Vasco da Gaman paluumatkallaan Intiasta pystyttämä merimerkki Keniassa.

© Flickr / I, Mgiganteus

Mosambikin pommitus

Joulukuun 10. päivä retkikunta ohitti Afrikan koillisrannikolla paikan, jossa Dias oli kymmenen vuotta aiemmin kääntynyt ympäri.

Sen jälkeen portugalilaiset olivat vesillä, joilla kukaan eurooppalainen ei ollut tiettävästi purjehtinut ennen heitä, ja matka jatkui kohti itää.

Itä-Afrikassa oli tuolloin lukuisia islamilaisia sulttaanikuntia, jotka kävivät kauppaa arabikauppiaiden kanssa. Arabit olivat luoneet kauppaverkoston Intian, Afrikan ja Lähi-idän välille eivätkä todennäköisesti toivottaisi eurooppalaisia kilpailijoita tervetulleiksi.

Ensimmäinen kohtaaminen muslimien kanssa tapahtui Mosambikin kauppakaupungissa, jonne da Gama poikkesi etsimään luotseja. Parin hieman arabiaa osaavan merimiehen avulla da Gama neuvotteli kaupungin sulttaanin kanssa ja tarjosi kultaa ja silkkikaapuja vastineeksi lähivedet tuntevista oppaista.

Sulttaani ilmoitti järjestävänsä kaksi luotsia, mutta kun portugalilaiset olivat noutamassa näistä toista, heitä vastassa olikin aseita. Lupauksen rikkomisesta raivostunut da Gama vei luotsin ja muutaman sattumanvaraisesti valitun panttivangin mukanaan väkisin ja antoi moukaroida kaupunkia tykeillä.

Uudet neuvottelut eivät tuottaneet tuloksia. Sulttaani ei päästänyt portugalilaisia maihin hakemaan juomavettä, ja kostoksi nämä tulittivat Mosambikia toistamiseen ennen kuin jatkoivat matkaansa kohti pohjoista.

Mausteita intialaisilla markkinoilla

Intialaisilla markkinoilla oli tarjolla kysyttyjä mausteita kaikkialta idästä. Euroopassa ne olivat omaisuuksien arvoisia.

© Bridgeman

Portugalilaiset ajoivat afrikkalaiset pakoon

Lyhyen vierailunsa aikana portugalilaiset ehtivät saada hyvän käsityksen niistä rikkauksista, joilla paikalliset kauppiaat kävivät kauppaa. Yksi meriupseereista kirjoitti matkalla pidettyyn lokikirjaan, niin sanottuun Roteiroon:

”Satamassa oli neljä alusta, jotka olivat tuoneet kultaa, hopeaa, kankaita, pippuria, inkivääriä sekä helmiä ja jalokiviä. Meille kerrottiin, että siellä, minne olimme matkalla, olisi niin paljon arvokkaita kiviä, helmiä ja mausteita, ettei niitä edes tarvitsisi ostaa. Voisimme vain kerätä niitä korimme täyteen.”

Matkan jatkuessa ilmeni pian, että da Gaman mukaansa ottamat oppaat eivät olleet yhteistyöhaluisia. Rangaistukseksi da Gama määräsi heille raippoja, ja kun laivat saapuivat Mombasan rannikolle nykyiseen Keniaan, miehet pakenivat.

Da Gama purki kiukkunsa muihin Mosambikista mukaan ottamiinsa panttivankeihin ja antoi kaataa kiehuvaa öljyä näiden päälle. Vangit hyppäsivät mereen päästäkseen tuskistaan.

Da Gama pakotti kahden paikallisen veneen miehistön avukseen navigointiin. Mombasan pohjoispuolella Malindin kaupungissa portugalilaiset saivat kuitenkin asiantuntevaa apua.

Kaupungin sulttaani suhtautui vierasmaalaisiin merenkävijöihin ystävällisesti ja antoi heille mukaan miehen, joka tunsi reitin Intiaan.

Kartta Vasco da Gaman merimatkoista

Vasco Da Gaman meritie Intiaan
© HISTORIA

4 000 merimailia maata näkemättä

Vasco da Gama purjehti pidemmälle kuin kukaan eurooppalainen ennen häntä. Jo matka Etelä-Atlantin yli kesti kolme kertaa niin kauan kuin Kolumbuksen matka Amerikkaan viisi vuotta aiemmin.

Vasco da Gama saapui Intiaan

Malindilainen luotsi oli retkikunnalle suureksi avuksi. Hän tiesi kaiken monsuunituulten kierrosta, ja loppumatka sujui alle kuukaudessa.

Portugalilaisten kolme laivaa lähtivät Malindista 24. huhtikuuta 1498, ja jo 20. toukokuuta laivaston edessä alkoi häämöttää ensin rantaviiva ja sitten kaupungin siluetti horisontissa.

Da Gama oli viimein päässyt Intiaan.

Laivat ankkuroituivat Calicutin kaupungin edustalle, ja da Gama lähetti miehen maihin tapaamaan kaupungin hallitsijaa. Lähetti palasi mukanaan pohjoisafrikkalainen muslimi, joka puhui useita eteläeurooppalaisia kieliä, myös portugalia. Da Gama miehineen oli siitä kovin ihmeissään.

”Emmepä olisi uskoneet kuulevamme omaa kieltämme puhuttavan niin kaukana Portugalista”, lokiin kirjoitettiin.

Lokissa kerrotaan lisäksi pohjoisafrikkalaisen lupaavat sanat portugalilaisille:

”Miten onnekkaita olettekaan! Kasoittain rubiineja, kasoittain smaragdeja! Saatte olla Jumalalle kiitollisia siitä, että hän on tuonut teidät näin rikkaaseen maahan!”

Paikallinen hinduhallitsija ei ollut tuolloin Calicutissa, mutta kuultuaan portugalilaisten tulosta hän kiirehti välittömästi kaupunkiin.

Vieraat otettiin vastaan mahtipontisin seremonioin, ja heidän kunniakseen järjestettiin kolmentuhannen sotilaan tervetuliaisparaati.

Ilmapiiri muuttui kuitenkin pian hyytäväksi, kun portugalilaiset toivat lahjansa isännälle.

Vasco Da Gama ja intialainen ruhtinas

Calicutin intialaisruhtinaalla oli suuria odotuksia vieraiden laivojen ilmestyttyä, mutta hän joutui pettymään katkerasti.

© Scanpix/akg-images

Intialaisruhtinas pettyi pahasti

Ruhtinas odotti saavansa kultaa, kuten tapana oli, mutta hän saikin vaihtelevan laatuisia eurooppalaisia käsityötuotteita.

Vuonna 1498 portugalilaiset olivat tottuneet vaihtamaan lahjoja länsiafrikkalaisten kanssa, ja näille messinkitiu’ut ja lasihelmet kelpasivat mainiosti. Intialaiselle ruhtinaalle portugalilaisten lahjat olivat kuitenkin loukkaus, josta he joutuivat maksamaan.

Lissabonista lähtiessään da Gama oli saanut ohjeet solmia kauppasopimuksia intialaisten kanssa, mutta hinduhallitsija ei ollut siihen halukas.

Hänen neuvonantajansa uskoivat, että surkeita lahjoja tuoneet portugalilaiset olivat rutiköyhiä. Lisäksi Calicutin arabikauppiaat väittivät, ettei da Gama ollut lainkaan kuninkaan asialla vaan vain alhainen merirosvo. He eivät halunneet eurooppalaisia kilpailijoita Intiaan.

Ruhtinas ilmoitti vierailleen, että jos nämä haluaisivat käydä kauppaa, heidän pitäisi maksaa tullia. Hän ei myöskään antanut portugalilaisille lupaa perustaa pysyvää kauppaasemaa kaupunkiin.

Lyhyen keskustelun jälkeen da Gama näki unelmiensa murenevan, ja hän marssi raivostuneena palatsista.

Portugalilaisia ei haluttu alueelle

Portugalilaisten muistiinpanot lyhyeltä Intian-vierailulta kertovat täydellisestä tietämättömyydestä paikallisesta kulttuurista.

He eivät olleet kuulletkaan hindulaisuudesta ja uskoivat, että kaikki, jotka eivät olleet islaminuskoisia, olivat alueella aiemmin vaikuttaneen kristityn väestön jälkeläisiä.

Eurooppalaisten uskomusten mukaan kristittyjä oli elänyt Intiassa ensimmäisellä vuosisadalla Kristuksen syntymän jälkeen.

Käynti hindutemppelissä kirvoitti portugalilaiset kummastelemaan paikallisia tapoja lokikirjaan. Hartaina katolisina heitä ihmetytti erityisesti se, että ”pyhimyksillä” saattoi olla kuvissa ja veistoksissa esimerkiksi pitkät torahampaat tai neljä käsivartta.

Da Gama alkoi tehdä kauppaa Calicutin kauppiaiden kanssa saadakseen edes jonkin verran voittoa pitkältä ja rasittavalta matkalta. Hän kaavaili palaavansa kotiin ruuma täynnä idän mausteita, mutta hänen maksuksi tarjoamansa halpa rihkama ei kelvannut kauppiaille.

Lisäksi arabikauppiaat tekivät kaikkensa sotkeakseen vireillä olevat kaupat.

Tämän vuoksi Vasco da Gama epäonnistui Intiassa

Vasco da Gama vähäisine lahjoineen intialaiselle isännälle

Vasco da Gaman suuria elkeitä seurasivat mitättömät lahjat hänen intialaiselle isännälleen.

© Scanpix/akg-images

Tahdittomuus ja väkivalta pilasivat suunnitelmat

Vasco da Gama ei ollut diplomaatti eikä kauppamies, ja hänen käytöksensä teki hänestä vihatun miehen Kaukoidässä.

Paluumatka Portugaliin

Portugalilaiset onnistuivat hankkimaan vain muutamia jalokiviä ja vähän mausteita, ja da Gama ymmärsi, ettei hän sillä kertaa kostuisi Calicutista enempää.

Ennen kuin hän lähti, hänelle tuotiin vielä kaupungin ruhtinaan Portugalin kuninkaalle osoittama kirje.

”Maassani on runsaasti kanelia, mausteneilikkaa, inkivääriä, pippuria ja jalokiviä. Pyydän niistä vastineeksi kultaa, hopeaa, korallia ja arvokkaita kankaita.” Viesti oli selvä: muistakaa seuraavalla kerralla kunnon maksuvälineet!

Da Gaman kolme laivaa purjehtivat Calicutista 29. elokuuta 1498. Aluksi ne etenivät rannikkoa myötäillen kohti pohjoista, ja sitten ne pysähtyivät hetkeksi Goaan, josta tuli muutamia vuosia myöhemmin Portugalin kasvavan idän imperiumin keskus. Goasta retkikunta kääntyi länteen kohti Afrikkaa.

Jos da Gama olisi jäänyt odottamaan Intiaan vielä muutamaksi kuukaudeksi, kuten arabikauppiaat tekivät, hän olisi hyötynyt monsuunituulista.

Hän kuitenkin ylenkatsoi saamiaan neuvoja, ja laivat joutuivat taistelemaan ankaria tuulia vastaan. Nyt portugalilaisilta kului kolme kuukautta Intian valtamerellä.

Laivat saapuivat lopulta 7. tammikuuta 1499 Afrikkaan Malindiin surkeassa kunnossa. Puolet miehistöstä oli kuollut, ja suuri osa lopuista oli niin keripukin runtelemia, ettei pystynyt edes seisomaan saati hoitamaan tehtäviään.

Da Gama päätti polttaa Sao Rafaelin ja tulla loppumatkan toimeen kahdella laivalla.

Matka jatkui Afrikan rannikkoa pitkin, ja Hyväntoivonniemi ohitettiin 20. maaliskuuta. Loppumatkasta lokiin kirjoitettin enää harvoin, joten siitä ei tiedetä paljonkaan yksityiskohtia.

Merkinnät päättyvät kokonaan 25. huhtikuuta, jolloin laivat olivat Länsi-Afrikan rannikolla.

Laiva Brasiliassa
© Bridgeman

Kurssi vei Brasiliaan

Kolme vuotta siitä kun da Gama oli ylittänyt Etelä-Atlantin, Pedro Álvares Cabral luuli seuraavansa samaa reittiä, kun hän yllättäen näki maata.

Hän oli tullut Etelä-Amerikkaan nykyisen Brasilian kohdalle. Cabral julisti maan Portugalin kuninkaan omaisuudeksi, sillä se sijaitsi Tordesillasin jaon mukaan Portugalin puolella.

Intian meritien etsintä poiki siis Portugalille sivuetuna Brasilian.

Kartta Kultaisesta Goasta
© Bridgeman

Goa oli portti itään

Afonso de Albuquerque valloitti Goan vuonna 1510. Portugalilaiset saivat siitä kaipaamansa tukikohdan, josta he pääsivät kätevästi muualle Aasiaan.

Goasta tuli Portugalin Persianlahdelta Japaniin ulottuvan siirtomaavallan keskus.

Goaa eurooppalaistettiin 1500-luvulla.

Sankarin vastaanotto

Historiantutkijat ovat yrittäneet selvittää matkan tapahtumia muiden lähteiden perusteella, mutta tietoja on ollut heikosti saatavana.

Tiedetään, että Berrio tuli Lissaboniin 10. heinäkuuta 1499 mutta da Gama saapui sinne Sao Gabrielilla vasta syyskuussa. Hän oli poikennut Azoreille toivoen, että lepo siellä pelastaisi hänen sairaan veljensä hengen.

Sao Rafaelia alun perin komentanut Paulo da Gama kuitenkin menehtyi.

Vaikka matka oli ollut monessakin mielessä epäonnistunut, da Gama sai kotimaassa sankarin vastaanoton. Hän ei tuonut mukanaan tuottoisia kauppasopimuksia tai lasteittain rikkauksia, mutta Portugalin kuningas ymmärsi,
että meritien löytäminen Intiaan oli jo sinänsä kunnioitettava saavutus.

Seuraavina vuosikymmeninä portugalilaislaivoja virtasi itään, mutta niillä ei ollut mukanaan Calicutin ruhtinaan toivomaa kultaa vaan tykkejä.

Pieni, köyhä Portugali perusti väkivalloin itään siirtokuntia ja kauppa-asemia, joiden ansiosta siitä tuli Euroopan suurvalta.

Vasco da Gama ehti vielä nähdä tämän kehityksen alkavan. Hän teki Intiaan vielä kaksi matkaa, ja hän myös kuoli Intiassa vuonna 1524.

Lue myös: Marco Polon tutkimusmatkat itään

Portugalilaislaivoja meritiellä Intiaan

Intian meritien löydyttyä portugalilaiset laivat alkoivat liikennöidä sillä ahkerasti.

© Bridgeman

Idänkaupan alku kangerteli

Portugalin Emanuel I ei välittänyt, vaikka Vasco da Gama vuonna 1499 palasi Intiasta ilman rikkauksia tai kauppasuhteita, sillä tärkeintä oli, että meritie itään oli nyt kartoitettu.

Vain puoli vuotta myöhemmin Portugalista lähti matkaan toinen retkikunta, johon kuului 13 laivaa ja 1 200 miestä. Laivastoa komensi Pedro Álvarez Cabral, jonka tehtävä oli yrittää uudelleen solmia kauppasopimuksia intialaisten kanssa.

Hän joutui kuitenkin kiistaan Calicutin arabikauppiaiden kanssa, ja yhteenotoissa kuoli 70 portugalilaista. Tilanne kehittyi avoimeksi sodaksi hallitsijan ja Cabralin välillä, ja tämän piti purjehtia kotiin tyhjin käsin.

Cabralin epäonnistumisen jälkeen Vasco da Gama sai uuden tilaisuuden, kun hänet vuonna 1502 valittiin johtamaan Portugalin kolmatta retkikuntaa Intiaan. Matkaan lähti 15 laivaa.

Da Gaman yritys syöstä Calicutin ruhtinas vallasta epäonnistui, ja vaikka da Gama palasi Portugaliin suuren sotasaaliin kanssa, kuninkaan kärsivällisyys oli lopussa.

Emanuel lähetti seuraavaksi matkaan Francisco de Almeidan ja Afonso de Albuquerquen, mutta da Gama ei antanut periksi.

Emanuelin kuoltua uusi kuningas Juhana III antoi vuonna 1524 da Gaman matkustaa Intiaan, jossa tämä kuoli kolme kuukautta sinne tulonsa jälkeen.

Miksi portugalilaiset halusivat löytää meritien Intiaan?

Ottomaanien valtakunta

Ottomaanien valtakunnan vahvistuminen katkaisi 1400-luvulta Aasian ja Euroopan välisen keskiajan kauppatien, Silkkitien. Merenkulkuvaltiot Espanja ja Portugali etsivät siksi uusia reittejä mereltä uusien valtamerikelpoisten laivatyyppien voimin.

Portugalilaiset suuntasivat Afrikan vesille

Portugalilaisten kiinnostus alkoi jo 1300-luvulla kohdistua yhä enemmän etelään Afrikan länsirannikkoa pitkin.

Vuonna 1488 portugalilainen tutkimusmatkailija Bartolomeu Dias de Novais purjehti Afrikan sarven ympäri.

Hän kuitenkin kääntyi ympäri eikä jatkanut pidemmälle etsimään meritietä Intiaan.

Kilpailu Espanjan kanssa

Italialainen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus oli Espanjan rahoittamalla matkalla löytänyt meritien – kuten tuolloin uskottiin – Intiaan.

Portugali ja Espanja olivat vihollisia ja kilpailijoita, ja Portugalin kuningasta raivostutti, että Espanja saisi ehkä käsiinsä tuottoisan Intian-kaupan.

Siksi portugalilaiset halusivat löytää oman meritien idän rikkauksien ääreen.