Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Ryöstö merellä

Englantilainen Francis Drake ryösteli vuosien ajan vihaamansa Espanjan kultalaivoja. Hän purjehti Golden Hind -galeonillaan Tyynellemerelle asti ja keräsi matkan varrella muhkean ryöstösaaliin.

Look and Learn/Bridgeman Images

Francis Draken varakomentajana johtama kuuden englantilaisaluksen laivasto oli ahdingossa syyskuussa 1568.

Englantilaiset olivat hakeutuneet suojaan myrskyltä Espanjalle kuuluvan San Juan de Ulúan saaren satamaan Meksikon ­rannikolle. Pian paikalle kuitenkin ehätti neljä espanjalaista sota­laivaa, ja seurauksena oli kiivas taistelu.

Englantilaislaivat tulittivat kanuunoillaan paljon suurempia espanjalaisia galeoneja ja niiden pienempiä apualuksia.

Espanjalainen galeoni ­Almirante ­räjähti ja upposi, kun englantilaisten ­ampuna täyslaidallinen osui suoraan sen ruuti­varastoon.

Seuraavaksi englantilaiset suuntasivat kanuunansa kohti toista espanjalaisgaleonia, mutta silloin maissa tapahtui jotakin, joka ratkaisi taistelun kulun.

Espanja­laiset valtasivat Draken miehit­tämät rannikkotykkiasemat, käänsivät niiden yksi­-toista kanuunaa kohti englantilaislaivoja ja ­alkoivat ampua niitä lähietäisyydeltä. Sen jälkeen taistelu oli nopeasti ohi.

Vain kaksi englantilaislaivaa onnistui pakenemaan, loput neljä päätyivät espanjalaisten käsiin. 28-vuotias Francis Drake oli yksi pakoon päässeistä, ja hän vannoi kostoa espanjalaisille.

Drake ryösteli koko loppuelämänsä ajan Espanjan siirtokuntia, ja espanjalaiset merimiehet alkoivat pian pelätä häntä ja antoivat hänelle ­lisänimen El Draque eli ”lohikäärme”.

Draken kuuluisin matka ulottui Tyynelle valtamerelle, jonne hän purjehti ensimmäisenä englantilaisena.

Sinne hänet houkutteli Cacafuegoksi eli ”tulenpaskojaksi” kutsuttu espanjalaislaiva, joka kuljetti suurta kulta-aarretta.

Francis Drake metsästi Espanjan kultaa.

Englantilaisten hämäys Karibialla

Francis Drake varttui Devonin ja Kentin maaseudulla eteläisessä Englannissa. Hänen isänsä oli vuokraviljelijä, ja kasvava lapsikatras joutui lähtemään töihin jo nuorena. Francis lähetettiin oppiin merikapteenille, joka kuljetti rahtia Englannin kanaalissa.

Kapteenin kuoltua Francis kirjoitti itseään vanhemmalle serkulleen John Hawkinsille, joka omisti useita laivoja ja kävi laitonta kauppaa Espanjan siirtokunnissa Väli-Amerikan rannikolla.

Siirtokunnat olivat kaukana sekä toisistaan että perinteisistä kauppareiteistä, ja niissä oli jatkuvasti pulaa monenlaisesta tavarasta ja erityisesti orjista, joita tarvittiin työvoimaksi plantaaseille.

Vaikka kaupankäynti englantilaisten kanssa oli virallisesti kiellettyä, siirtokuntien asukkaat eivät yleensä torjuneet mahdollisuutta siihen.

Niinpä Hawkinsin kaltaiset englantilaiset huimapäiset seikkailijat ja kauppiaat palasivat yhä uudelleen Karibianmerelle.

Jos Espanjan viranomaiset saivat vihiä luvattomasta kaupankäynnistä, seurauk­sena oli rangaistus. Siksi siirtokuntien asukkaiden oli oltava ovelia.

Kun Haw­kins ja Drake saapuivat, vierailu noudatti yleensä aina samaa kaavaa: Ensin englantilaiset pyysivät virallisesti lupaa saada myydä lastinsa ja lupa evättiin.

Sitten he hyökkäsivät siirtokuntaan ja ryös­tivät sen asukkailta rahaa tai omaisuutta.

Ennen kuin he purjehtivat tiehensä, he jättivät rannalle joukon orjia, joiden rahallinen arvo vastasi kuin sattuman oikusta täsmälleen ”ryöstetyn” omaisuuden arvoa.

Huijaus toimi vuosien ajan, ja Drake eteni tasaisesti Hawkinsin laivaston hierarkiassa ja sai lopulta komentoonsa yhden serkkunsa laivoista.

Vuonna 1568 englantilaisten matka Karibianmerelle johti kuitenkin verilöylyyn pienessä San Juan de Ulúan satamakaupungissa.

Espanjalaiset ja englantilaiset olivat sopineet aselevosta, ja englantilaisille oli taattu vapaa pääsy kotiin.

Espanjalainen komentaja kuitenkin rikkoi lupauksensa, ja espanjalaisten San Juanissa vangitsemat englantilaiset teloitettiin tai tuomittiin kaleeriorjiksi, mikä vastasi käytän­nössä kuolemantuomiota. Monet vangiksi jääneistä olivat Draken ystäviä.

Hawkins ja Drake halusivat kostaa ja anoivat siksi kuningatar Elisabet I:ltä niin sanottua kaapparikirjaa sekä rahaa laivojen varustamiseen.

Kaapparikirjat olivat hallitsijoiden yleisesti käyttämä keino kasvattaa mahtiaan merellä.

Kaapparikirja antoi merikapteeneille viral­lisen luvan kaa­pata ja ryöstää vihollisvaltion aluksia, mikä oli oiva tapa heikentää vihollista ja kartuttaa samalla valtion kassaa, sillä valtaosa ryöstösaaliista päätyi kruunulle.

Kaappari­kirja oli kaapparikapteeneille myös eräänlainen henkivakuutus.

Jos ryöstöretki menisi pieleen ja he joutuisivat vihollisen vangiksi, heitä ei kohdeltaisi merirosvoina vaan sotilaina ja ­teloituksen sijaan heidät luultavasti palautettaisiin kotimaahan vankienvaihdon yhteydessä.

Hawkins ja Drake eivät kuitenkaan saaneet kaapparikirjaansa vuonna 1568, sillä Englanti ja Espanja eivät olleet vielä sodassa.

Drake janosi kostoa ja kultaa

Drake ei lannistunut vaan hankki rikkailta englantilaisilta aatelismiehiltä rahaa kahteen laivaan purjehtiakseen taas ­Karibialle – tällä kertaa ryöstelemään kaupankäynnin sijaan.

Sijoittajille hän lupasi osuuden tulevasta ryöstösaaliista.

Vuosina 1570–1571 tehty ryöstöretki ei tuottanut odotetusti saalista, mutta Drake hankki sen aikana runsaasti tietoa espanjalaisten purjehdusreiteistä, Karibialla olevien sotalaivojen määrästä sekä linnoitusten sijainnista siirtokunnissa.

Drake sai selville muun muassa, että kaikki Etelä-Amerikan Tyynenmeren puoleiselta rannikolta louhittu kulta ja hopea kuljetettiin Panamaan ja rahdattiin sieltä muulikaravaaneilla maakannaksen yli Karibianmeren puolelle, mistä se kuljetettiin edelleen Atlantin yli Espanjaan.

Vuonna 1573 Drake ryöstikin espanjalaisen muulikaravaanin Panaman viidakossa.

Vaikka hän joutui kätkemään valtaosan saaliista maahan espanjalaisen sotajoukon lähestyessä, hän palasi silti Englantiin mukanaan 20  000 punnan edestä kultaa ja hopeaa.

Hänen ylhäiset sijoittajansa olivat mielissään.

Espanjalaisten San Juanissa vangitsemat englantilaiset teloitettiin.

Drake ei vielä ollut saanut tyydytettyä sen enempää kostonjanoaan kuin kullan ja hopean himoaankaan.

Sen hän oli kuitenkin oivaltanut, että espanjalaisia kannatti ryöstää joko merellä tai satamassa, jotta hän voisi lastata saaliin nopeasti omaan laivaansa ja purjehtia kotiin ennen kuin vihollinen ehtisi takaa-ajoon.

Drake tiesi ettei hän voisi iskeä Espanjan suureen ”kultalaivastoon”, jolla oli lastinaan kokonaisen vuoden louhinta- ja ryöstösaalis Etelä- ja Väli-Amerikasta. Kultalaivasto koostui nimittäin useista suurista sotalaivoista, jotka purjehtivat Atlantin yli pitkänä saattueena.

Sen sijaan Drake päätti iskeä paikassa, jonka espanjalaiset luulivat olevan turvassa merirosvoilta: Tyynellämerellä, jonne vievä reitti oli pitkään ollut vain espanjalaisten ja portugalilaisten tiedossa.

Draken suunnitelma kuulosti niin ­lupaavalta, että moni Englannin rikkaimmista miehistä halusi sijoittaa rahojaan siihen.

Sijoittajien joukossaan oli useita E­li­sa­bet I:n lähimpiä neuvonantajia – ja luultavasi myös majesteetti itse.

Elisabet näki Draken suunnitelmassa tilaisuuden heikentää Espanjaa, joka uhkasi hänen valta-asemaansa ja halusi palauttaa katolilaisuuden Englannin valtauskonnoksi.

Kun Drake 15. marraskuuta 1577 lähti merelle kotikaupungistaan Plymouthista, hänellä oli ­komennossaan peräti viisi ­laivaa sekä 164 miestä, joille oli luvattu palkaksi osuus tulevasta saaliista.

Myrsky pakotti Draken kuitenkin hakeutumaan heti suojaan Englannin lounaiskärjessä sijaitsevan Falmouthin ­satamaan, ja pitkä purjehdus Tyynellemerelle alkoi vasta 13. joulukuuta.

Espanjalaiset pakottivat intiaaniheimot antamaan heille kultaa ja muuta arvotavaraa.

© Look and Learn/Bridgeman Images

Espanjalaiset ryöstivät intiaaneja

Espanjan Amerikkaan perustamilla siirtokunnilla oli vain yksi tarkoitus: kahmia emämaalle rikkauksia.

Karibianmeren saarissa ja Väli-Amerikassa sijaitseville plantaa­seille laivattiin orjia Afrikasta, ja niillä tuotettua puuvillaa ja mausteita kuljetettiin myyntiin Eurooppaan.

Eniten Espanjaa kuitenkin rikastuttivat intiaaneilta ryöstetty kulta sekä Potosín kuuluisat hopeakaivokset.

Espanjan ”varakuningaskunnakseen” kutsumassa Perussa ­valloittajat pakottivat inkat ja muut intiaanikansat orjiksi muun muassa Potosín kaivoksiin, jotka tuottivat 1500-luvulla 80 prosenttia koko maailman hopeasta.

Aarteet lähetettiin ­vuosittain Espanjaan ­suurissa ­aarrelaivojen saattueissa.

Portugalilainen vanki näytti tietä

Drake oli nähnyt aavan Tyynenmeren puunlatvasta Panaman kannakselta, mutta hän ei tiennyt, miten hänen viisi laivaansa pääsisivät sinne.

Suunnistus­ongelma kuitenkin ratkesi, kun Drake kaappasi portugalilaisen Santa Maria ­-laivan Kap Verden lähistöllä Afrikan länsirannikolla.

Tuhansien viinipullojen ­lisäksi Santa Marialla oli taitava kapteeni nimeltä Nuno da Silva, joka sai käskyn johdattaa Draken pienen laivaston Etelä-Amerikan ympäri Tyynellemerelle.

Historioitsijat kiistelevät yhä siitä, ­pakottiko Drake da Silvan luotsikseen vai lupasiko hän tälle muhkean osuuden ryöstösaaliista, sillä aikalaiskertomukset antavat asiasta ristiriitaista tietoa.

Drake liitti Santa Marian laivastoonsa mutta vapautti da Silvaa ­lukuun ottamatta sen miehistön ja antoi heille runsaasti muonaa ja vettä sekä jollan, jotta miehet pääsisivät turvaan ­lähimpään satamaan.

Kapteeni da Silvan ensimmäinen tehtävä oli ohjata Draken laivat turvallisesti Portugalille kuuluvaan siirtokuntaan Brasiliaan.

Se ei ollut helppoa, ja Draken miehistöön kuulunut Francis Pretty kuvaili, miten Atlantti näytti englantilaisille ankaran puolensa.

”Koimme rajuja myrskyjä, hurjia salamoita ja jyliseviä ukkosia.

Lähdettyämme Kap Verdeltä purjehdimme 54 päivää ­näkemättä lainkaan maata, kunnes viimein saavuimme Brasilian rannikolle”, Pretty kirjoitti muistelmissaan.

Seuraava haaste oli löytää salmi, jota pitkin pääsi Etelä-Amerikan eteläkärjen ympäri Tyynelle valta­merelle.

Englantilaiset luulivat joutuvansa purjehtimaan Etelä-Amerikan ja tuntemattoman eteläisen mantereen [Antarktiksen] välistä, mutta heidän ­onnekseen da Silva tiesi oikotien, jonka hänen maanmiehensä Fernão de Magalhães oli löytänyt 58 vuotta aiemmin.

© Stock Montage/Getty Images

Maalaispojasta tuli Espanjan kauhu

Espanjalaiset oppivat nopeasti pelkäämään kaapparikapteeniksi ryhtynyttä maalaispoikaa.

Heikentääkseen Espanjaa Englannin Elisabet I myönsi merikapteeneille niin sanottuja kaapparikirjoja, joiden turvin nämä saivat mielin määrin ryöstellä espanjalaisia laivoja – kunhan kruunu sai osan saaliista. Drake sai ensimmäisen kaapparikirjansa vuonna 1572, jolloin hän oli ryöstellyt ­laivoja jo yli vuosikymmenen ajan.

  • 1558

    Drake sai esimakua tulevasta ”urastaan”, kun hän 18-vuotiaana purjehti serkkunsa John Hawkinsin kanssa Pohjois-Espanjaan käymään kauppaa.

  • 1563

    Drake purjehti ensimmäisen kerran Karibialle. Hawkins kaappasi portugalilaisen orjalaivan ja myi sen lastin espanjalaisille plantaasinomistajille, joilla oli valtava tarve halvalle orjatyövoimalle.

  • 1568

    Toisella orjienryöstöretkellä Espanjan sotalaivat havaitsivat Draken ja Hawkinsin laivat, ja englantilaisten oli paettava kiireen vilkkaa. Hawkins menetti kuudesta laivastaan neljä.

  • 1572

    Drake sai ensimmäisen kaapparikirjansa ja purjehti Panamaan ryöstämään Nombre de Diosin satamakaupunkia, jossa perulaista hopeaa lastattiin laivoihin vietäväksi Espanjaan. Drake valtasi kaupungin vain kahdella laivalla ja kuittasi palkkiokseen muhkean ryöstösaaliin.

  • 1573

    Drake miehineen asettui väijytykseen viidakkoon Nombre de Diosin lähistölle ja ryösti muulikaravaanin, joka kuljetti 20 tonnia espanjalaisten kultaa ja hopeaa. Odottaessaan hän näki puun latvasta ensimmäisenä englantilaisena Tyynen valtameren ja tajusi sen olevan oiva paikka ryös­tellä espanjalaislaivoja rauhassa.

Drake teloitti kapinallisen

Kesäkuussa 1578 Draken laivasto saapui eteläisessä Argentiinassa sijaitsevan Puerto San Juliánin luonnonsatamaan.

Eteläisellä pallonpuoliskolla oli talvi, ja Magalhãesinsalmessa purjehtiminen oli talvella liian vaarallista.

Draken kuusi laivaa ankkuroituivat Puerto San Juliániin, ja niiden miehistöt yrittivät saada aikansa kulumaan.

Miehet olivat kaukana kotoa, eivätkä he olleet nähneet vilaustakaan ­luvatusta saaliista. Miehistön keskuudessa alkoi viritä tyytymättömyys, ja osa alempaan aateliin kuuluvasta miehistöstä alkoi suunnitella Draken syrjäyttämistä.

Francis Pretty viittasi kapinapuheisiin muistelmissaan:

”Kap Verdeltä purjehdimme 54 päivää näkemättä lainkaan maata.”
Francis Pretty, Draken miehistön jäsen

”Kenraalimme [Drake] käynnisti tutkinnan koskien Thomas Doughtyn toimia ja saikin selville, että tämä puuhasi kapinaa tai muuta levottomuutta, joka olisi voinut vaarantaa koko matkan.”

Aatelisen Doughtyn rikoksen tarkkaa luonnetta ei tiedetä, mutta jotkut historioitsijat arvelevat, että parlamentin vaikutusvaltaiset jäsenet olivat kenties käskeneet hänen estää Drakea iskemästä espanjalaislaivojen kimppuun sodan välttä­miseksi.

Drake tuomitsi Doughtyn kuolemaan esimerkiksi ja varoitukseksi muille.

Elokuussa 1578 Draken­ laivat nostivat ankkurinsa ja purjehtivat kohti etelää. Kun alukset 16 päivän ­kuluttua pääsivät ulos pitkästä ja kapeasta Magalhãesinsalmesta, vain kolme laivaa oli enää siinä kunnossa, että ne uskaltautuivat Tyynellemerelle.

Drake ja hänen miehistönsä näkivät Tynenmeren ensimmäisinä englanti­laisina, mutta valtameri ei muistuttanut ­nimeään.

Myrsky riepotteli Draken jäl­jellä olevia laivoja 52 päivän ajan ja ajoi ne erilleen toisistaan.

Marigold upposi myrskyssä vieden koko miehistönsä mukanaan. Elizabethin kapteeni taas kääntyi ­takaisin Magalhãesinsalmeen menetettyään muut laivat ­näkyvistään ja suuntasi kohti Englantia.

Marraskuussa myrskytuuli laantui sen verran, että Drake pystyi purjehtimaan viimeisellä aluksellaan Golden Hindilla kohti pohjoista Etelä-Amerikan länsirannikkoa pitkin.

Laiva oli kuin tehty rosvoukseen

Golden Hind oli kevyt ja siinä oli paljon purjeita, minkä ansiosta se pystyi tavoittamaan nopeimmankin espanjalaislaivan. Lisäksi se tarvitsi alleen vain kolme metriä vettä, minkä vuoksi se oli täydellinen alus merirosvoille, jotka hakivat usein ruokaa ja vettä matalista poukamista.

Jose Antonio Penas/Science Photo Library

Kapea runko

Golden Hind oli vain 6,1 metriä leveä ja kynti siksi aaltoja vauhdilla. Espanjan kultalaivat olivat ­leveämpiä ja painavampia ja siten huomattavasti hitaampia.

Jose Antonio Penas/Science Photo Library & John Farmar/Imageselect

Vahvistetut kyljet

Golden Hindin kyljet oli vahvistettu vesilinjan alapuolelta huopakankaalla ja ylimääräisellä kerroksella puulankkuja, jotta ­ne kestäisivät paremmin vihollisen tykinkuulia. ­Espanjalaislaivojen kyljet oli päällystetty lyijy­levyillä, mikä teki kultalaivoista painavia ja hitaita.

Jose Antonio Penas/Science Photo Library

Raskas aseistus

Golden Hindissä oli 22 kanuunaa, ja se oli järeämmin aseistettu kuin monet espanjalaislaivat, joiden kimppuun Drake iski. Hänen tavoitteensa oli kuitenkin vallata vihollislaivat, ei upottaa niitä.

Jose Antonio Penas/Science Photo Library & Bridgeman Images

Miehistö eli niukasti

Miehistö nukkui ­kannella ja joutui tulemaan toimeen niukoilla ruoka-annoksilla. Drake itse sitä vastoin ­aterioi kuin kuningas. ­Espanjalaisen vangin ­mukaan Draken ateriat ­tarjoiltiin ”hopeavadeilta, joihin oli kaiverrettu hänen vaakunansa”.

Jose Antonio Penas/Science Photo Library

Painolastina hopeaa

Galeonin pohjalla oli yleensä suuria kiviä vakauttamassa korkeaa ja kapeaa laivaa. Ryöstettyään Cacafuegon ja sen kuljettaman aarteen Drake käski miehistönsä heittää ­painolastikivet mereen ja korvata ne hopeaharkoilla.

Jose Antonio Penas/Science Photo Library & Scala Archives

  • Golden Hind

    Laivan alkuperäinen nimi oli Pelican, mutta Drake nimesi sen Magalhãesinsalmen jälkeen Golden Hindiksi eli ”kultaiseksi naarashirveksi” kunnianosoituksena sir
    Christopher ­Hattonille, jonka vaakunassa oli naarashirvi.

    Pituus: 31 m
    Leveys: 6,1 m
    Syväys: 2,7 m
    Aseistus: 22 kanuunaa
    Kantavuus: 100 tonnia
    Miehistö: 80

  • Cacafuego

    Laivan oikea nimi oli Nuestra ­Señora de la Concepción, mutta sitä kutsuttiin Cacafuegoksi eli ”tulenpaskojaksi”. Alus oli luultavasti aseistamaton, ja sen suuresta tulivoimasta vihjaava lempinimi oli ehkä yritys pelotella merirosvoja jättämään kultalaiva rauhaan.

    Pituus: 43–49 m
    Leveys: Ei tiedossa
    Syväys: 6,7 m
    Aseistus: Ei kanuunoita
    Kantavuus: 120 tonnia
    Miehistö: 400

Kaapparit toivotettiin tervetulleeksi

Länsirannikon pienet ja hajallaan olevat Espanjan siirtokunnat eivät odottaneet näkevänsä vesillään ­vihollislaivoja, ja ne tulivat pahan kerran yllätetyiksi.

Draken ensimmäinen ryöstökohde oli Valparaíson satamakaupunki nykyisen Chilen rannikolla.

Kaupungin edustalla olevassa lahdessa oli ankkurissa vain yksi pieni espanjalaislaiva, jonka miehistö luuli Prettyn kertoman mukaan tulijoita espanjalaisiksi tai muuten ystäviksi ja toivotti heidät tervetulleiksi rummuilla ja kannullisella chileläistä viiniä. Draken miehet valtasivat laivan taistelutta ja ­alkoivat ryöstellä Valparaìsoa.

”Tunkeuduimme pieneen kappeliin ja löysimme sieltä hopeisen pikarin, kaksi kannua ja alttarivaatteen”, Pretty kuvaili.

Draken miehet löysivät lisäksi espanjalaislaivasta 25  000 kultapesoa. Englantilaiset ottivat vallatun laivan hinaukseen ja jatkoivat matkaansa kohti pohjoista.

Sama kuvio toistui pian seuraavassa satamassa, Aricassa. Siellä oli ankkuroituna kolme espanjalaislaivaa, joista yhdessä oli lastina puolisen tonnia hopeaa.

Espanjan Etelä-Amerikan siirtokuntien varakuningas Don Francisco de Toledo kirjoitti Espanjan kuninkaalle synkkänä:

”Englantilaiset merirosvot ryöstivät La Capitanalta yli 20  000 kulta­pesoa ja 1 700 kannullista viiniä.”

Draken ryöstöretki muuttui pian kilpajuoksuksi espanjalaisten kanssa. Aina kun Drake ryösti kaupungin, ratsulähetit karauttivat varoittamaan lähikaupunkeja.

Kun Drake sitten joutui pitämään taukoa Golden Hindin huoltamista varten, hän menetti yllätysmomenttinsa, ja kun hän saapui seuraavaan kaupunkiin, sen asukkaat olivat ehtineet linnoittautua ja kätkeä arvotavaransa.

Pian Drakea kuitenkin kohtasi onnenpotku, josta hän kiitti lujaa uskoaan Englannin protestanttiseen kirkkoon: erään espanjalaislaivan kapteeni kertoi kuu­lusteluissa, että El Callaon satamassa olevalla Nuestra Señora de la Concepción -laivalla oli lastinaan muhkea aarre.

Kansan suussa alus tunnettiin lempi­nimellä Cacafuego eli ”tulenpaskoja”. Drake ei piitannut Cacafuegon mahdol­lisesta raskaasta aseistuksesta vaan lähti ­saman tien etsimään espanjalaisalusta Chilen rannikkovesiltä.

Englantilaiset saivat kuulla, että Cacafuegolla oli kolmen päivän etumatka ja että se joutuisi käymään useita kertoja ­satamassa 2 300 kilometrin pituisella purjehduksellaan Panamaan.

Drake oli varma, että Golden Hind voisi tavoittaa ­espanjalaislaivan, jos hänen tähystäjänsä vain saisivat sen näkyviinsä.

Golden Hind nosti kaikki purjeensa ja alkoi saavuttaa Cacafuegoa, ja 1. maaliskuuta 1579 Golden Hindin tähystäjä ­viimein havaitsi horisontissa purjeen.

”Olemme englantilaisia. Laskekaa purjeenne tai päädytte merenpohjaan!”
Francis Drake, 1. maaliskuuta 1579

Viekkaus varmisti saaliin

Keveytensä ja suuren purjepinta-alansa ansiosta Golden Hind tavoitti kultalaivaa ­nopeasti – Draken mieleen vähän liiankin nopeasti.

Jos he jatkaisivat samalla vauhdilla, englantilaiset yhyttäisivät Caca­fuegon keskellä päivää ja päivänvalo paljastaisi Golden Hindin kanuunat.

Drake luotti siihen, että espanjalais­laiva oli lähtenyt El Callaosta ennen kuin tieto ryöstelevistä englantilaisista oli ehtinyt kaupunkiin ja että espanjalaiset luulisivat Golden Hindin olevan espanjalainen galeoni matkalla Panamaan.

Hän käski miestensä sitoa köysiä viinitynnyreihin ja heittää tynnyrit mereen ajoankkureiksi.

Näin Golden Hindin vauhti hidastui purjeita laskematta, mikä olisi voinut herättää espanjalaisten epäilykset.

Yhdeksän tuntia myöhemmin illan ­pimettyä Drake viimein lähestyi Cacafuegoa paapuurin puolelta.

Hän määräsi jollan täyteen aseistettuja miehiä ja otti sen hinaukseen. Espanjalaiset eivät nähneet pimeäs­sä jollaa ja asemiehiä, jotka olivat valmiita valtaamaan laivan.

”Keitä olette?” joku Cacafuegon upseereista huusi, kun Golden Hind liukui kultalaivan rinnalle. Drake käski espanjalaisen vangin vastata, että kyseessä oli ”chileläinen laiva, jonka kapteeni oli Miguel Angel”.

Sitten Drake käski valtausjoukon soutaa tyyrpuurin puolelle ja huusi:

”Olemme englantilaisia. Laskekaa ­purjeenne tai päädytte merenpohjaan!”

Cacafuegon miehistö tuijotti Drakea lamaantuneena, mutta espanjalaiskap­teeni vastasi uhmakkaasti: ”Tervetuloa yrittämään, jos uskallatte!”

Prettyn muistelmien mukaan Caca­fuegon kapteeni antautui lopulta ilman suurempaa suostuttelua:

”Kello kuuden aikaan ajoimme [Cacafuegon] rinnalle ja ammuimme kolme laukausta, jotka ­katkaisivat sen mesaanimaston.”
Espanjalaismiehistö pakeni kannen alle, mutta kapteeni jäi seisomaan kannelle.

Englanti­laiset hyökkäsivät laivaan, ja pian kaptee­nin oli antauduttava.

”Löysimme laivasta valtavia rikkauksia – jalokiviä, 13 arkkua täynnä espanja­laisia dukaatteja, 80 naulaa kultaa ja 26 tonnia hopeaa”, Pretty muisteli.

Saalista oli niin paljon, että sen siirtäminen jollilla Golden Hindiin kesti neljä päivää.

Lastiruuma tuli niin täyteen, että Draken oli heitettävä painolastina olleet kivet mereen ja korvattava ne Cacafuegosta tuoduilla hopeaharkoilla.

Kotimatka kesti 19 kuukautta

Drake antoi espanjalaisten ohjata Cacafuegon maihin, ja hän antoi heille muonaa sekä jopa pienen lahjan vaivojensa palkaksi.

Drake tiesi, että kaikki Tyynellä­merellä olevat ­espanjalaislaivat metsästäisivät pian Golden Hindia ja sen kapteenia, jonka taikapeilin huhuttiin paljastavan ­hänelle Espanjan kultalaivojen sijainnin.

Drake päätti yrittää kiertää Amerikan pohjoisen kautta. Nicaraguan länsirannikolla hän kaappasi vielä yhden laivan, jolla sattui olemaan Filippiineille ohjaava merikartta sekä kokenut perämies, joka tunsi meritien Kiinaan.

Drake jatkoi silti pohjoiseen Meksikon rannikkoa pitkin ja rantautui Kaliforniassa, jonka hän valtasi Englannille Elisabet I:n nimissä. Pohjoista reittiä Amerikan ympäri ei löytynyt, ja Drake päätti ylittää Tyynenmeren.

Ensin hän kuitenkin täytti ruokavarastot nykyisen San Franciscon tienoilla ammuttujen merileijonien lihalla.

Englantilaiset eivät nähneet maata 68 päivään, ja aurinko porotti herkeämättä kirkkaalta taivaalta.

Helpotus oli suuri, kun tähystäjä lopulta näki etäällä saaren, kenties ­nykyisen Palaun, joka ­sijaitsi ­merikartan mukaan noin 500 kilometrin päässä ­Filippiineiltä itään.

Lukemattomat maalaukset kuvaavat, miten Elisabet I lyö Draken ritariksi ­miekalla. Todellisuudessa rituaalin suoritti Ranskan suurlähettiläs.

© The Print Collector/Imageselect

Kotona Drakea odotti aatelisarvo tai kuolema

Kun Golden Hind ankkuroitui Plymouthin edustalle 26. syyskuuta 1580, Drake ei tiennyt, odottiko häntä kotimaassa muhkea palkkio vai kuolemanrangaistus.

Vaikka Drakella oli kuningattaren virallinen lupa ryöstellä espanjalaisia aarrelaivoja, menestys merellä olisi hyvinkin voinut kääntyä häntä vastaan.

Kun Drake palasi Englantiin, monet valtakunnan mahtimiehet halusivat nimittäin palauttaa ryöstösaaliin Espanjalle sodan välttämiseksi.

Elisabet I tunnettiin varovaisena hallitsijana, ja hän halusi kaikin keinoin välttää sodan mahtavan Espanjan kanssa. Draken teloitus merirosvouksesta olisi voinut tarjota siihen mahdollisuuden.

Drake sai kuitenkin kuningattarelta ­kirjeen, jossa hallitsija lupasi, ettei kaap­parikapteenin tarvinnut pelätä henkensä puolesta, ja kutsui hänet Lontooseen esittelemään matkaltaan tuomia ”eksoottisia tuliaisia”.

Kuusi tuntia kestäneen vastaanoton aikana Drake kuvaili majesteetille aarteita, joita hänen laivansa lastiruuma oli täynnä.

Elisabet antoi Drakelle luvan pitää itsellään arvotavaraa 10 000 punnan edestä, jotta tämä saisi ansaitsemansa korvauksen palveluksistaan kruunulle.

Loppu ryöstösaalis – jonka arvo saattoi olla jopa 600  000 puntaa – kuului kruunulle, ja se vietiin Lontoon Toweriin.

Draken vastustajat yrittivät kuukausien ajan saada aarretta palautettua Espanjalle, mutta hänen tukijansa, joista monet olivat sijoittaneet varojaan löytöretkeen, vastustivat palautuspyrkimyksiä.

Aarteen koko ratkaisi lopulta asian.

Draken mukanaan tuoma kulta ja hopea jäi Englantiin, ja pelkästään kuningattaren osuus aarteesta oli enemmän kuin kruunun vuotuiset verotulot.

Golden Hindistä tuli nähtävyys, ja 1. huhtikuuta 1581 ­kuningatar aateloi Draken sen kannella. Välttääkseen suututtamasta Espanjaa ­Elisabet antoi kuitenkin Ranskan suurlähet­tilään ­hoitaa varsinaisen ritariksi lyömisen.

Mikronesialaiset alkuasukkaat meloivat kanooteillaan Drakea vastaan ja vaihtoivat tuoreita hedelmiä rihkamaan, veitsiin ja muuhun joutavaan tavaraan.

Sitten Drake suuntasi tarunomaisille ­Molukeille, joilla kasvoi kalliita mausteita.

Drake lastasi laivaansa kuusi tonnia mausteneilikkaa ja inkivääriä, mutta ­Sulawesin lähistöllä täyteen ahdettu Golden Hind ajoi karille.

Puolet mausteista ja kaksi kanuunaa heitettiin mereen, mutta laiva irtosi vasta, kun voimakas tuulenpuuska riuhtaisi sen vapaaksi.

Ylitettyään Intian valtameren ja kierrettyään Afrikan eteläkärjen Drake ja 59 miehistön jäsentä palasivat Golden Hindillä Englantiin 26. syyskuuta 1580 eli kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta ­Plymouthista lähtönsä jälkeen.

Drake oli kahminut valtavasti arvokasta saalista ja tehnyt historian toisen maailmanympäripurjehduksen, mutta hän ei tiennyt, ottaisiko Elisabet I hänet vastaan merirosvona vai sankarina.

Miehistö hautasi Draken mereen Portobelon satamakaupungin edustalla nykyisen Panaman vesillä.

Punatauti vei hengen

Cacafuegon kaappaus teki Drakesta upporikkaan, mutta hän jatkoi silti ryöstelyä merellä.

Vuonna 1585 Espanjan ja Englannin välille syttyi pitkään kytenyt sota, ja Drake sai ­komentoonsa 21 laivaa, joilla hän ryösteli espanjalaisia satamakaupunkeja Karibialla ja Espanjan rannikolla.

Vuonna 1588 Drake oli mukana tuhoamassa Espanjan armadaa ja torjumassa Englantia uhannutta miehitystä.

Vuonna 1595 hän johti 2 500 englantilaissotilasta Atlantin yli hyökkäämään Espanjan siirtokuntiin Panamassa ja Puerto Ricossa.

Marssilla viidakon halki Drake sairastui punatautiin, ja hänet kannettiin laivalleen. Sir Francis Drake kuoli punatautiin 55-vuotiaana 28. tammikuuta 1596.

Lue myös:

Merenkulku

Kuinka kävi Englannin armadan?

1 minuuttia
Sota

Englannin laivasto: 7 syytä Britannian nousulle merten valtiaaksi

5 minuuttia
Sivilisaatiot

Brittiläinen imperiumi: Merirosvo loi perustan imperiumin kasvulle

3 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota