Ruotsalaisten katastrofimatka kohti pohjoisnapaa
Vuonna 1897 kolme ruotsalaista astui vetypallon koriin aikeenaan lentää ensimmäisinä pohjoisnavalle. Suunnitelma kariutui heti alkuunsa miesten jouduttua tekemään pakkolaskun Jäämerellä. Alkoi kamppailu ahtojäiden keskellä.

Lähes kolmen päivän lennon päätteeksi ilmapallo teki pakkolaskun.
Vetypallon kapteeni ja tutkimusretken johtaja Salomon August Andrée irrotti kätensä pallon korista ja katsoi tiiviisti kolmea miestä, jotka olivat kohottaneet kirveensä valmiina katkaisemaan köydet hänen käskystään.
Kylmä tuuli oli jo tunteja piiskannut pallon haurasta koria, ja suuri pallo vajan sisällä oli huojunut puolelta toiselle kuin kärsimättömänä lentämään vapauteen.
Oli 11. heinäkuuta 1897. Tunturit ja vuonot Danskøyan saaren edustalla Huippuvuorilla olivat jään ja lumen peitossa, kun ruotsalainen insinööri Andrée valmistautui lähtöön ilmapallollaan.
Hän aikoi nousta kahden matkakumppaninsa, Nils Strindbergin ja Knut Frænkelin, kanssa pallolla ilmaan ja lentää Jäämeren jäämassojen yli pohjoisnavalle, jonne miehet pudottaisivat poijun todisteeksi siitä, että he olivat päässeet pohjoisnavalle ensimmäisinä ihmisinä maailmassa.
Sitten he jatkaisivat matkaansa ja laskeutuisivat turvallisesti joko Venäjän tai Yhdysvaltojen puolelle Beringinsalmea vajaan viikon ja 3 700 kilometrin lennon jälkeen.
Vuonna 1897 hanke oli sen verran erikoinen, että vaarallinen matka oli saanut paljon huomiota maailman lehdistössä.
Kotimaassaan Ruotsissa Andrée oli jo julistettu kansallissankariksi, ja monet näkivät mahdollisuuden viedä vihdoin Ruotsi napatutkimuksen maailmankartalle. Yritykselle antoi lisähohtoa se, että maailmankuulu tiedemies Alfred Nobel ja Ruotsin kuningas Oskar II olivat ilmaisseet tukevansa sitä.
Andrée uskoi vankasti onnistuvansa.
Hän oli edellisinä vuosina tehnyt joukon koelentoja ilmapallolla, ja vaikka pallo oli pari kertaa pudonnut, Andrée uskoi pystyvänsä nyt käsittelemään ja lentämään ilmapalloa.
Andrée vieläpä väitti keksineensä, miten palloa pystyisi ohjaamaan: laahusköysien ja purjeen avulla ilmassa leijuvan pallon suuntaa voitaisiin muuttaa jopa 30 astetta.
Jos vain tuulensuunta olisi suunnilleen oikea, matkan pohjoisnavan yli pitäisi Andréen mukaan sujua ilman suuria ongelmia.