Intialainen Kalikutin satamakaupunki kuhisi elämää. Kiinalaiset ja muslimit kävivät siellä paikallisten kanssa maustekauppaa, ja syksyllä 1500 sinne saapuivat myös portugalilaiset mukanaan runsaasti kultaa, jolla ostaa esimerkiksi pippuria, kardemummaa, kanelia, inkivääriä, neilikkaa ja kurkumaa.
Portugalilaiset olivat Kalikutissa kuninkaansa Emanuel I:n asialla. He olivat saaneet tehtäväkseen hankkia mahdollisimman paljon mausteita, jotka olivat Euroopassa haluttuja ylellisyystuotteita, ja tuoda ne turvallisesti kotiin.
Kuusi portugalilaisalusta oli saapunut Kalikutiin yli kolme kuukautta aiemmin Pedro Álvares Cabralin johdolla, ja portugalilaiset olivat perustaneet kaupunkiin linnoitetun kauppa-aseman. 16. joulukuuta 1500 Cabral sattui kuitenkin olemaan aluksellaan Kalikutin edustalla.
Cabral oli päivää aiemmin ottanut haltuunsa arabialaisen kauppalaivan, jossa oli lastina myös norsu, ja nyt hän aikoi lahjoittaa eläimen Kalikutin ruhtinaalle toivoen parantavansa siten asemaansa tämän silmissä.
”Me tuhosimme määrättömästi ihmisiä ja aiheutimme valtavaa vahinkoa kaupungille. Rannalta vastattiin tuleen, mutta heidän pommituksensa oli heikkoa.” Portugalilainen merimies Kalikutin pommituksesta
Laiva ja norsu kuuluivat vauraalle arabikauppiaalle Cogecem Micidelle. Hän ei pitänyt siitä, että portugalilaiset uhkasivat hänen liiketoimiaan – ja käyttäytyivätkin kuin omistaisivat koko maailman. Micide ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin tuhota Cabral ja tämän miehistö.
Iltapäivällä Micide johti kolmetuhatta miekoin ja jousin varustautunutta sotilasta kohti portugalilaisten kauppa-asemaa. He ylittivät ketterästi sitä suojaavan kolmimetrisen paaluaidan ja löivät ylivoimansa ansiosta portugalilaiset helposti.
Pian arabit olivat tappaneet viisikymmentä portugalilaista. Osa pääsi pakenemaan kaupungista, ja pieni joukko onnistui uimaan lahdella oleville portugalilaisaluksille kertomaan tapahtuneesta. Kun Cabral kuuli verilöylystä, hän raivostui, sillä Kalikutin ruhtinas oli luvannut suojella portugalilaisia. 33-vuotias kapteeni ei epäröinyt hetkeäkään: isku oli kostettava. Arabit ja ruhtinas saisivat pian tuntea nahoissaan, kuka heillä oli vastassaan.
Portugalilaiset loivat mausteimperiumin
Pedro Álvares Cabralin retken jälkeen Portugali perusti kauppa-asemia laajasti pitkin Intian länsirannikkoa, ja maustekaupan monopoli siirtyi näin arabeilta portugalilaisille.
1498: Vasco da Gama tuli Intiaan
Vasco da Gama lähti 8. heinäkuuta 1498 Lissabonista etsimään meritietä Intiaan. Hän onnistui ja saapui 20. toukokuuta 1498 Kalikutin satamakaupunkiin.
1501: Kauppa-asemia perustettiin
Merenkulkija João da Nova perusti yhden Portugalin ensimmäisistä kauppa-asemista Intian Kannuriin. Matkallaan hän oli löytänyt Ascensionin ja Saint Helenan saaret.
1505: Sri Lanka löydettiin
Lourenço de Almeida oli ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui Intian kaakkoispuolelle Sri Lankaan. Portugalilaiset ottivat vähitellen saaren kaupan haltuunsa.
1510: Goa vallattiin muslimeilta
Amiraali Affonso d’Albuquerque valloitti intialaisen Goan kaupungin, josta tuli yksi Aasian tärkeimmistä kauppa-asemista. Portugali hallitsi Goaa vuoteen 1961 asti.
1512: Portugali valloitti ”Maustesaaret”
Merenkävijä Francisco Serrão valloitti Molukit, ja muun muassa neilikoista ja muskottipähkinästä tunnettu indonesialainen saariryhmä sai lisänimen ”Maustesaaret”.
Portugali halusi rikkoa monopolin
Pedro Álvares Cabral tiesi jo Kalikutiin saapuessaan, että hän päätyisi todennäköisesti napit vastakkain arabikauppiaiden kanssa. Arabit olivat hallinneet Euroopan ja Aasian välistä kauppaa täysin siitä lähtien, kun ottomaanit olivat valloittaneet Konstantinopolin vuonna 1453. Monopolin ylle nousi kuitenkin uhka 46 vuotta myöhemmin, kun portugalilainen merenkulkija Vasco da Gama palasi elokuussa 1499 kertomaan löytämästään meritiestä Intiaan.
Portugalin Emanuel I pani kaiken peliin murtaakseen arabien monopolin Idän maustekaupassa.
Portugalin kuningas Emanuel I näki heti tilaisuuden saada osansa Aasian maustekaupasta, ja aamupäivällä 9. maaliskuuta 1500 hänen lähettämänsä 13 aluksen laivasto otti Pedro Álvares Cabralin johdolla pääkaupunki Lissabonin eteläpuolelta Tajojoen suulta kurssin kohti Intiaa. Alukset olivat täynnä kultaa ja hopeaa, jolla oli tarkoitus ostaa laivat täyteen arvokkaita mausteita.
1500 miestä lähti matkaan
Pedro Álvares Cabral oli yllättävä valinta Intian-retkikunnan johtoon, sillä hän oli 33-vuotias aatelismies, jolla ei ollut lainkaan kokemusta merenkulusta. Hänen perheensä oli kuitenkin Portugalin kuningashuoneen uskollinen ja vahva tukija, ja Cabralin ystävä Vasco da Gama suositteli kuninkaalle Cabralin nimittämistä uuden Intian-retkikunnan johtoon
Vasco da Gamalla oli syynsä moiseen suositukseen, sillä kun hän itse oli saapunut Kalikutiin 20. toukokuuta 1498, hän ei ollut yrityksistään huolimatta onnistunut pääsemään paikallisen ruhtinaan suosioon.
Portugalilaiset tutkivat 1500-luvulla maailman meriä karaveleillaan.
Vasco da Gama, joka oli vaatimattoman ritarin poika, oli vakuuttunut siitä, että Cabralin kaltainen aatelismies pystyisi paremmin neuvottelemaan sopimuksia ruhtinaan kanssa.
Kuningas Emanuel I oli samaa mieltä, ja niin Cabral lähetettiin matkaan lippulaivassaan apunaan retkikunnan 12 muun aluksen kokeneet portugalilaiset kapteenit ja navigoijat. Mukana oli yhteensä 700 sotilasta suojelemaan lastia ja taistelemaan muslimeja vastaan ja 800 miestä hoitelemaan purjeita ja kuuraamaan kansia.
Puolet laivastosta tuhoutui
Matka Kalikutiin kesti kaikkiaan kuusi kuukautta, ja se oli historian siihen asti kestoltaan pisin purjehdus. Osasyy siihen oli, että Cabral poikkesi Vasco da Gaman reitiltä Afrikan länsirannikolla ja purjehti kauemmas länteen. Sen seurauksena retkikunta törmäsi 22. huhtikuuta aiemmin tuntemattomaan maahan, nykyiseen Brasiliaan, jolle Cabral antoi nimeksi ”Terra de Vera Cruz” (Oikean ristin maa).
Matkallaan Intiaan Cabral löysi sattumalta Brasilian.
Brasilia löytyi sattumalta
Pedro Álvares Cabral päätti tuntemattomasta syystä poiketa Vasco da Gaman reitiltä Intiaan ja purjehti pidemmäs länteen kohti Etelä-Amerikkaa. Se johti Brasilian löytymiseen.
Kun Pedro Álvares Cabral purjehti kohti Intiaa vuonna 1500, hän päätti poiketa Vasco da Gaman reitiltä ja purjehti kauemmas länteen. Syytä tähän ei tiedetä, mutta tutkijoilla on useita teorioita. Yhden mukaan navigoijat olisivat suositelleet pidempää reittiä olettaen, että sieltä löytyisi paremmat purjehdusolosuhteet. Toisen teorian mukaan Cabral halusi tutkia tuntemattomia vesiä toivoen löytävänsä uusia alueita, jotka Portugali voisi julistaa omakseen.
Oli syy mikä tahansa, se johti merkittävään löytöön. 21. huhtikuuta Cabralin laivasta havaittiin maata, ja kaksi päivää myöhemmin retkikunta ankkuroitui nykyisin Brasiliana tunnetun maan edustalle. Cabral antoi sille nimeksi ”Terra de Vera Cruz” (Oikean ristin maa) ja lähetti yhden pienemmistä aluksista – ja lukuisia alkuasukkaita sen mukana – takaisin kuningas Emanuel I:n luo. Maahan alkoi vähitellen saapua Portugalista niin köyhyyttä pakenevia kansalaisia kuin aatelisiakin, joille kruunu myönsi sieltä siirtokuntaoikeuksia.
Cabralin retkikunta jatkoi matkaansa kohti Intiaa 3. toukokuuta. Toukokuun lopussa laivasto joutui rajuun myrskyyn, jonka kourissa puolet aluksista upposi.
Jäljelle jääneet kuusi alusta jatkoivat matkaa ja saapuivat lopulta Kalikutiin 13. syyskuuta 1500. Kaupunki oli aina 1200-luvulta alkaen ollut Intian keskeinen kauppapaikka, jonne saapui kauppiaita sekä Kiinasta että arabimaailmasta ostamaan ja myymään mausteita. 1400-luvulla varsinkin Syyriasta ja Egyptistä kotoisin olleet kauppiaat alkoivat hallita suurta osaa ”Mausteiden kaupungin” kaupasta.
Arabit hyökkäsivät kauppa-asemalle
Kalikut oli Aasian eteläosien kenties tärkein kauppakaupunki, ja mikäli portugalilaiset saisivat murrettua arabien maustemonopolin, pienestä noin 1,1 miljoonan asukkaan Portugalista voisi tulla eurooppalainen suurvalta. Cabral käski laivojaan ampumaan tykeillä ilmaan ilmoittaakseen saapumisestaan kaupunkiin.
”Laskimme ankkurin kaupungin edustalla ja aloimme ampua tykeillämme ilmaan. Intialaiset kavahtivat sitä kunnioittaen ja sanoivat, että meitä mahtavampi oli varmaan vain Jumala”, kirjoitti eräs nimettömäksi jäänyt miehistön jäsen päiväkirjaansa.
Cabral pääsi Kalikutin ruhtinaan suosioon, kuten Vasco da Gama oli olettanutkin. Käytyään kahden viikon ajan ruhtinaan luona ja muun muassa lahjoitettuaan tälle jalokiviä ja hienoja tekstiilejä hän sai luvan perustaa kaupunkiin kauppa-aseman.
Kalikutin ruhtinas otti Cabralin vastaan tapaamisissa, joiden kuluessa tämä lahjoitti hallitsijalle jalokiviä ja hienoja tekstiilejä.
Kaupungin arabikauppiaat eivät ilahtuneet ruhtinaan päätöksestä, ja kun Cabral vielä otti haltuunsa vaikutusvaltaisen Cogecem Miciden aluksen, heille riitti. 16. joulukuuta arabisotilaat hyökkäsivät portugalilaisten kauppa-asemalle ja tappoivat 50 ihmistä.
Cabral odotti turhaan anteeksipyyntöä ja selitystä ruhtinaalta, joka oli luvannut taata portugalilaisten turvallisuuden. Vuorokauden hiljaisuuden jälkeen Cabral päätti käynnistää vastahyökkäyksen ei vain arabikauppiaita vaan koko kaupunkia vastaan.
Kalikutia pommitettiin julmasti
Cabral aloitti vastahyökkäyksensä 17. joulukuuta määräämällä ensin miehensä nousemaan kymmeneen kaupungin edustalla ankkurissa olevaan arabien kauppalaivaan. Musketein ja miekoin aseistetut portugalilaiset saivat yllätysmomentin avulla helpon voiton laivojen miehistöistä. Muslimit tapettiin, ja portugalilaiset ottivat laivojen lastin haltuunsa. Nimetön Cabralin retkikunnan jäsen kuvasi tapahtumia näin:
”Me teurastimme 500–600 miestä ja otimme kolmisenkymmentä lastiruumaan piiloutunutta vangiksi. Ryöstimme laivoista kaiken arvokkaan. Yhdessä laivoista oli kolme norsua, jotka lahtasimme ja söimme. Kun olimme tyhjentäneet laivat arvotavaroista, poltimme ne.”
Merenkulkijana täysin kokematon Cabral nimitettiin portugalilaisen 13 aluksen laivaston johtoon ja lähetettiin hankkimaan mausteita Intiasta.
Seuraavana päivänä laivasto siirtyi lähemmäs rantaa ja pommitti kaupunkia. Jokaisessa aluksessa oli neljä suurta tykkiä, kuusi kevyttä tykkiä ja 10–12 kiertohakatykkiä. Pommitus oli ankaraa ja aiheutti suuria vahinkoja kaupungissa, kuten nimetön miehistön jäsen kirjoitti päiväkirjaansa.
”Me tuhosimme määrättömästi ihmisiä ja aiheutimme valtavaa vahinkoa kaupungille. Rannalta vastattiin tuleen, mutta heidän pommituksensa oli heikkoa.”
Mausteita ostettiin muualta
Kalikutin pommituksen jälkeen Cabral oli saanut kostonsa – mutta mausteita hän ei ollut juurikaan saanut hankittua. Niinpä hän purjehti laivoineen edelleen Cochinin satamakaupunkiin. Cochin kuului Kalikutin alaisuuteen, mutta Cochinin hallitsija Unni Goda Varma vihasi ruhtinasta. Hän näki portugalilaisten saapumisessa mahdollisuuden suurempaan itsenäisyyteen ja antoi siksi näille luvan käydä kauppaa kaupungissaan.
Kun Cabral lähti takaisin kohti Portugalia 16. tammikuuta 1501, laivojen lastiruumat olivat täynnä pippuria, kanelia ja muita arvokkaita mausteita. Retkikunta saapui Portugalin Cascaisiin 23. kesäkuuta 1501, ja vaikka puolet laivoista oli menetetty matkan aikana, kuningas Emanuel I piti retkeä erittäin onnistuneena. Portugaliin tuodut mausteet korvasivat menetetyt laivat, ja Cabral oli osoittanut, että portugalilaiset voisivat ottaa osansa Aasian arvokkaimmista kauppatavaroista.
Pedro Álvares Cabral haudattiin kirkkoon Santarémin sisämaakaupunkiin kauas Portugalin rannikolta.
Cabralin isku Kalikutiin käynnisti sodan Portugalin ja satamakaupungin välillä. Se kulminoitui vuonna 1503, kun Vasco da Gama palasi kaupunkiin 15 sotalaivan ja 800 sotilaan kanssa kostaakseen iskun sittemmin tuhoutuneelle kauppa-asemalle. Portugalilaiset sotilaat valloittivat muun muassa yhden ruhtinaan sotalaivoista ja murhasivat sen yli kahdensadan hengen miehistön. Rauhansopimus Kalikutin kanssa syntyi vasta vuonna 1513, jolloin portugalilainen Affonso d’Albuquerque sai jälleen luvan rakentaa kaupunkiin linnoituksen.
Pedro Álvares Cabral ei johtanut enää koskaan muita purjehdusretkikuntia, mutta syytä siihen ei tiedetä. Viimeiset elinvuotensa hän vietti Portugalin sisämaassa Beira Baixan maakunnassa.
