Matkakertomus syntyi vankeudessa
Vuonna 1271 silloin vain 17-vuotias kauppiaanpoika Marco Polo lähti isänsä Nicolon ja setänsä Maffeon kanssa kotikaupungistaan Venetsiasta itään ja kohti Kublai-kaanin hovia Kiinaan Xanadun kaupunkiin.
Kun he saapuivat kaanin luo neljä vuotta myöhemmin, usein ulkomaalaisia lähettiläinään käyttänyt kaani tarjosi Marco Pololle mahdollisuutta työskennellä palveluksessaan diplomaatti-tehtävissä.
Omien sanojensa mukaan Polo hoiti tehtävää vajaat 20 vuotta ja työ vei hänet kaikkialle kaanin laajaan valtakuntaan.
Matkoillaan Polo kirjoitti tarkasti muistiin näkemiään ja kokemiaan asioita.
Vietettyään neljännesvuosisadan Kaukoidässä Polo päätti palata kotiin.
Kaani suostui sillä ehdolla, että hän saattaisi mongoliprinsessan Persiaan, jossa tämän oli määrä astua avioon. Polo suostui mielihyvin.
Palattuaan Venetsiaan vuonna 1295 Polo ryhtyi kauppiaaksi. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1298 Venetsia ajautui sotaan arkkivihollistaan Genovaa vastaan, ja Polosta tuli venetsialaisen kaleerin kapteeni.
Hän joutui vangiksi ja hänet vietiin Genovaan vankilaan.
Vankilassa Polo tapasi italialaisen Rustichello-nimisen kirjailijan, joka kirjoitti Polon matkoista tämän muistiinpanojen pohjalta.
Paljon kokenut kauppamies kuoli vuonna 1324 ja väitti viimeiseen asti, ettei ollut kertonut puoliakaan siitä kaikesta, mitä oli matkoillaan nähnyt.
Paperiraha otettiin Euroopassa ensimmäisenä käyttöön Ruotsissa vuonna 1661.
”Lentävä raha” helpotti kauppaa
Marco Polo kertoi, että kaanilta ei raha loppunut koskaan, sillä hän painatti itse paperiseteleitä. ”Lentävä raha”, kuten kiinalaiset seteleitä kutsuivat, painettiin mulperipuun kaarnasta tehdylle paperille.
Luotetut työntekijät leikkasivat setelit ja allekirjoittivat ne. Sitten rahoihin lyötiin kaanin purppuranvärinen sinetti.
Kublai-kaanin alamaiset ”suorittivat niillä [seteleillä] kaikki maksut, ostivatpa he sitten ruokaa, helmiä tai jalokiviä”, Marco Polo kertoi eurooppalaisille.
Euroopassa käytettiin 1600-luvulle asti maksamiseen kulta- ja hopearahoja, joiden arvo riippui metallin painosta.
Herkkujälkiruuan resepti matkalaukussa
Kerrotaan, että Marco Polo toi idän-matkaltaan Italiaan sorbetin tapaisen jäisen herkun valmistusohjeen.
Kaukoidässä valmistettiin jäätelöä sekoittamalla lunta ja jäätä marjoista ja hedelmistä tehtyyn mehuun. Jäähdyttääkseen seosta vielä kylmemmäksi ja saadakseen sille halutun koostumuksen kiinalaiset lisäsivät siihen vielä suolaa ja salpietaria.
Valmis tuote muistutti maultaan ja koostumukseltaan meidän nykyisin tuntemaamme sorbettia.
Euroopassa jäätelöä syötiin vain erikoistilaisuuksissa ennen pakastimen keksimistä 1800-luvulla.
Kiinan muurin piti suojella Kiinaa pohjoisen paimentolaisten hyökkäyksiltä.
Tutkijat arvioivat kiinalaisten käyttäneen hiiltä jo 2000-luvulla eaa.
Kylpyvesi lämmitettiin hiilillä
Marco Polo kertoi innostuneena ”suurista palavista kivistä, joita louhittiin vuoresta ja jotka paloivat kuin polttopuut”.
Palavat kivet olivat kivihiiltä, joka lämmitti puuta paremmin ja jota kiinalaiset käyttivät ruuanlaittoon ja talojen lämmittämiseen.
Polon mukaan hiiltä oli niin paljon, että ihmiset pystyivät kylpemään lämpimässä vedessä kolmesti päivässä.
Kivihiili oli eurooppalaisille vielä melko tuntematon polttoaineena 1200-luvulla.
Toki kivihiili oli tunnettu jo roomalaisajoista lähtien, mutta sitä alettiin käyttää polttoaineena suuressa mittakaavassa vasta 1700-luvulla.
Miksi Marco Polo ei puhunut näistä?
Vuosisatoja historioitsijat ovat väittäneet, että Marco Polo ei käynyt Kiinassa vaan kuvaili vain kuulemiaan asioita. Todisteeksi on lueteltu Kiinan kulttuurille tyypillisiä seikkoja, joita Polo ei maininnut. Sekin on selitettävissä.
Typistetyt jalat? Kiinalaiset sitoivat naisten jalat typistääkseen ne. Marco Polo oli kuitenkin pääasiassa tekemisissä mongolien kanssa, joilla ei ollut tällaista tapaa.
Kiinalainen kirjoitus? Marco Polo ei oppinut koskaan kiinaa. Ei hänen tarvinnutkaan, sillä hän puhui sekä mongolia että persiaa, jotka olivat Kublai-kaanin valtakunnassa viralliset kielet.
Tee ja syömäpuikot? Polo oli hovin diplomaatti. Hän ei siksi perehtynyt tavallisten kiinalaisten ruoka- ja juomatapoihin, kuten teenjuontiin ja syömäpuikkojen käyttöön. Hän saattoi myös pitää aihetta liian vähäpätöisenä, jotta se olisi kertomisen arvoinen.
Kiinan muuri? Pohjois-Kiinan valtavaa puolustusmuuria alettiin rakentaa vasta Ming-dynastian aikaan 1400-luvulla eli kauan Polon matkan jälkeen. 1300-luvulla olemassa oli vain pieniä, hajanaisia muureja, joista useimmat olivat hajoamispisteessä.