Marco Polo saapui nuorena kauppiaana kaanin hoviin Xanaduun. KUBLAI-KAANI oli avomielinen hallitsija, joka otti auliisti Marco Polon palvelukseensa. 

© Bridgeman & Shutterstock

Marco Polon matkakertomuksia pidettiin keksittyinä

Vuonna 1295 italialainen seikkailija Marco Polo palasi kotiin matkoiltaan idästä. Hän oli nähnyt siellä 24 vuoden aikana mitä ihmeellisimpiä asioita, mutta harva uskoi hänen kertomuksiaan esimerkiksi jäätelöstä, ilmastoinnista ja tehokkaasta postilaitoksesta.

perjantai 7. syyskuuta 2018 teksti Else Christensen

Matkakertomus syntyi vankeudessa

Vuonna 1271 silloin vain 17-vuotias kauppiaanpoika Marco Polo lähti isänsä Nicolon ja setänsä Maffeon kanssa kotikaupungistaan Venetsiasta itään ja kohti Kublai-kaanin hovia Kiinaan Xanadun kaupunkiin.

Kun he saapuivat kaanin luo neljä vuotta myöhemmin, usein ulkomaalaisia lähettiläinään käyttänyt kaani tarjosi Marco Pololle mahdollisuutta työskennellä palveluksessaan diplomaatti-tehtävissä. 

Omien sanojensa mukaan Polo hoiti tehtävää vajaat 20 vuotta ja työ vei hänet kaikkialle kaanin laajaan valtakuntaan. 

Matkoillaan Polo kirjoitti tarkasti muistiin näkemiään ja kokemiaan asioita.

Vietettyään neljännesvuosisadan Kaukoidässä Polo päätti palata kotiin. 

Kaani suostui sillä ehdolla, että hän saattaisi mongoliprinsessan Persiaan, jossa tämän oli määrä astua avioon. Polo suostui mielihyvin.

Palattuaan Venetsiaan vuonna 1295 Polo ryhtyi kauppiaaksi. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1298 Venetsia ajautui sotaan arkkivihollistaan Genovaa vastaan, ja Polosta tuli venetsialaisen kaleerin kapteeni. 

Hän joutui vangiksi ja hänet vietiin Genovaan vankilaan.

Vankilassa Polo tapasi italialaisen Rustichello-nimisen kirjailijan, joka kirjoitti Polon matkoista tämän muistiinpanojen pohjalta. 

Paljon kokenut kauppamies kuoli vuonna 1324 ja väitti viimeiseen asti, ettei ollut kertonut puoliakaan siitä kaikesta, mitä oli matkoillaan nähnyt. 

”Lentävä raha” helpotti kauppaa

Marco Polo kertoi, että kaanilta ei raha loppunut koskaan, sillä hän painatti itse paperiseteleitä. ”Lentävä raha”, kuten kiinalaiset seteleitä kutsuivat, painettiin mulperipuun kaarnasta tehdylle paperille.

Luotetut työntekijät leikkasivat setelit ja allekirjoittivat ne. Sitten rahoihin lyötiin kaanin purppuranvärinen sinetti.

Kublai-kaanin alamaiset ”suorittivat niillä [seteleillä] kaikki maksut, ostivatpa he sitten ruokaa, helmiä tai jalokiviä”, Marco Polo kertoi eurooppalaisille.

Euroopassa käytettiin 1600-luvulle asti maksamiseen kulta- ja hopearahoja, joiden arvo riippui metallin painosta.

Paperiraha otettiin Euroopassa ensimmäisenä käyttöön Ruotsissa vuonna 1661.

© Shutterstock & China Guardian Auctions

Ilmastointi viilensi persialaisten talot

Matkoillaan Marco Polo kulki läpi Persian (nykyinen Iran). Siellä oli usein sietämättömän kuuma, mutta ongelmaan oli keksitty nerokas ratkaisu.

”Ihmiset ovat rakentaneet katoille tuuletusjärjestelmiä. Ne ovat pieniä rakennelmia, jotka johtavat ilmaa sisään taloon ja viilentävät sitä”, Marco Polo kuvaili.

Historioitsijat arvelevat Polon nähneen ilmanvaihtotorneja, persiaksi baud-geer (tuulisieppari). 

Torni sieppaa tuulen, jonka aiheuttama alipaine imee viileää ilmaa alhaalta. Sähköinen ilmastointi tuli Eurooppaan vasta 1900-luvulla.

Asbesti

Marco Polo kuvaili ainetta, jota kiinalaiset erottivat kivestä ja murskasivat sitten villalankaa muistuttavaksi kuiduksi.

Hän kertoi, että langoista voitiin kutoa palamatonta kangasta.

Herkkujälkiruuan resepti matkalaukussa

Kerrotaan, että Marco Polo toi idän-matkaltaan Italiaan sorbetin tapaisen jäisen herkun valmistusohjeen. 

Kaukoidässä valmistettiin jäätelöä sekoittamalla lunta ja jäätä marjoista ja hedelmistä tehtyyn mehuun. Jäähdyttääkseen seosta vielä kylmemmäksi ja saadakseen sille halutun koostumuksen kiinalaiset lisäsivät siihen vielä suolaa ja salpietaria.

Valmis tuote muistutti maultaan ja koostumukseltaan meidän nykyisin tuntemaamme sorbettia.

Euroopassa jäätelöä syötiin vain erikoistilaisuuksissa ennen pakastimen keksimistä 1800-luvulla. 

© Shutterstock

Ratsuposti yhdisti laajan valtakunnan

Kublai-kaani perusti tehokkaan postinkuljetusjärjestelmän nopeuttaakseen viestinkulkua Mustaltamereltä Tyynellemerelle asti ulottuvassa valtakunnassaan. 

Kaanin pääkaupungista Khanbalikista muualle valtakuntaan kulkevien teiden varressa oli 40–70 kilometrin välein postiasemia, joissa oli kussakin 200–400 hevosta.

Posti kuljetettiin viestikapulan lailla asemalta toiselle. Polon mukaan viesti saattoi kulkea 400 kilometriä päivässä. Höyryveturit ylsivät samaan 1800-luvulla. 

Ruokaa ja vaatteita riitti kaikille

Kaanin valtakunnassa kukaan ei joutunut kärsimään nälkää. Hallitsija osti suuria määriä viljaa hyvinä vuosina, jolloin se oli halpaa, ja myi sitä halvalla köyhille huonoina satovuosina, jolloin viljan hinta muutoin nousi.

Hovin varastot riittivät ruokkimaan vähäosaiset vuoden ajan. Köyhille saatettiin jakaa myös lämpimiä talvivaatteita, joita kaani hankki määräämällä räätäleitä maksamaan verona yhden päivän työn viikossa. 

Virkamiehet valvoivat tarkasti vaatteiden jakoa.

Tämänkaltainen köyhäinapu yleistyi Euroopassa vasta 1800-luvun lopulla.

Silkkiäistoukat

Italiassa tehtiin silkkiä jo Marco Polon lähtiessä Kiinaan. Hänelle ja monille 1200-luvun eurooppalaisille silkki ja silkkiäistoukat olivat vielä kuitenkin ihmetyksen aihe.

Kylpyvesi lämmitettiin hiilillä

Marco Polo kertoi innostuneena ”suurista palavista kivistä, joita louhittiin vuoresta ja jotka paloivat kuin polttopuut”.

Palavat kivet olivat kivihiiltä, joka lämmitti puuta paremmin ja jota kiinalaiset käyttivät ruuanlaittoon ja talojen lämmittämiseen. 

Polon mukaan hiiltä oli niin paljon, että ihmiset pystyivät kylpemään lämpimässä vedessä kolmesti päivässä.

Kivihiili oli eurooppalaisille vielä melko tuntematon polttoaineena 1200-luvulla. 

Toki kivihiili oli tunnettu jo roomalaisajoista lähtien, mutta sitä alettiin käyttää polttoaineena suuressa mittakaavassa vasta 1700-luvulla.

Tutkijat arvioivat kiinalaisten käyttäneen hiiltä jo 2000-luvulla eaa.

© Tiangong Kaiwu & Shutterstock

Miksi Marco Polo ei puhunut näistä?

Vuosisatoja historioitsijat ovat väittäneet, että Marco Polo ei käynyt Kiinassa vaan kuvaili vain kuulemiaan asioita. Todisteeksi on lueteltu Kiinan kulttuurille tyypillisiä seikkoja, joita Polo ei maininnut. Sekin on selitettävissä.

  • Typistetyt jalat? Kiinalaiset sitoivat naisten jalat typistääkseen ne. Marco Polo oli kuitenkin pääasiassa tekemisissä mongolien kanssa, joilla ei ollut tällaista tapaa.

  • Kiinalainen kirjoitus? Marco Polo ei oppinut koskaan kiinaa. Ei hänen tarvinnutkaan, sillä hän puhui sekä mongolia että persiaa, jotka olivat Kublai-kaanin valtakunnassa viralliset kielet. 

  • Tee ja syömäpuikot? Polo oli hovin diplomaatti. Hän ei siksi perehtynyt tavallisten kiinalaisten ruoka- ja juomatapoihin, kuten teenjuontiin ja syömäpuikkojen käyttöön. Hän saattoi myös pitää aihetta liian vähäpätöisenä, jotta se olisi kertomisen arvoinen. 

  • Kiinan muuri? Pohjois-Kiinan valtavaa puolustusmuuria alettiin rakentaa vasta Ming-dynastian aikaan 1400-luvulla eli kauan Polon matkan jälkeen. 1300-luvulla olemassa oli vain pieniä, hajanaisia muureja, joista useimmat olivat hajoamispisteessä.

Kiinan muurin piti suojella Kiinaa pohjoisen paimentolaisten hyökkäyksiltä.

© Bridgeman, Smithsonian Institution, Library of Congress & Shutterstock

Seuraa Marco Polon jalanjäljillä...

...ja lähde elämäsi seikkailulle HISTORIAn kanssa!

Tulevana vuonna järjestämme nimittäin jännittäviä, kiehtovia ja ylellisiä matkoja, joille sinut on kutsuttu mukaan. Esimerkiksi:

  • Auringonpimennys Chilessä parhailla paikoilla
  • Antarktiksen ainutlaatuinen eläimistö
  • Lento Havaijilla hehkuvien tulivuorenkraatterien yli

Varaa matkasi jo nyt!

Lue lisää

John Man: Marco Polo: The Journey that Changed the World, William Morrow & Company, 2014. Laurence Bergreen: Marco Polo: From Venice to Xanadu, Vintage Books USA, 2008.

Ehkä sinua kiinnostaa...