Myytti El Doradosta sai alkunsa 1500-luvulla kertomuksista muisca-intiaanien uskonnollisesta rituaalista, ja se levisi nopeasti espanjalaisvalloittajien keskuudessa. 

Kullanhimoiset eurooppalaiset etsivät El Doradoa

Suuri kaupunki, jossa oli mahtavia rakennuksia ja puistoteitä ja kaikki oli kultaa. Sellainen oli myyttinen El Dorado. Jo ensimmäiset Etelä-Amerikkaan tulleet eurooppalaiset lähtivät kertomuksen sokaisemina usein väkivallan siivittämään kultajahtiin.

keskiviikko 25. syyskuuta 2019 teksti Esben Thoby

1. Intiaanien rituaali synnytti uskomuksen

1500: ”Päällikkö kulkee ympäriinsä keho ohuen kulta-pölykerroksen peitossa. Tavalliset kultakoristeet ovat hänelle liian rahvaanomaisia ja alkeellisia. Itsensä silaaminen kullalla on puolestaan eksoottista, epätavallista ja myös kallista, sillä prinssi huuhtoo joka ilta kultapölyn pois ja levittää taas uuden seuraavana aamuna.”

Näin kuvailivat ensimmäiset espanjalaiset tutkimusmatkailijat ”El Hombre Doradoa”, kultaista miestä. 

Eräs heimo tapasikin sivellä päällikkönsä kultapölyllä rituaalimenoissaan, mutta tarina muuntautui pian eurooppalaisten kuvitelmissa uskomukseksi rikkauksia täynnä olevasta El Doradon kaupungista.

Heimo luopui tavasta vuonna 1500 sen kalleuden vuoksi, mutta eurooppalaisia ajatus kultaisesta kaupungista ei jättänyt rauhaan. 

Eräällä intiaaniheimolla oli tapana sivellä päällikkönsä kullalla rituaalimenoissa.

© AKG Images

3. Saksalaiset janosivat kultaa

1529: Nuori saksalainen Ambrosius Ehinger oli nykyisten Kolumbian ja Venezuelan alueella sijainneen ”Pikku-Venetsian” kuvernööri, ja hän lähti etsimään El Doradoa kuultuaan siitä tutkimusmatkallaan kaksi vuotta aiemmin. 

Tuolloin hän oli ryöstänyt paikallisilta intiaaneilta 300 kiloa kultaa, mutta hän halusi enemmän. Niinpä hän kokosi sadan miehen joukon ja lähti etsimään kultaista kaupunkia, jonka hän oli kuullut sijaitsevan lännessä harjanteen takana.

Kun joukko saapui Andien vuoristoon, Ehinger päätteli, että El Dorado oli vuoriston takana, ja lähti ylittämään sitä. Ehingerin retkikunta oli ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka nousivat Andeille idästä, mutta kylmyys osoittautui pian kohtalokkaaksi. 

Vain Ehinger ja 49 miestä selvisivät noususta hengissä, mutta toisella puolella ei ollut merkkiäkään kultaisesta kaupungista.

Miehet lähtivät paluumatkalle, ja intiaanit hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Ehinger sai  kaulaansa osuman intiaanien myrkkynuolesta ja kuoli kolme päivää myöhemmin.

3. Konkistadori löysi muiscaheimon

1536: Tarina kultaisesta kaupungista oli saanut alkunsa muiscakansan rituaalista, jossa heidän päällikkönsä silattiin kullalla. 

Tämän perusteella espanjalaiset alkoivat uskoa, että muiscat asuivat El Doradossa. Vuonna 1536 espanjalaisesta Santa Marian siirtokunnasta lähti retkikunta etsimään heimoa konkistadori Gonzalo Jimenéz de Quesadan johdolla. 

Quesada löysikin heimon ensimmäisenä eurooppalaisena, mutta joutui toteamaan, ettei heimo omistanut paljon muuta kuin suolaa ja perunoita. Naapurikaupungista espanjalaiset kuitenkin ryöstivät sata kiloa kultaa, kaksituhatta smaragdia ja monia kultaesineitä.

Quesada etsi lopun elämäänsä El Doradoa, vaikkei kaupungin olemassaolosta ollut mitään todisteita. 

Quesada uskoi vakaasti löytävänsä vielä joskus El Doradon.

© Ciudadviva.gov.co

4. Intiaanit juottivat kuvernöörille sulaa kultaa

1599: Eurooppalaisten kullanhimo ja El Doradon etsintä koitui monen intiaaniheimon kohtaloksi. Valtakuntia tuhoutui, ja eurooppalaisten tuomat sairaudet tappoivat tuhansia intiaaneja. Jotkut eurooppalaiset yrittivät ylläpitää hyviä välejä intiaaneihin, mutta suurin osa valtasi tunnontuskitta intiaanien maita ja otti näitä orjiksi.

Intiaanit iskivät kuitenkin takaisin satunnaisilla hyökkäyksillä retkikuntien kimppuun tai järjestelmällisemmillä yrityksillä karkottaa eurooppalaiset. Esimerkiksi vuonna 1599 jivarosoturit hyökkäsivät uudisasukkaiden siirtokuntaan Ecuadorissa ja tappoivat siellä 25 000 ihmistä.

Eräiden historiallisten lähteiden mukaan jivarot sammuttivat eurooppalaisen kuvernöörin kullanjanon kerralla kaatamalla nestemäistä kultaa hänen kurkkuunsa.

5. Englanti halusi osansa kullasta

1595–1616: Vuonna 1592 englantilainen Walter Raleigh sai käsiinsä espanjalaisten kuvauksen Guyanassa pohjoisessa Etelä-Amerikassa olevasta kultaisesta kaupungista. 

Raleigh ei epäillyt kirjoituksen aitoutta. Hän jopa uskoi, ettei El Dorado ollut pelkkä kaupunki vaan rikas imperiumi, joka muistutti Espanjan valloittamia asteekkien ja inkojen loisteliaita valtakuntia.

Vuonna 1595 Raleigh lähti ensimmäiselle, kuningatar Elisabet I:n tukemalle retkelleen Guyanaan. Raleigh ei löytänyt kultaa, ja matka keskeytyi ankaran sään vuoksi. Raleigh uskoi kuitenkin päässeensä muutaman päivän matkan päähän tavoitteestaan ja palasi Englantiin voitonriemuisena.

”Valloitus tulee loistollaan himmentämään kaikki Espanjan saavutukset ”, Raleigh lupasi ja ennusti, että El Doradon löytäjää olisi vastassa ”enemmän rikkaita ja kauniita kaupunkeja, enemmän kultaisin kuvin koristeltuja temppeleitä ja enemmän aarteita pursuavia hautakammioita kuin Cortés ja Pizarro löysivät Meksikosta ja Perusta”.

Joutui kuninkaan epäsuosioon

Elisabet I:n kuoltua vuonna 1603 Raleigh joutui uuden hallitsijan, kuningas Jaakko I:n, epäsuosioon. Raleigh päätyi vankilaan, mutta vuonna 1616 hänet lähetettiin takaisin Guyanaan. 

Siellä Raleigh rikkoi Espanjan ja Englannin välistä rauhansopimusta hyökkäämällä espanjalaisten tukikohtaan. Kuninkaan kärsivällisyys loppui, ja Raleigh teloitettiin 29.10.1618. 

Walter Raleigh uskoi, että Guyanassa oli ennennäkemättömän rikas kaupunkivaltio.

© Getty Images

6. Tiedemies kumosi myytin El Doradosta

1799: Saksalainen luonnontieteilijä Alexander von Humboldt matkusti vuonna 1799 Etelä-Amerikkaan muun muassa tutkimaan El Dorado -myytin todenperäisyyttä. 

Viiden vuoden tutkimukset vakuuttivat hänet siitä, että kyseessä oli pelkkä taru. Hän löysi kuitenkin Guatavitá-järven, jossa heimopäällikkö oli sivelty kullalla. 

7. Retkikunta katosi jäljettömiin

1925: Kaikista epäonnistuneista etsintäretkistä huolimatta arvostettu brittiläinen eversti ja tutkimusmatkailija Percy Fawcett ilmoitti vuonna 1925 päässeensä mahtavan ja rikkaan kaupungin jäljille Etelä-Amerikan viidakossa. Hän kutsui kaupunkia nimellä Z.

”Z – joka on päätavoitteemme – sijaitsee noin 10 mailia [16 kilometriä] leveän laakson keskellä olevalla harjanteella. Sen talot ovat matalia ja ikkunattomia, ja siellä on pyramidinmuotoinen temppeli”, kirjoitti Fawcett Z:stä. Paljon muuta hän ei sitten paljastanutkaan, mutta hän tuntui aidosti uskovan, että hän löytäisi kaupungin.

Ennen retkikunnan lähtöä pidettiin suuri lehdistötilaisuus, jonka päätteeksi Fawcett lausui itsevarmasti: ”Palaamme varmasti takaisin, ja silloin olemme löytäneet sen, mitä lähdimme etsimään.”

57-vuotias Fawcett ei ollut mikään hyväuskoinen onnenonkija. Hän oli tehnyt jo seitsemän tutkimusretkeä Amazonin viidakkoon ja kerännyt vuosia todisteita kaupunki Z:n olemassaolosta muun muassa perehtymällä arkeologisiin löytöihin, tutkimalla vanhoja tekstejä ja haastattelemalla intiaaneja. 

Fawcettin retkikuntaan kuului hänen aikuinen poikansa Jack ja tämän paras ystävä. Eversti uskoi, että pieni ja tiivis ryhmä oli ihanteellinen kokoonpano retkikunnalle.

Sata ihmistä on kuollut

Retkikunta lähetti tietoja kotiin intiaanien välityksellä. Viiden kuukauden kuluttua raportit kuitenkin loppuivat, eikä retkikunnasta saatu enää mitään havaintoja.

Muutama vuosi ryhmän katoamisen jälkeen sen perään lähetettiin ensimmäinen etsintäpartio. Etsintöihin ilmoittautui yli 20 000 vapaaehtoista. 

Seuraavina vuosina Saksasta, Italiasta, Venäjältä ja Argentiinasta lähdettiin etsimään Fawcettia. Yli sata ihmistä on kuollut etsinnöissä, mutta Fawcettista ei ole löydetty jälkeäkään.

Vuonna 1951 eräs retkikunta uskoi löytäneensä Fawcettin maalliset jäännökset.  Tutkimuksissa ilmeni, että luut eivät olleet Fawcettin.

© Getty Images

8. Sademetsä paljastaa salaisuuksiaan

Nykyään: El Doradosta ei ole löydetty jälkeäkään lukemattomista etsinnöistä huolimatta. Vuonna 2010 ilmakuvista paljastui kuitenkin merkkejä muinaisesta korkeakulttuurista Brasilian ja
Bolivian raja-alueella, josta moni retkikunta aikanaan etsi kultaista kaupunkia.

Tutkijat ovat löytäneet jälkiä yli kahdestasadasta rakennelmasta, ja lisää voi olla hautautuneena maan alle. Vanhimmat rakennelmat ovat 2 200 vuotta vanhoja, uusimmat taas ovat vuodelta 1252, jolloin kaupungissa on voinut olla jopa 60 000 asukasta – eli enemmän kuin useimmissa Euroopan kaupungeissa keskiajalla.

Monet muutkin arkeologiset löydöt ovat todistaneet, että ennen vuotta 1600 Amazonin sademetsissä on ollut valtavia kaupunkeja, joissa on elänyt jopa kuusi miljoonaa ihmistä. 

Yli 99 prosenttia heistä kuoli eurooppalaisten tuomiin sairauksiin, ja kaupungit autioituivat ja katosivat vähitellen viidakkoon. Jotkut uskovat, että yksi näistä kaupungeista on saattanut olla juuri El Dorado.

Ilmakuvien perusteella maahan on hautautunut suuria rakennelmia. 

© Edison Caetano

Lue lisää

J. Michael Francis: Accounts of the Gonzalo Jiménez de Quesada  Expedition of Conquest, The Pennsylvania University Press, 2007. David Grann: The Lost City of Z, Doubleday, 2009.

Ehkä sinua kiinnostaa...